Heinäkuu: ennätys jäi haaveeksi

Kuusi päivää ennen kuun loppumista olin varma, että juoksisin ennätyskuukauden määrällisesti, mutta viime viikon lauantain kaatuminen muutti kaiken. Jäi saamatta plakkariin sellaiset 75 kilsaa mukaan lukien yhden pitkiksen, minkä seurauksena jäätiin alle 400 kilsan, mikä on itselleni keskimääräistä vähemmän tällä hetkellä. Toki tänä vuonna tuo ei ole ollut tavatonta – pikemminkin päinvastoin, sillä sen verran vammoja ja sairasteluja on ollut.

Juoksin siis heinäkuussa 396,1 kilometriä, mikä on selvästi enemmän kuin kesäkuun 327 km, mutta silloin oli 10 päivän tauko sairastelujen takia. Heinäkuun loppuun mennessä on nyt kilsoja tältä vuodelta kasassa 2454 ja kun viime vuonna vastaavaan aikaan kasassa oli 2446 km, niin nyt ollaan jopa vähän edellä, vaikka tuntuu, että olen koko ajan joko sairaana tai rikki. Ei voida puhua siis ihan katastrofivuodesta.

Ennen kaatumistani olin nyt parina viikkona tehnyt kaksi lenkkiä päivässä, mitkä olivat ensimmäiset kahden lenkin päiväni ikinä. Sen lisäksi aloin tehdä laatuharjoituksia tavoitteenani parantaa vauhtikestävyyttä. Kahdesti viikossa oli joko reipas tai kovaharjoitus. Lisäksi pidin jokaisen maanantaina vapaata juoksusta. Kahdesti kävin vesijuoksemassa silloin ja kahdesti pidin ihan lepoa. Kesäkuun lopun maantiepyöräilykin jäi nyt pois, samoin kuin ryhmäliikunnat, oikeastaan salikin, enkä juurikaan edes kaupunkipyöräilyä harrastanut. Sen sijaan uintia tuli sellaisia 5-10 minuutin pätkiä 6 kertaa meressä ja kerran uima-altaassa. Pääpaino oli siis juoksussa ja tarkoitukseni oli päästä sellaiseen kuntoon, että voisin lähiviikkoina kilpailla tai sanotaanko niin, että halusin treenata muutaman viikon laadukkaasti, sitten kilpailla ja katsoa tuon jälkeen mikä tilanteeni jatkoa ajatellen on. Kun ottaa huomioon, että maanantait olivat lepoa ja kuun loppuun tuli kaatumisen takia 4 päivää ilman juoksua, niin ei niitä lenkkipäiviä ollut kuin 23, mutta kun tosiaan neljä kertaa juoksin kahdesti, niin lenkkejä tuli sentään 27. Niinpä yhden lenkin keskipituus oli 14,67 km, mikä on minulle aika vähän, mutta tässä tilanteessa tavallaan hyvä, sillä se tarkoittaa, että mukana on ollut oikeasti kevyitä päiviä ja sitten ne todella kevyet 9 km aamulenkit.

Elokuusta en osaa vielä sanoa mitään. Polven kuntouttamisen ehdoilla tässä nyt mennään. Jos se tulee nopeasti kuntoon, niin hyvä, mutta jos menee lepäilyksi tai ihan kevyeksi höpöhölkäksi, niin sitten täytyy kyllä laittaa kisahaaveet syrjään.

Mainokset