Nike Vomero 14 kestotestiin

Nike Air Zoom Vomero 14:n kyljessä on teksti engineered for long distance, joten se kai tarkoittaa, että tässä on sopivat pitkiskengät. Into piukeana otan ne nyt ainakin testiin korvaamaan Hoka Clifton 6:t tuossa käytössä. Aikanaan kun Vomero 14 tuli markkinoille viime talvena ja saatiin Suomeenkin ennen joulua, se herätti paljon huomiota ja innostuin itsekin kengästä, mutta ei ollut oikein missään vaiheessa sopivaa hetken niitä testata. Talvella juoksen paljon matolla ja ulos minulla oli pitkiskenkänä Skechersit. Keväällä puolestaan olin jo etukäteen tietoinen siitä, että saisin ne Cliftonit. Nyt kun kuitenkin niissäkin on jo yli 500 kilsaa plakkarissa, oli aika katsoa seuraavaa pitkistossua asfaltille ja vaihtoehtoja oli kolme. Ykkösvaihtoehtona minulla oli Skechers GOrun Ride 8, mikä ei ole vielä edes markkinoilla. Sain nähdä Skechersiltä, mitkä mallit ovat Suomeen tulossa ja kävi selväksi, että ei voida odottaa ko. kenkää ainakaan lähitulevaisuudessa, joten se piti hylätä. Jäljelle jäi kaksi mielenkiintoista tossua eli tämä Nike Vomero 14 ja New Balance 1080v9. Molemmat ovat todella paljon uudistuneet hyvään suuntaan verrattuna edeltäjiinsä ja olisin voinut juosta kummalla tahansa. Janne Ukonmaanaho sanoi minulle keväällä, että tuo NB on niin monipuolinen, että hänellä se oli reissussa ainoana kenkänä mukana, koska sillä pystyy menemään kovempaakin. Jos se riittää huippujuoksijalle, niin se riittäisi minullekin. Toisaalta minulle tuli juuri Halpishaasteen myötä New Balancet Beaconin muodossa ja muista malleista minua kiinnostaa vähän enemmän jotkut muut kuin ne tonnikasikymppiset ja lisäksi olen vielä enemmän kiinnostunut testaamaan Vomerot, sillä kun niissä on Air Zoom ja React-välipohja yhdistetty mielenkiintoisella tavalla samaan kenkään, niin kyllähän sen pitäisi tarkoittaa tolkuttoman hyvää vaimennusta. Muistikuvani oli kuitenkin se, ettei se olisi liian pehmeä, vaan pikemminkin responsiivinen. Niinpä kävin ne kokeilemassa ja päätin, että tässä se on: seuraava pitkiskenkäni. Se ei tarkoita sitä, etteikö Cliftoneilla vielä juostaisi, vaan kyllä niille vähintään sen 800 km kilometrejä kerään, mutta nyt on aika saada pitkiksille uusi pari kehiin.

Speksit yllättävät

10 mm droppi luonnollisesti Nikella, mutta muuten speksit ovat suuri yllätys. Stack height 22 mm takana, 12 mm edessä tarkoittaa, että se on kilpailijoihinsa nähden paljon ”ohuemmin” vaimennettu kenkä, vaikka se sivuprofiililtaan näyttääkin todella paksupohjaiselta. Tuo on siis optinen harha. Jos verrataan Skechersin 30/24mm tai Cliftonin 29/24mm tai New Balancen 30/22mm lukemiin, niin tässä on oikeasti paljon vähemmän kenkää ja sen huomasi ekalla lenkillä juoksumatolla, että se ei ole edes matolle liian pehmeä, vaan mukavalla tavalla suorastaan nopea. Paino on asia, mistä olen lukenut todella ristiriitaista tietoa. Jossain luki jopa, että uusi Vomero olisi kevyempi kuin Pegasus, mutta tuo ei kyllä pitänyt kutinsa. Punnitsin Vomeron ja toinen painoi 288g ja toinen 294g, kun taas Pegasukset olivat vähän päälle 270 grammaiset. Jostain syystä Nikella ei ihan osu parin molemmat tossut samanpainoisiksi, mutta tuo 6 gramman heitto on kyllä eniten toistaiseksi. Eihän tuollaisella toki ole mitään väliä, eikä silläkään, että nämä kengät ovat sellaiset 25 grammaa painavammat kuin vaikkapa ne Skechersit, joilla viime syksynä juoksin pitkikseni. Tämä osoittaa sen, että pelkkää painoa kyttäävät, tekevät kyllä monesti virheen. Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä.

Ulkonäkö on huikea

Tämän kengän siluetti on erittäin onnistunut. Sain heti eilen kommentteja asiasta ja sisältö oli poikkeuksetta sen suuntainen, että onpas nopeannäköinen. Ei siis mitään sellaista vanhaa Vomeron pappatunturi- tai traktori-imagoa. En tiedä oliko tuo suuri muutos ulkonäössä se syy, miksi lanseerausväri heillä oli musta. Minusta se oli vähän tylsä. Aikanaan kun kengät täällä ensimmäisen kerran näin ja siitä blogiin esittelyn kirjoitin, kenkä oli jonkinlainen luumun värinen. Myöhemmin tuli pirteämpiä ja parempia värejä. Sellainen kirkkaan sininen oli saatavilla useammissa suomalaisissa urheilukaupoissa keväällä ja se oli väritys, mistä pidin paljon. Kirkkaan punainen oli myöskin hyvä. Sitten oli sellainen vaalean turkoosi, mikä oli kanssa hyvä ja jos nyt olisi toukokuu, voisin kesäkäyttöön sellaiset ottaa. Myöskin uusi lila on todella kirkas ja pirteä, mutta siinä on vähän kysymys, miten sen saa matchaamaan vaatteiden kanssa. Kauppoihin myyntiin tullut syksyn uusi väri, jossa on jotain harmaata ja haaleaa luumua sekaisin, on sen sijaan minusta läheltä katsottuna jotenkin epäonnistunut tai sanotaanko, etten ymmärrä kuka siitä värityksestä innostuisi. Tuon lisäksi on tietenkin ehkä juoksumattokäyttöön tai kesäkeleille paremmin sopivia värityksiä kuten valkoinen ja vaaleanharmaa. Minä päädyin kuitenkin mustaan sen vuoksi, että kun nämä ovat (toisin kuin se lanseerausväri) tavallaan hyvällä tavalla mustat siksi, kun nauhat ovat vaaleammat ja siinä on kuitenkin tuo punainen raita ja samalla tavalla neonpunaiset pohjalliset. Ne näyttävät minusta ihan siisteiltä ja kun kenkä tulee syksyksi käyttöön, ei tarvitse sillai miettiä sitä likaantumistakaan. Toki viime vuonna oli niin kuiva syksy, kun ei tullut mitään lunta ja loskaa kuraamaan, joten juoksin lähes jouluun asti n. 450 km kilsaa niillä Skecherseillä ilman, että ne olisivat yhtään likaantuneet. Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen näiden kenkien ulkonäköön siluetin osalta ja kun sitä sinistä ei ollut saatavilla, niin tämä värikin on ihan jees.

Päällinen ja pohja aika tuttua Nikea, sopivat talveenkin

Päällinen on selvästi ohuempaa materiaalia kuin Pegasus 35:ssa, eikä se ole sellaista knittyyppistä, mutta tuttua engineered meshiä se on ilman mitään turhia päällekkäisyyksiä tai vahvikkeita ja nauhoissa on Niken tuttu Flywire-systeemi. Kenkä on kyllä hyvin vuorattu, joten päällinen tuskin pääsee rikkoutumaan. Etuosassakin on kaksikerroksinen kangas ja takana puolestaan sivuilta ja takaa kenkä on suorastaan pehmustettu, fylliä riittää.Sivuilla on todella isot Swooshit, jotka ovat pimeällä heijastavaa materiaalia. Kaikki nämä seikat eli se, että kengässä on hyvin tilaa ja kenkä on vuorattu, tekevät noin ennalta ajateltuna näistä hyvin syksyyn ja talveen sopivat tossut. Sitten kun värityskin on tuon suhteen kohdallaan, niin hyvillä mielin näillä voi lähteä syksyä kohti. Pohja on muuten todella paljon Pegasusmainen ja muuttunut aiempiin Vomeroihin nähden. Kuviointi on tosiaan kuin Pegasuksissa, mutta erona on tuo kuilumainen ura tuossa keskellä. En tiedä lisääkö se kengän joustavuutta jollain tavalla, mutta ainakin se tekee kengästä vähän kevyemmän.

Millainen Vomero on jalassa?

Etuosassa on selvästi enemmän tilaa kuin Pegasus 35:ssa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että pärjäisi puoli numeroa pienemmällä tossulla, vaan kyllä se ainakin itsellä jokaisessa Nikessa käyttämäni koko 43 oli oikea valinta. Nilkan ympärillä oleva kaulus on näissä kengissä mielenkiintoisella tavalla pehmustettu. Se ei tuntunut oikein miltään ensikokemuksen perusteella. Muutenhan kengät ovat jalassa todella mukavat, päkiän alla tuntee vähän erikoisen fiiliksen aluksi, kun kengät jalassa kävelee. Ne eivät ole tosiaan ylipehmeät, mutta siinä keskellä etuosaa on selkeästi jonkinlainen lisävaimennus. Otin käyttöön heti lukkonauhoituksen kuten teen muutenkin aina, mutta erityisesti nyt, kun kenkä on vähän tilavampi kuin Pegasus, en halunnut että jalkani jotenkin liikkuu. Kun tuon tein, huomasin omituisena asiana kengän iltin. Se on paksu ja pehmustettu kokomatkaltaan paitsi aivan yläosastaan, josta se on todella ohut – erityisesti kun se ei ulotu mielestäni tarpeeksi ylös. Niinpä siinä on vaara vetää nauhat liian kireälle, jolloin ne alkavat painaa jalkaa. Sanoisin, että jos oma jalka on sellainen, että se on tuosta edestä päältä nilkan etupuolelta jotenkin poikkeuksellisen paksu tai turvoksissa, on heti vaikeuksissa tämän kengän kanssa. Minulla oli muutaman minuutin outo fiilis ja mietin, pitäisikö nauhoja löysentää, mutta sitten kun kävin rullailemassa ja muuta vastaavaa, niin juoksumatolle mennessäni jalkani olivat jo tottuneet. Toki juoksin vain 9 km, joten jos juoksisi esim. 30 km, herää kysymys, pitääkö nauhoitusta lenkin aikana justeerata. No tuohan selviää vain kokeilemalla. Se on minusta kuitenkin tavallaan ainoa kysymysmerkki tässä vaiheessa, mikä minulla näiden kenkien osalta on mielessä. Tuo iltti saisi kyllä olla sellaiset 10-15 mm korkeampi. Asian kanssa pärjää nähdäkseni, jos vetää nauhat alempaa kireälle, mutta jättää ne aivan ylhäältä vähän löysemmälle.

Lyhyt ensilenkki matolla – parempi kuin Pegasus?

Kävin juoksemassa illalla siis 9 km matolla, sillä vaikka nämä tulevat ulkojuoksukäyttöön, halusin saada tuntumaa edes hieman siitä, miten kenkä sopii matolle. Olen edelleen jotenkin kipeänä, joten 7 kilsan jälkeen olin jo ihan poikki, minkä vuoksi lenkki oli noin lyhyt, mutta kyllä sen pohjalta jotain osaa sanoa. Minulle jäi sellainen fiilis, että tuo on selkeästi paremman tuntuinen mattokenkänä kuin ne Skechersit tai Cliftonit johtuen ohuemmasta pohjasta ja vähäisemmästä pehmeydestä. Niinpä en ole enää niin ihmeissäni kun olen salillakin nähnyt noita Vomeroita. Itseasiassa eilen kun lähdin juoksumatolta kohti pukuhuonetta, kuntosalilaitteita kohti käveli jannu, jolla oli jalassaan punaiset Vomerot. Minä voisin ihan hyvin käyttää noita Vomeroita myös sisällä ja rehellisesti sanottuna ottaisin ne varmaan mieluummin kuin Pegasukset. Ensinnäkin Peg 36 on niin samanlainen kuin 35, joten minun ei niitä nyt tarvitse edes testata, mutta toiseksi luulen Vomeron olevan parempi myös matolla oikein pitkille lenkeille kuin Pegasus. Niinpä lyhyempiä ja vauhdikkaampia lenkkejä (tosin kokeilin Vomeroilla 3.30 min/km vauhtiakin matolla ja se oli ihan jees) voi juosta selvästi kevyemmillä kengillä kuten minulla esim. on nyt Hoka Mach 2 ja NB Beacon ja sitten Vomerot voisivat olla pidemmille lenkeille. No, se jää ajatuksen tasolle, sillä kyllä minä nuo Vomerot nyt tänään ulkokäyttöön siirrän.

Stravassa kun pitää tai saa antaa kengille lempinimen, mikä on hyödyllinen silloin, jos haluaa erottaa useamman saman mallin kengän toisistaan, niin joskus luonteva lempinimi ei tule itsestään. Pitää oikein miettiä, mitä siihen kirjoittaisi. Eilen hoksasin sitten vasta hyvin myöhään illalla, että nämähän menevät ihan sävysävyyn Chicago Bullsin -rekkalippiksen kanssa, joten tuosta syystä tämän kengän lempinimi olkoon Chicago. Sekin maratonien majorkaupunki, joten lopetan tämän kirjoituksen toteamalla tuskin maltan odottaa chicagopitkiksiäni. Ensin pitää toki saada itsensä niin terveeksi, että juokseminen tuntuu hyvältä. Kengistä asia ei tule jäämään kiinni, sillä luulen pitäväni näistä tossuista paljon.

Mainokset