Treenisuunnitelma lähiviikoille

Tämä on nyt kolmas viikko, kun en oikeastaan juokse. On aika katsoa vähän taaksepäin, mitä sinä aikana on tapahtunut ja miten ajattelin mennä eteenpäin.

Maantiepyöräily tuli juoksun tilalle

Pääasiassa halusin vetää henkeä, kun kropassa tuntui olevan jotain häikkää eli pidin lepopäiviä ja treenasin muutenkin vähemmän, mutta sen lisäksi otin ohjelmaan maantiepyöräilyä. Laskin äsken, etten ole ajanut tänä kesänä kuin 10 kertaa Bianchilla, yhteensä 442 km. Syynä tähän on se, että oikeasti nautin juoksemisesta. Sen jälkeen kun takareisi parantui toukokuussa, halusin juosta, enkä pyöräillä. Flunssasta palauduttuani Juhannuksen jälkeen ajoin kyllä kolmena iltana putkeen maantiefillarilla, sillä silloin oli ollut joku viikon liikuntapäivä. Sen lisäksi en ajanut ollenkaan ennen kuin pari viikkoa sitten maanantaina tein lyhyen lenkin. Sillä viikolla tuli 4 pyörälenkkiä, viime viikolla, jolloin kelit olivat vähän huonommat, tein 2 lenkkiä ja nyt eilen vielä yhden eli 7 lenkkiä reilussa parissa viikossa. Alussa se ei tuntunut kivalta, mutta esimerkiksi eilen nautin todella paljon. Kun on riittävän lämmintä ja kun on tarpeeksi tuttu reitti, ettei tarvitse koko ajan navigoida, ajaminen on todella kivaa. Eilen illallahan oli 21 astetta, mikä on aika huikea lämpötila syyskuun puolivälissä. Jos ei tulisi pimeä noin aikaisin, olisin ajanut jonkun oikeasti pitkän lenkin, enkä vain 38 kilsaa.

Kuntoradoille asfaltin sijaan

Juokseminen oli kesällä helppoa ja nautinnollista erityisesti sen vuoksi, koska pk-lenkkeily oli niin helppoa. Kovemmissa vauhdeissa oli vaikeuksia, mutta aloinkin tehdä niitä rauhallisesti ja heinäkuussa kunto parani. Tuon polven sattumisen jälkeen tilanne muuttui ja kunto jotenkin romahti. Siitä seurannut ahdistus oli todella suurta. Ensin en uskonut asiaa todeksi, sitten yritin vaikka mitä, tuon jälkeen sain kuulla muilta syyttelyä, mikä huononsi fiilistä entisestään. Aloin olla masentunut ja epätoivoinen, laji ei enää kiinnostanut. Itse asiassa mikään ei enää kiinnostanut. Sen jälkeen helpotti vähän kun päätin, etten halua enää juosta. Nyt kun mietin sitä, kuinka palaan juoksun pariin, olen sellaisella fiiliksellä, että on pakko kokeilla jotain muuta. Tiedän, ettei se helppokaan juoksu tunnu nyt niin hyvältä (huomannut sen esim. viime viikon kahdella juoksumattolenkillä), niin ei tule oikein mitään sellaisia reittejä mieleen, joita haluaisin juosta. Niinpä sain ajatuksen, että minun pitäisi mennä kiertämään jotain kolmosen tai vitosen latua, jotka ovat kesäkaudella kuntoratoina. Ongelmana on vain se, että jonnekin Leppävaaraan tai Paloheinään ei oikein arki-iltana ehdi lähteä ja lähempänä olevat kuntoradat ovat surkean lyhyitä (esim. Larussa alle kilsan). Niinpä olen asian ajatellut niin, että ainakin sunnuntain pitkiksen voisin tehdä Leppävaarassa ja sen muun mitä mahdollisesti juoksen, voin tehdä joko lyhyellä radalla tai matolla tai jossain rantapoluilla, mutta joka tapauksessa sieltä metsästä olisi nyt tarkoitus hakea lähiaikoina motivaatiota.

Fiilis ennen harjoittelua

Yksi virheeni on ollut se, etten ole pitänyt varsinaista breikkiä neljään vuoteen eli sen jälkeen kuin tuo käsi leikattiin. Vammoja on tullut ja sairastumisia samaten, mutta koko ajan on silti ollut mielessä joku projekti kesken, enkä ole halunnut pitää taukoa, jos en ole saavuttanut mitään. Niinpä olen jatkanut, vaikka olisi tullut vastoinkäymisiä kunnes nyt oli pakko viheltää peli poikki, kun en jaksanut enää. Niinpä teen nyt niin, että pidän oikeasti taukoa harjoittelusta sen aikaa kunnes alkaa olla sellainen fiilis, että henkisesti ja fyysisesti pystyn taas siihen. Olen minusta ansainnut tauon ja tarvitsen sitä. Tuo pyöräily oli hyvää vaihtelua ja jatkaisin sitä tästä eteenpäinkin ellei tulisi kylmempää ja sateista. En jotenkaan viitsi ottaa selvää millaiset varusteet voisi olla syyspyöräilyssä, vaan kun ei lyhyissä tarkene, niin siirryn sitten juoksemaan kuntoradoilla ja teen salin puolella asioita. Olen ensi viikoksi ilmoittautunut yhteen kisaan, mutta jätän sen väliin. Olin myöskin miettinyt vähän sitä, että jos menisin Pirkan Hölkkään, sillä siellä voi kisata vähän huonommallakin kisakunnolla, mutten mene. Haluan saada ajatukset tuollaisista asioista pois ja hakea sitä onnistumista sitä kautta, että aluksi pidän kunnollisen hengähdystauon. Onnistuminen tulee vain sitä kautta, ettei tee väkisin. Pitää olla henkisesti ja fyysisesti virtaa ja koska ne tavoitteet on nyt pakko siirtää ensi kauteen niin eihän tässä olla jäniksen selässä. Rakennan nyt ensin sellaisen hyvän fiiliksen, että oikeasti haluan tehdä tätä lajia taas ja tuon jälkeen tulee se harjoittelu.