Elokuu: katastrofi terveyden suhteen

Kuva on epäskarppi, mikä johtuu siitä, että olen mennyt koko kuukauden kuin sumussa. Kroppa sanoi sopimuksensa elokuussa jollain tavalla irti. Suoraan sanottuna syynä lienee se, etten antanut sille tarpeeksi lepoa polven satuttamisen jälkeen. Haavojen paraneminen kesti melkein kuukauden, polvi oli pitkään turvonnut jne. Yritin juosta, mutta olo vain heikkeni ja nyt on sitten tilanne, että päätin pitää breikkiä. Niinpä viime viikolla en juurikaan enää juossut.

Tosiaan heinäkuun lopussa 4 päivää taukoa urheilusta polven satuttamisen jälkeen. Sen jälkeen 1,5 viikkoa oli sellainen fiilis, että koko ajan menee parempaan suuntaan. Tuon jälkeen flunssainen olo viikon, mutta sen viikon sunnuntaina juoksin kuitenkin 32 km pitkiksen 4.51 min/km vauhdilla. Se oli eka pitkis 4 viikkoon. Alku meni hyvin, mutta 20 km jälkeen jalat olivat kyllä ihan sippi. Tuon jälkeen 2 viikkoa on ollut nyt vaikeata ja viime viikolla oli jo niin, etten oikein kevyttä lenkkiäkään jaksanut tehdä ja reippaammasta juoksusta ei voinut haaveillakaan.

Ei huvita edes juosta

Pahinta on ollut se, että olen menettänyt innon juosta. Aikaisemmin menin mielelläni juoksemaan ja tuntui, että tykkään todella paljon käydä lenkillä. Nyt viimeisen parin viikon aikana ajatusta juoksemisesta on tuntunut vastenmieliseltä. En oikein halua enää edes käydä lenkillä. Niinpä siirryin nyt viime viikolla pyöräilemään ja tein 4 maantiefillarilenkkiä. Joka kerta ensimmäinen tunti tuntui todella ahdistavalta ja olo oli masentunut, mutta matkan kuluessa fiilis parani ja lopussa oli aina hyvä fiilis.

Toissa viikolla kävin vielä katsomassa Helsinki Marathonia ja ottamassa kuvia, mutta nyt viime viikonloppuna oli sellainen fiilis, etten enää Midnight Runia viitsinyt lähteä katsomaan. Tulokset tsiigasin ja moni tuttu oli tehnyt hyviä suorituksia. Toki olin tosi väsynyt ja halusin vain levätä himassa, mutta toisaalta en vain yksinkertaisesti jaksa tällä hetkellä iloita siitä, että muut juoksevat. Tuntuu jotenkin niin epäoikeudenmukaiselta, että tuollaisesta tapahtumasta, mikä tuo polven lyöminen kiveen, aiheutuu tällaiset seuraukset. Koko kroppa menee jotenkin sekaisin. Niinpä olen päättänyt ottaa pientä etäisyyttä juoksuun nyt. Ainakin tänään pidän kokonaan lepopäivän.

Yhteenveto elokuusta

24 juoksulenkkiä, 325,8 km eli 13,575 km per lenkki, mikä on aika vähän. Tämä oli siis kuukausi, jolloin juoksin vähän ja lenkit olivat keskimäärin lyhyitä. Kuukausi sisälsi kaksi pitkistä ja kerran nelosen vetoja, kerran vähän reippaamman vitosen (joka sekään ei ollut kovaa) ja kerran tempoa 2×10 minuuttia. Muuten hidasta lenkkeilyä. Nyt on vuoden alusta 2780km, mikä lupailee 4170 km vuositahtia. Viime vuonna elokuussa kertyi melkein sata kilsaa enemmän, joten nyt jäätiin kyllä viime vuoden tahdista ja kun silloin kertyi 4539 km, niin nyt ei tunnu olevan samaan mahdollisuutta. Maantiepyörällä ajoin 3 kertaa, yhteensä 117,1 km. Salilla en juurikaan tehnyt kuukauden aikana mitään ihmeempää ja yksi 30 min coretunti oli ainoa ryhmäliikunta, mitä tein. Vesijuoksua tuli tehtyä yhden kerran 45 minuuttia. 3 päivää oli puhdasta lepoa.

Mainokset