HIFK:n kotiavaus ja Nordis pähkinänkuoressa

Eilen alkoi omalta osaltani jääkiekkokausi. Aikataulullisista syistä en kautta nyt ihan hirveästi tule seuraamaan, mutta aina joskus voisin jonkun pelin katsoa. Mennäänpä pidemmittä puheitta itse asiaan.

Miten juoksija ehtii peliin?

Kaikista yksinkertaisinta se on tietysti lepopäivänä, mutta jos ei sellaisia pidä tai matsi on iltana, jolloin ei ole lepopäivää, pitää olla valmis kompromissiin. Itse peruin HIIT-tunnin varauksen, kun päätin otteluun mennä. Sen jälkeen suunnittelin päivärytmin vähän eri tavalla. Ensinnäkin aloitin hommat aamulla todella aikaisin. Toiseksi lopetin jo klo 16, jonka jälkeen kävin kiireessä 11 km lenkillä. Sen jälkeen suihkuun ja sitten lähdin peliin. Mitään ylimääräistä ei ollut mukana, mikä tarkoitti sitä, että jätin vajaat suihkusaippuan ja shampoonkin Otahallin suihkutiloihin muiden käytettäväksi. Niinpä kassissa oli vain hikiset ja muutenkin märät (sillä lenkillä satoi) pyyhe, juoksukengät ja juoksuvaatteet. Noista vaatteet ja kengät olivat muovipussissa. Ei niitä tännekään oikein viitsinyt jättää, kun olivat tosiaan märät, joten siksi otin ne peliin, jotta voisin ripustaa ne kuivumaan tultuani kotiin.

Ehdin oikeasti hyvin matsiin, sillä olin lopulta yli puoli tuntia ennen pelin alkua siellä, mutta en viitsinyt ihan viime tingassa mennä. Join vähän oluttakin ennen ottelua. Suihkun jälkeen yhden pienen 33cl tölkillisen ja toisen sen jälkeen kun olin lunastanut liput Nordiksella ja odottelin seurueen muita jäseniä. Ottelua ennen tuli juotua vielä yksi tuopillinen. Siellä oli näköjään tarjouskin klo 17-18.30, mikä tarkoittaa sitä, että ottelua ennen saa juoda halvemmalla kuin erätauolla. No erätauolla ei tarvinnut kyllä muutenkaan juoda, kun ei tuon jälkeen tehnyt oikeasti mieli enää yhtään lisää. Olinhan kuitenkin tullut peliin sitä matsia katsomaan ja se onnistui aikataulullisestikin nyt hyvin. Toki jouduin kaikesta vähän nipistämään eli tein selvästi lyhyemmän päivän koneella, treenasin hyvin lyhyesti juoksemalla 56 minuuttia ja peseytymällä äkkiä etc., mutta hyvin tuo toimii kunhan ei tarvitse joka ilta samalla tavalla operoida.

HIFK oli hyvä

Okei, olihan tuo vähän sellainen perusrunkosarjamatsi, mutta HIFK oli oikeasti hyvä tai vaihtoehtoisesti Jyp huono. Ensimmäiset lähes kaksi erää Jyp ei saanut oikeastaan mitään aikaa, eikä tuntunut edes siltä, että voisivat tehdä maalin. HIFK sen sijaan oli koko ajan jossain määrin vaarallinen ja läpiajojakin oli varaa tuhlata. 4-0 oli vakuuttava johto. Sitten jostain syystä joukkue lopetti pelaamisen toisen erän lopussa. Tuntui, odottavatko taukoa. Eivät mm. purkaneet kiekkoa yli siniviivan, vaan se oli sellaista lepsua oman pään pelaamista, joka johti lopulta siihen, että kiekko oli maalissa ja oli nähty kavennus. Kolmas erä oli selvästi tasaisempi ja Jypilläkin oli paikkansa. Toki HIFK pääsi ylivoimalle ja muutenkin myllyttämään, mutta enempää maaleja ei saatu tehtyä. Sen sijaan Jyp laukoi terävästi keskeltä kavennuksen. Silloin aloin jo miettiä, ettei vain lepsuilu johtaisi kolmanteen maaliin ja tiukkaan loppuun. Niin ei onneksi tapahtunut ja lopussa oli lähempänä kyllä ajatus siitä, että kotijoukkue tekisi yhden tyhjiin. 4-2 se kuitenkin päättyi.

Kokonaisuutena hyvä peli ja osoitti minusta sen, että HIFK taistelee minusta tällä kaudella mestaruudesta. Jokainen kenttä pystyy ratkaisuihin ja jos jollain on huonompi päivä, niin se ei ole sen varassa. Vähän kun tuosta vielä yhteispeli loksahtaa kohdalleen, niin voidaan nähdä huikeitakin iltoja. Oma suosikkini eilen oli Jere Sallinen, joka on näitä uusia hankintoja. Hän teki kaksi maalia ja tuhlasi vielä yhden läpiajonkin. Hän on kyllä hyvä pelaaja. Toiseksi onnistujaksi pitää nostaa Thomas Nykopp. Aikanaan puolustin miestä ja olin sitä mieltä, että taidoiltaan riittää jopa 3. ketjun sentteriksi. Sen jälkeen hän on kärsinyt niin paljon loukkaantumisista, että usko meni vähän sen suhteen, pystyykö hän ylipäätänsä pelaamaan. Viime kauden peliesityksetkin olivat aika huonoja. Menetin vähän toivoni hänen suhteen, mutta nyt iski eilen alivoimamaalin, otti tärkeitä aloituksia paljon ja se nelosketju oli oikeasti hyvä ja energinen. Hyvä suoritus.

Nordis on kaatopaikka

2004-2005 työsulkukaudella kävin paljon peleissä ja minua otti päähän se, kuinka ankea Nordis oli hallina. Silloin päätin, että Koff Garden, uudistettu tai uusi jäähalli tarvitaan. Onneksi Garden-hanke on sittemmin käynnistetty, mutta valmista ei ole tullut. Tuo halli ei ole enää tätä päivää, kun se ei ollut silloinkaan sitä päivää. Toki täytyy todeta, että myyntipisteiden lisääminen on tehnyt hallilla oleskelusta viihdyttävämpää, samoin kuin se, ettei ole niitä naurettavia anniskelualueita. Ennenhän hodaria ei saanut samalta alueelta kuin olutta ja olutkiskoille oli niin pitkät jonot, että siihen jonottamiseen meni koko tauko, jonka jälkeen se juominen oli poissa pelin seuraamisesta. Nyt se on paljon sujuvampaa, mutta halli on muuten aivan kauhea. Siellä on monia paikkoja, mistä näkee huonosti (meillä oli kyllä hyvät paikat), ylhäällä on törkeän jyrkät portaat, missään ei ole hissejä esim. vanhemmille ihmisille tai sellaisille, joilla on joku vamma ja lisäksi ne katossa menevät vaijerit haittaavat myöskin joiltain paikoilta. Jos halli olisi täynnä, siellä olisi pirun ahdasta sekä käytävillä, että katsomoissa. Nyt ilmoitettu katsojaluku oli 6800 jotain, mutta vähän jäi sellainen fiilis, ettei katsomoissa ihan niin paljon porukkaa ollut. Toki yleisömäärä oli hyvä syyskuun puoliväliin ja tunnelma hallissa ihan mukava, vaikkei tietenkään ihan huippuluokkaa, mutta pointti on siis se, että jos halli on täynnä, siellä on liian ahdasta.

Hyvä fiilis jäi

Joitain tuttujakin tuli nähtyä pelissä. Sen lisäksi HIFK-taustaiset Göran Stubb, Esa Tikkanen, Mika Kortelainen ja toimitusjohtaja Jukka Valtanen näkyivät taukojen mittaan jossain päin hallia. Anton Lundell ja Niklas Norgren, jotka eivät pelanneet, jakoivat junnuille erätauolla nimmareita ja muutenkin siellä oli jonkinlainen HIFK-perhefiilis läsnä. Ihan kiva pelissä oli käydä ja avata tavallaan kausi sitä kautta. Olin kyllä huonosti valmistautunut. Uusia pelaajia paljon, enkä ollut opetellut pelinumeroita etukäteen ja kun jaossa ei ollut mitään käsiohjelmaakaan, niin meni varmaan 3. erään kunnes oikeasti tunsin kaikki pelaajat. No ei se mitään, kaikkea ei ehdi tehdä ja keväällä, jos pelissä kävisi, niin silloin varmasti joka jätkä olisi tuttu.

Polven loukkaantumisen (jostain syystä se on nyt kipeämpikin kuin kertaakaan sen jälkeen kun sen kolautin) aiheuttama pettymys on suurin syy siihen, etten ole enää valmis satsaamaan kaikkea energiaani johonkin yksittäiseen tai yksittäisiin asioihin, vaan käytän vapaa-aikaani vähän joustavammin. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että moneen vuoteen vietin syntymäpäiviäkin viime perjantaina, vaikka se aiheuttikin sitten krapulan ja nyt eilen en edes miettinyt, haittaako treenien väliin jääminen, vaan tein kevyen lenkin, menin peliin ja olin siitä iloinen.

Tällaista voisi ottaa aina välillä vähän lisääkin ohjelmaan. Pitää muistaa, että juoksuun panostava henkilökin on ihminen. Okei ennätyksen synnyttyä se aiheuttaa valtavan hyvän olon tunteen, mutta toisaalta vastaavasti kysymys on myös niistä uhrauksista, mitä sen eteen joutuu tekemään ja silloin, jos tulee vammoja tai muita vastoinkäymisiä, miettii väkisinkin, onko uhrauksissa mitään järkeä, ts. onko se sen arvoista.

Mainokset