Pyöräily teki todella hyvää

Kerroin eilen, että olen voinut jotenkin huonosti ja sunnuntain lenkistä ei tullut mitään. Niinpä lähdin eilen kevyelle pyörälenkille ja se teki oikeasti todella hyvää. En ollut ajanut maantiepyörällä kahteen kuukauteen. Ensin juoksin 6-8 kertaa viikossa eli ei ollut pyöräilylle aikaa ja sitten, kun polvi sattui kuukausi sitten, niin en saanut jalkaa sillä tavalla taivutettua, että olisin voinut polkea. Kokeilin kerran ajaa kaupunkipyörää seisaaltaan, eikä siitä tullut oikein mitään. Tuon jälkeen oli puolestaan aika epävakaisia ilmoja, mutta onneksi nyt tuli kesä takaisin ja onneksi tajusin lähteä polkemaan, sillä se teki todella hyvää erityisesti henkisesti.

Vauhdilla ei väliä, fiiliksellä kyllä

En ajanut kuin 30,67 km nopeudella 23,8 km/h, mutta se on samantekevää. Ajaessani Espoon suuntaan, tien ylityksiä ja jopa liikennevaloja tulee tyyliin 100m välein, joten ei tuolla hurjastelemaan pääse, mutta se ei ole tässä keskustelussa nyt olennaista, vaan se fiilis, mikä siitä pyöräilystä syntyi. Keskisyke oli vain 111, mikä tarkoittaa sitä, että etenin oikeasti kevyesti. Alussa oli vähän totuttautumista ja jopa harmitti vähän ne jatkuvat pysähtelyt, mutta takaisintullessa alkoi oikeasti ajo maittaa ja tuli sellainen erittäin onnellinen ja hyvä olo, mitä en ole saanut nyt kokea sen jälkeen, kun satutin polveni, koska juoksu on ollut vaikeata. Niinpä jos kelit jatkuvat tällaisina, aion ajaa pyörälenkkejä lisää.

Fillarointi hyvä korvike, jos juoksu ei suju

Olisi pitänyt aloittaa pyöräily jo viikko aiemmin, sillä olin edellisen viikon kokenut flunssan oireita ja olin jo viikko sitten sunnuntaina pitkiksellä helisemässä. No viime viikolla kelit olivat suhteellisen huonot, joten ehkä se vaikutti siihen, ettei tullut mieleenikään pyöräillä, mutta kyllä esimerkiksi keskiviikkoiltana olisi voinut ajaa lenkin. Silloin juoksin puolipitkän ja olo oli todella voipunut. Sama koskee tietysti tuota sunnuntain pitkistä. Turha niitä menneitä nyt on murehtia. Tärkeämpää on hahmottaa asia niin, että jos energiaa ei tunnu olevan, niin ei ole pakko juosta, vaan on olemassa kevyempi vaihtoehto eli se pyöräily. Ainoa huonopuoli on se, että näin loppukesästä alkaa tulla pimeä aika aikaisin illalla, joten sitä voi olla hankala ehtiä arkisin tekemään lenkkinsä ennen kuin tulee pimeätä. Silloin pari kuukautta sitten ei ollut mikään ongelma tulla kotiin iltakymmeneltä, nyt tilanne on toinen. Aurinko kun laskee, pitäisi olla valot ja kenties jotain lisävaatetta. No tuokin on toissijainen asia, eikä suurin murhe, vaan kyllä tilanne on se, että jos kroppa ei ole sellaisessa vireessä, että juoksu kulkisi, niin on hyvä hengähtää ja tehdä jotain muuta. Silloin pyörälenkit ovat ihan hyviä, vaikkeivat ne kestollisesti niin pitkiä olisikaan.

Mainokset