Juoksumatkailu, osa 5: Gumbostrand

Eilen halusin testata Nike Vomero 14:n pitkisominaisuuksia asfaltilla, joten piti keksiä kohde ja muutamastakin syystä päätin juosta Sipoon Gumbostrandiin. Ensinnäkin kun kävin keväällä Karhusaaressa, jäi vähän harmittamaan se, etten ihan Sipooseen asti päässyt ja tuo paikka jäi näkemättä. Myöhemmin kun olin päättänyt juosta sinne, niin satutin polven edellispäivänä. Toisena syynä oli se, etten jaksanut suunnitella mitään uutta reittiä eli minulla oli tiedossa, että kun menisin vain metrolla itään ja lähden juoksemaan kohti Porvoota, saapuisin minne haluaisin. Kolmas syy oli se, että tiesin reitin olevan asfalttia, mitä nyt halusin. Niinpä kun aamupala oli syöty ja sen jälkeen vietetty vielä aikaa sängyssä rennosti relaten ja juoden urheilujuomaa sekä vettä, päätin lähteä matkaan. Otin yhden 0,25 l energiajuoman mukaani, jonka join metromatkalla. Alun perin tarkoitus oli juosta Puotilan metroasemalta, mutta kun tulikin Mellunmäen metro, niin päätinkin aloittaa lenkkini Itäkeskuksesta.

Liikennevalot kannattaa huomioida

Alkumatkasta oli kyllä hävyttömän paljon liikennevaloja ja mietin, että oikeasti paljon kätevämpää se olisi juosta Mellunmäen metroasemalta, kun niistä valoista ei tarttisi välittää, mutta se on vain vähän epämääräisempää seutua, joten näin tällä kertaa ja ei se ollut kuin muutama kilometri kunnes valot loppuivat ja pääsin vauhtiin. Olin päättänyt, etten puske, vaan juoksisin sellaista rennon kevyttä ehkä pk2-vauhtia. Pitää muistaa se, että edellisestä pitkiksestä oli aikaa 4 viikkoa ja siitä, kun kaaduin ja satutin polveni, oli 22 päivää ja sen jälkeen kropassa on ollut tulehdustila tyyliin koko ajan ja viimeisen viikon olen kärsinyt jonkinlaisesta flunssasta. Niinpä se vetelä olo ja torstaisesta punttitreenistä kipeytyneet jalat mietityttivät. En ollut varma, miten juoksu sujuu ja sen vuoksi en tiennyt, pystynkö kunnolla vertaamaan Vomeroita esim. vauhdin osalta Cliftoneihin, mutta kyllä tuollaisesta pitkiksestä kuitenkin jonkinlaisen kuvan saa. Olin sitonut kengännauhat niin, että ne ovat alhaalta kireällä, mutta ylimmästä rivistä löysemmällä johtuen siitä, ettei se Vomeron iltti ulotu niin ylös ja kun se on kerran ohut siitä yläreunasta, niin ei voi oikein hirttää nauhoja liian kireälle. Ratkaisu toimi hyvin, eikä nauhoituksen kanssa ollut mitään ongelmia. Muutenkin kyllä täytyy sanoa, että kengät olivat mukavuuden osalta erinomaiset.

Tylsää vai ei?

On makuasia onko tuonne Porvoon suuntaan juokseminen tylsää vai ei. Minusta se ei välttämättä ole, mutta kyllähän totuus on, että siellä juostaan lähes luotisuoraan pellon reunassa välillä aina reitin siirtyessä autotien toiselle puolelle. Kuitenkin siinä on ylä- ja alamäkiä, joten ei se minusta sillä tavalla tylsää ole. Ennen kaikkea onneksi niitä liikennevaloja ei ole, mitä oli ensimmäisten kilsojen aikana vähän liikaakin. Matka siis sujui ihan mukavasti varsinkin alkumatkasta, mutta täytyy kyllä myöntää, että 10 kilsan kohdalla alkoi jo vähän väsyttää. No pari päivää aiemmin olin ollut lenkillä jo aivan puhki 7 km jälkeen, joten eteenpäin oli menty ja ajattelin tervehtyneeni sen verran, että pystyisin pitkiksen juoksemaan.

Olin päättänyt, etten ottaisi valokuvia kunnes olisin jossain, missä en ole aiemmin ollut. Juoksin Karhusaaren risteyksen ohitse ja sitten kun tuli Landbo, minkä kohdalla käännyin silloin takaisin, aloin miettiä, koskakohan tulee Sipoon raja, oli näet mietityttänyt kuinka lähellä rajaa olin käynyt. Ei se kyllä ihan vieressä ollut, sillä sain juosta tuosta vielä jonkun aikaa kunnes yhdessä ylämäessä tuli tuo kuntaraja.

Sipoonranta on aivan ”hupimesta”

Melkein heti sen jälkeen oikealla puolella avautui Sipoonranta ja kun se oli aivan tien vieressä, päätin käydä siellä. Se paikka oli kyllä totaalinen pettymys. Siellä on muutama talo ja ilmeisesti jonkinlainen ravintola rannassa, mutta muuten ei mitään. Rannassa näkyy toisella puolella Karhusaari, joten se sai mietteliääksi. Jos Sipoonranta ja Karhusaari olisivat tietä pitkin vierekkäin, niin se Sipoonranta kerrostaloineen voisi toimia jonkinlaisena kyläkeskuksena ja siellä voisi olla kauppa, ravintola ja vastaavia palveluita. Nyt kun se on lahden toisella puolella, niin ei tuo toimi. Lisäksi ne asunnot ovat aivan liian kalliita, kun se sijaitsee tuolla tavalla keskellä ei mitään. Idea on tavallaan todella kummallinen. Tulee jotkut kiinalaiset mieleen ajatuksesta, että luodaan keinotekoisesti joku juttu jonnekin, minne se ei muuten syntyisi. Ihan siistejähän ne kerrostalot ovat, mutta tuo pitäisi sijaita esim. lähellä jotain metroasemaa, eikä 10km kauempana.

Pikkutie oli haastava

Matka jatkui ja mietin kuinkakohan pitkä matka vielä olisi. Olin juossut Sipoonrantaan joku 11 kilsaa ja Reittioppaan mukaan matka olisi about 16 km eli vitonen vielä, mutta missä vaiheessa kääntyisi. Tuota ei tarvinnut lopulta arvuutella, sillä sinne oli kyltti jo etukäteen. Niinpä kun risteys koitti, käännyin sinne. Matkaa olisi joku kolmisen kilometriä. Tuo matka isolta tieltä Gumbostrandiin oli koko reissun ikävin vaihe. Tie oli kapea ja kaksikaistainen, mutta ennen kaikkea mennessä siinä oli valtavasti kuolleita kulmia, joten tuntui vähän vaaralliselta, kun ei tiennyt, tuleeko joku vastaan. Lisäksi se oli sillä tavalla kupera, että monesti tuntui varsinkin oikean nilkan olevan väärässä asennossa.

Vihdoinkin perillä

Yhden mäen päältä näkyi meri, joten tiesin, ettei se paikka voi olla enää kaukana. Loppumatka tuntui olevan kaiken lisäksi alamäkeä, mikä on luonnollista, kun merta kohti mennään. Olin melko tyytyväinen, sillä matkaa oli kuitenkin kertynyt aika paljon. Oli jano ja lisäksi en halunnut pitkiksen venyvän aivan tolkuttoman pitkäksi. 16,6 km jälkeen tulin siis merenrantaan ja siinä oli jokin Gumbon kioski. Kävin ostamassa sieltä vesipullon ja nautin pihalla paitsi tuon veden, niin mukaan ottamani geelin. Sitten katselin vähän ympärilleni. Siinä kioskissa oli terassi, jossa ihmiset olivat kahvilla. Rannassa oli yhteysvenelaituri, johon tuli ja josta lähti porukkaa mökeiltä/mökeille. Sen lisäksi vähän eteenpäin vasemmalle oli venesatama, jossa oli paljon pieniä mökkiveneitä. Tuo on siis jonkinlainen paikka, mistä ihmiset lähtevät saaristoon. Kello oli kuitenkin jo jotain kolme iltapäivällä, joten sen enempää en siellä halunnut viipyä, vaan päätin lähteä juoksemaan takaisin.

Paluumatka oli iisi

Takaisinpäin oli helppo juosta, koska matka oli niin tuttu. Siinä oli vain se kapea tie alussa, mikä alkoi melkoisilla ylämäillä, mutta se näkyvyyskin oli takaisinpäin parempi, joten oli helppo juosta, niitä kuolleita kulmia oli vähemmän. Sitten kun pääsin isolle, tielle sain myötätuulta, sillä eilen tuli kaakosta. Toki vauhti ei loppumatkasta päätä huimannut, kun 20 kilsan jälkeen jalkani olivat kuin makaronia, mikä johtuu siitä, että olin sairastellut. Huomasin myös tuossa vaiheessa, että Vomerot ovat kyllä aika hyvin vuorattu, koska alkoi olla jaloista jo melko kuuma. Ne eivät siis ole mitkään kesähellekengät, mutta toisaalta sopivat varmasti erinomaisen hyvin syksylle, talvella ja keväälle. Muuten tosiaan paluumatkalla ei tapahtunut mitään ihmeitä, vaan juoksin täsmälleen samaa reittiä kuin mennessäkin sillä erotuksella, että nyt lopetin lenkkini Puotilan asemalle, enkä jatkanut Itikseen. Muutama sata metriä ennen metroasemaa kävin Alepasta ostamasta juotavaa, minkä join sitten metromatkan aikan.

Tuo oli ihan mukava reitti pelkästään sen vuoksi, että se on niin helppo, ei tarvitse suunnitella tai kauheasti suunnistaa. Ainoa asia, mikä pitää huomioida on se, ettei siinä reitin varrella paljoa kauppoja ole. Eli jos sinne Gumbostrandiin asti ei juokse, niin mistä sitten juoma ja onko se paikka auki muuten kuin kesällä, tuskin. Kokonaisuutena tämän lenkin speksit olivat nyt 31,9 km at 4.51 min/km eli juoksuun meni aikaa sellaiset 2h 34 min ja siihen päälle sitten pysähtely ja muutamien valokuvien ottaminen. Kännykkä kulki nyt mukana Mehiläisen repussa, jonka olen ompeluttanut kuntoon. Siinähän oli niin huono tikkaus alunperin, että HSL:n kortti meni pohjasta läpi, koska siinä on terävät reunat. Nyt kun se on ommeltu paremmaksi kuin mitä se oli uutena, sekä kännykkä että bussikortti kulkivat kätevästi mukana.

Mainokset