Viikkoyhteenveto: en tunne oloani terveeksi

Nuo Vomerot muuten osuvat aika hyvin värien puolesta yhteen noihin aiemmin hankittuihin Niken paitaan ja shortseihin. Mustaa ja punaista on niissä kengissäkin. Joskus käy näin, että valitsee sellaisen värin tossupariin, mikä silmään näyttää parhaalta niistä vaihtoehdoista, mitä on tarjolla (tai no tässä tapauksessa olisin ottanut siniset, jos niitä olisi ollut) ja myöhemmin vaatekaappia tutkaillessa, huomaa tehneensä aika nappiinmenneen valinnan.

Mennään sitten viikon tuntemuksiin. Jostain syystä tuo polven terveeksi saaminen on ollut kropalle liian rankkaa. Olen miettinyt paljon, mikä ihme minua nyt vaivaa, enkä osaa sanoa. Totuus on kuitenkin se, etten tahdo jaksaa juosta. Ennen polven sattumista juoksin pitkikset yleensä 4.20-4.40 min/km kilsavauhtia poislukien jotain kevyempiä kilsoja alkuun ja loppuun. Kovempivauhtisilla pitkiksillä oli tuotakin reippaampaa kyytiä. Eilen puolestaan juokseminen tuntui ensimmäisestä askeleesta alkaen kauhealta, vaikka vauhti oli viiden minuutin luokkaa tai ylikin. 23 kilsan jälkeen alkoi olla jo sellainen tunne, että näen tähtiä ja jalat pettävät alta, vaikka olin pitänyt juomatauonkin ja ottanut geelin. Viimeisten kilsojen vauhti olikin jossain 5.30 min/km paikkeilla. 25 kilsan kohdalla pysähdyin jopa pariksi minuutiksi, kun tuntui, etten jaksa juosta.

Yhtään päivää ei ole ollut polven sattumisen jälkeen niin, että olo olisi ollut hyvä. Ensiksi puhdasta parantelua pari viikkoa. Sitten kun polvi alkoi olla parempi, olin flunssainen viikon. Sen jälkeen on mennyt nyt viikko niin, etten ole enää flunssassakaan, mutta olo on vetelä. Esim. lauantaina, kun kävin katsomassa Helsinki Marathonia, väsytti sen jälkeen kotona niin, että olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan. No lepäsin vain hetken ennen kuin aloin grillata. Sama tilanne oli illalla. Olen jatkuvasti väsynyt ja vaikka nukkuisin enemmän, en silti piristy. Jotain hemmettiä aiheutui siitä polven satuttamisesta. Nyt muuten ruvet alkavat olla pois ja haavat siis tervehtyneet, mikään ei märi enää läpi. Tosin nahka on edelleen niin ohutta, etten voi käyttää vielä pitkiä housuja, mutta sen suhteen asia on siis kunnossa. Kropassa on jotain outoa meneillään. Mietin oisko niin, että vaikken varsinaisesti treenannut sen jälkeen, kun olin polveni satuttanut, niin sekin lenkkeily oli liikaa, mitä tein, kun kropalla meni liikaa energiaa sen polven kuntoonsaattamiseen. Vaikea sanoa, mutta ei tämä olotila kyllä tyydytä nyt yhtään.

Yhteenveto:
ma: vesijuoksua 45 min
Uimastadikalla
ti: 10 km matolla sis. 2×10 min at 3.54 min/km, 2 min hölkkäpalautuksin. Ihan jees, kengät ehkä liian pehmeät tuohon. Alle 30 min coretunti, joka oli eka pariin kuukauteen. NB Beacon
ke: 18,44 km at 5.09 min/km. Puolipitkä, kroppa aivan totaalisen uuvuksissa. Hoka Clifton 6
to: 10,65 km at 5.06 min/km. Kevyt lenkki auringonpaisteessa ennen saunaa. Olo parempi. Hoka Rincon
pe: 12,5 km matolla sis. McMillanin combo quarters 3x400m. 4 ekaa @ 16,8 km/h, 100m pal., setin välissä 400m pal., 4 seuraavaa @ 17,2 km/h, 200m pal., setin välissä 400m, 4 vikaa @ 17,6 km/h. Alle yläkropan puntti. Matolla oli aika kuuma, mutta ei vaikeuksia saada noita juostua. Hoka Mach 2
la: 10,89 km at 5.18 min/km. Katsomassa Helsinki Marathonia. Osa kilsoista yli 5.30 min/km, yksi jopa yli 6 min/km, toisaalta yksi kilsa 4.09 min/km, jolloin kiiruhdin katsomaan maaliintuloa. Useamman tunnin seuraamassa kisaa juomatta, en tiedä vaikuttiko se, mutta lenkin jälkeen olisin ollut valmis menemään nukkumaan. Nike Vomero 14
su: 30,93 km at 5.10 min/km. Aivan surkea olo ensiaskeleista lähtien ja 23 km jälkeen en tahtonut jaksaa juosta enää ollenkaan. Teki mieli kävellä ja vauhti tippui jonnekin 5.30 paikkeille, osin ylikin. Hoka Clifton 6
Yhteensä: 93,41 km juoksua, yksi puntti, yksi coretunti ja 45 min vesijuoksua.

Todella uupunut olo kropassa siis koko ajan. Varsinkin ke ja su pidemmät lenkit olivat todella vaikeita.

Mainokset