Viikkoyhteenveto: kaikkien aikojen synttärit ja krapula

Perjantai ja 13. päivä oli tällä kertaa kaikkea muuta kuin epäonninen. Ensin sain lahjoja, sitten kävin Mikonkadun Inter Sportissa ja ostin itselleni (kiitos Inter Sport synttärialennuskoodista) kaksi paria kenkiä lahjaksi. Tuon jälkeen kun sade lopulta loppui, kävin 45 min kevyellä lenkillä, minkä jälkeen kotiin hakemaan kamoja ja kavereiden kanssa viettämään syntymäpäiviäni. En halunnut mitään häsää, käydä vain saunomassa Sompasaunassa. Olen juossut siitä monesti ohi ja tuli sellainen tunne, että olisi kiva kokea se paikka jossain vaiheessa ennen kuin se puretaan. Monesti jos asioita jättää tekemättä, niin ne eivät tapahdu ikinä. Niinpä oli hyvä käydä siellä nyt. Keikka jännitti vähän etukäteen, kun siellä ei ole suihkua, mutta merivesi oli yllättävän lämmintä, joten uimaan meneminen ei ollut yhtään epämiellyttävää ja siellä sai peseydyttyäkin. Pari kaveria tosiaan lähti mukaan. Pyysin kyllä joitain muitakin, mutta heille se ei sopinut aikatauluun. En halunnut mitään isoja synttäreitä, mutta en halunnut viettää tuota päivää yksinkään. Niinpä tarkoitus oli olla pienessä porukassa. Saunoa, grillata ja jutella. Niin tapahtuikin, mutta sen lisäksi tuli kyllä otettua alkoholia siihen tapaan, mitä ei ole tapahtunut varmaan koko vuosikymmenenä kertaakaan. Erityisesti tuo, etten välissä juonut vettä, on minulle epätyypillistä. Niinpä lauantaina oli sellainen krapula, jollaisia on ollut tyyliin joskus 90-luvulla ja sunnuntaina lenkilläni olin edelleen jotenkin huonovointinen ja vielä tänään maanantaina herättyäni pää oli kipeä ja väsytti. No ei se mitään, ansaitsin tuon breikin.

Ohessa näkyy Stravasta elokuulta kaksi viikkoa, jotka pilasivat jotenkin kuntoni. Sitä ennen olin polven sattumisen juoksun suhteen hiljaiseloa, mutten kuitenkaan täysin levännyt eli kilsoja kertyi silloin 50,8 ja 65,9 km. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt levätä kokonaan. Aliarvioin sen, mikä vaikutus turvotuksella, polvikivulla ja avonaisilla haavoilla on kropalleni. Toisaalta oikeasti tuntui, että kun se polvi alkoi paremmin taipua, että voisin palata taas harjoittelemaan. Tuo elokuun 12-18. päivä, jolloin juoksin 80 km, oli viikko, jolloin kärsin flunssasta. Sen takia lenkit olivat lyhyitä, mutta en silti pitänyt kuin yhden lepopäivän. Sunnuntain pitkiksellä tuntui rajusti. 20 km jälkeen jalat olivat makaronia, mutta fiilis oli silti hyvä, kun kuitenkin sain tehtyä ekaa kertaa kuukauteen pitkiksen ja tottakai vähän kuuluukin väsyttää, kun on ollut kipeänä. Tuo seuraava 93,4 km viikko oli ensimmäinen, jolloin huolestuin. Joka toinen päivä olin lenkillä uupunut. Sain kuitenkin tehtyä 2×10 minuuttia tempoa tiistaina ja 3x400m vedot perjantaina, mutta toisaalta siinä oli pari todella väsynyttä päivää viikolla ja sunnuntain pitkiksellä voimat olivat niin loppu, että teki mieli laittaa kävelyksi. Tuota seuraavalla viikolla en enää jaksanut juosta ja oli pakko keskeyttää treenaaminen. Tuntui kevyellä lenkilläkin, etten jaksa eteenpäin. Sen jälkeen siirryin pyöräilemään.

Viimeiset kolme viikkoa ovatkin olleet juoksun osalta ja osin kokonaan urheilunkin osalta totaalista ylimenokautta. Kilsoja on kertynyt 35,7, 22,5 ja 45,5. Se irtautuminen henkisesti juoksusta on tehnyt hyvää. Olen tehnyt asioita, joita en ole tehnyt ja olisin tehnyt enemmänkin, jos olisin esim. parisuhteessa. Toisaalta olen huolissani kunnosta ja on pakko myöntää, että polvi on kyllä nyt taas enemmän kipeäkin kuin tuossa välissä. Haavat ovat parantuneet, vaikka iho onkin yhä arka, mutta sieltä tulee välillä kipua juostessa ja välillä ihan muutenkin vaikkapa tällai istuessa. Eniten kyllä ihmetyttää se, että se kunto oikeasti vain romahti niin äkkiä. Se on saanut ajattelemaan sitä, onko koko lajissa mitään järkeä. Olen viimeiset viikot miettinyt ihan vääränlaisia asioita kuten kuolemaa, kun tämä juokseminen on tuntunut niin ahdistavalta ja olen saanut kokea lisäksi kaikenlaista syyttelyä sen suhteen, mitä polvelleni ja kunnolleni tapahtui. Tein asiat sen jälkeen, kun satutin polveni, niin hyvin kuin osasin, mutta sain pelkkää skeidaa niskaani kaiken maailman savolaisen kirvesmiehen kaltaisilta idiooteilta. Olen siis joutunut oikeasti miettimään, mitä tehdä, mitä haluan tehdä ja sitä rataa. Jotenkin tuntuu, että tuo krapula, vaikken siitä olotilasta pidäkään, osui kyllä nyt hyvään hetkeen. Tarvitsin totaalisen ulospuhalluksen ainakin henkisesti. Tästä voidaan sitten katsoa asiaa eteenpäin, kun takana on surkea viikonloppu ja sitä edeltänyt aivan loistava perjantai.

Yhteenveto:
ma: lepo
ti: 38 km maantiepyöräilyä at 24,8 km/h
. Kesän viimeinen lämmin päivä. Illalla oli 21 astetta ja tuuletonta kun ajoin. Mikäli olisi tullut pimeätä myöhemmin, olisin voinut ajaa paljon pidemmänkin lenkin. Tuosta illasta nautin täysin siemauksin. Oliko kauden vika ajokerta?
ke: 45 minuutin HIIT-tunti ja 60 min kehonhuolto
to: 13,41 km at 5.11 min/km. Eka kerta pariin kolmeen viikkoon, kun tuntui, että haluan lähteä lenkille. Mukava lenkki ennen saunaa, vaikkei varsinaisesti kulkenutkaan. Itseasiassa muistin lenkillä, että HIIT-tunnilla kehotettiin ottamaan seuraavana päivänä iisisti, joten tulin lopun tarkoituksellisesti todella hiljaa. Hoka Clifton 6
pe: 9,09 km at 5.18 min/km. Sateen jälkeen synttärilenkille. Oikeastaan oli tarkoitus juosta sellaiset kolmevarttia ja sen tein. Aikaa ei ollut enempää, enkä katsonut vauhteja. Hoka Clifton 6
la: krapulassa
su: 23 km matolla at 5.06 min/km. Piti juosta 30 km pitkis, mutta krapula vaikutti. Syke korkealla ja hidaskin vauhti vähän rankkaa. Hikosin normaalia enemmän ja 20 km kohdalla alkoi tulla seinä vastaan. Ehkä urheilujuomaa olisi pitänyt juoda tai ottaa geelejä mukaan tai jotain, mutta oikeasti tuntui, etten tuota pidempää pystynyt juoksemaan. Brooks Launch 6
Yhteensä: 45,5 km juoksua, 38 km pyöräilyä, HIIT ja kehonhuolto

Tällä viikolla pitää kyllä juosta enemmän ja mennä tekemään taas salitreeniäkin.