Kisamaanantai: Bekele, Partanen ja minä

Dohan mm-kisaviikko, siinä jää helposti Berliinin maratonin kaltaiset tapahtumat seuraamatta. Itse kun olen ollut hyvin pettynyt omaan sairasteluuni ja siihen, että vaikkapa edellisen 4 viikon kilometrimäärät olivat olleet 35,7, 22,5, 45,5 ja 47,1, niin vaikka tiesin muutaman tutunkin juoksevan Berliinissä, en silti jaksanut ko. tapahtumaa seurata. Eikä siitä ollut hypeäkään samalla tavalla kuin edellisvuonna. Kaiken lisäksi valvoin myöhään kävelyn vuoksi, joten vaikka olin hereillä aamulla hereillä, kun kisa käytiin, niin tuli levättyä, enkä edes muistanut, että maraton oli käynnissä. Tulos oli minulle siis suuri yllätys ja sain tiedon siitä Frankfurtin maratonin Strava-sivujen kautta..

Vihdoinkin Bekele

2016 kun Bekele juoksi Berliinissä 6 sekunnin päähän ME:stä, ennustin, että mies rikkoo enkan nopeasti. Sitten alkoivat kuitenkin vaikeudet. Miehelle tuli keskeytyksiä ja samaan aikaan kun Kipchoge paransi koko ajan tasoaan, aloin jo uskoa, ettei Bekelellä ole enää mahdollisuuksia, sillä niin usein tuntui joku menevän pieleen. Hän kärsi loukkaantumista ja jos oli Kipchogen kanssa samassa kisassa, niin kova alkuvauhti johti keskeytykseen. Vuosi sitten syksyllä hän meni Amsterdamiin, jotta pääsisi vähän ”kevyempään” kisaan kilpailutilanteen suhteen ja sielläkin matka jäi lopussa kesken. Tänä keväänä maraton jäi vamman vuoksi kokonaan juoksematta. Tämä johti siihen, että vaikka mies on mielestäni kaikkien aikojen kestävyysjuoksija, niin heitin silti pyyhkeen kehään maratonodotuksen suhteen. Onneksi mies itse ei niin tehnyt, vaan juoksi eilen Berliinissä kahden sekunnin päähän ME:stä loppuajan ollessa 1.01.41. Olin siitä todella iloinen, vaikka kyllähän totta puhuen hieman harmittaa, ettei juossut ME:tä. Olisihan se ollut paukku, jos Kipchoge olisi menettänyt ennätyksensä.

Tuo Bekelen juoksu antaa itselleni paljon uskoa. Vaikka nyt on terveydellisesti vaikeata, niin se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi olla ensi vuonna kunnossa. Samalla se alleviivaa Nike Vaporfly 4%:n asemaa, sillä kyllähän toiseksikin tullutkin juoksi aika huiman ajan. Nyt voidaan sanoa, että kyllä ajat kengän vuoksi toista minuuttia ovat parantuneet siitä, mitä ne olivat muutama vuosi sitten. Puhutaan neljästä prosentista, mutta näiden huippumaratoonien suhteen se totuus taitaa olla reilussa yhdessä prosentissa, mikä kengän vaikutus aikoja parantavana tekijänä on ollut. Eli jos puhutaan kahdesta tunnista eli 120 minuutista, niin reilu minuutti siitä tulee. Itse uskon todella vahvasti siihen, että 60-90 sekkaa on niiden kenkien vaikutus. Ei välttämättä hirveästi, mutta jonkin verran ja vie yleisesti tasoa lähemmäs kahta tuntia. Urheilijan pitää silti se tulos juosta ja olla kunnossa. On hieno nähdä, että jos joku ei ole ollut kunnossa ja hän on ollut loukkaantuneena, niin sieltä voidaan nousta ja tehdä huipputulos.

Aku Partanen on sankari

Bekelettä en ole koskaan tavannut, mutta kävelijä Aku Partasen kanssa olen muutaman kerran jutellut juoksumatolla ja lisäksi viestitellyt Instagramissa. Siinä on todella mukava tyyppi ja toivoin todella, että hän olisi pärjännyt hyvin Dohassa. Luotin pistesijaan ja ajattelin, että nappipäivänä voisi tulla jopa mitali. Sitten kävikin rajuissa olosuhteissa niin, että Akun kroppa keitti yli ja mies joutui keskeyttämään. Pettymyksen täytyy olla valtava – erityisesti nyt, kun hän on joutunut useamman vuoden peräkkäin pettymään. Täysin päinvastainen tilanne kuin Bekelellä eilen, mutta jotenkin verrattavissa niihin tuntemuksiin, mitä itselläni on ollut niin viimeisen parin kuukauden ajan ja täytyy sanoa, että ne eivät ole olleet hyviä fiiliksiä, eikä niitä ole voinut kenenkään kanssa käsitellä. Juoksupiireistä tulee syyttelyä ja muualla asia ei kiinnosta ketään. Pelkään valitettavasti nyt vähän sitä, että Partanen jätetään asian kanssa yksin. Lajipiireissä ja kestävyysurheilua seuraavien keskuudessa mies lytätään ikuiseksi epäonnistujaksi, eikä liiton taholta tule tukea. Tämä on pelkoni, toivottavasti ei totuus. Vaikka mies oli jotenkin positiivisella asenteella, kun hänen kanssaan eilen viestittelin ja varmasti ymmärtää, ettei kyse ollut hänestä, vaan kelistä, niin kun hän tulee koti-Suomeen ja tajuaa kuinka pitkä aika ensi vuoden kisoihin on, niin voi tulla raju masennus. Mies on kuitenkin laittanut kaiken likoon ja satsannut kaikkensa menestyksen eteen. Siinä vaiheessa kun tulee tuollainen epäonnistuminen, niin se voi olla todella rankkaa.

Minusta Aku on sankari. Hän yritti kaikkensa, mutta olosuhteet olivat hyvin rajut ja jos oli ollut tuntemuksia, että olisi tai on tulossa kipeäksi, niin se pahensi sitä tilannetta. Vaikka hän epäonnistui nyt, niin se ei tarkoita, että hän epäonnistuisi jatkossakin. Siinä mielessä se on huvittavaakin seurata, kuinka liitto kohta keksii jonkun syyn, miksi mies ei ansaitsisi tukea olympialaisiin valmistautuessaan. Oikeasti nyt Partaseen juuri nimen omaan pitäisi uskoa. Mies on kävelijäksi vielä nuori ja vaikka ensi vuonna on taas terveyslottokisat olosuhteiden puolesta, niin se ei tarkoita sitä, että silloinkin pitäisi mennä pieleen, jos nyt meni ja vaikka menisi, niin 2021 Oregonin mm-kisat eivät ainakaan ole vastaavissa olosuhteissa.

Mitä tämä liittyy minuun?

Juoksu ei ole kiinnostanut juuri ollenkaan nyt viimeisen parin kuukauden aikana. Kuntoni on romahtanut, olen sairastellut, muut asiat ovat olleet mielessä. Itse asiassa välillä on ollut sellainen fiilis, että juoksu on oikeasti todella syvältä oleva laji. En ole tiennyt, haluanko enää edes yrittää. Perjantain naisten maratonin ja lauantain kävelyn aikana fiilikseni muuttuivat. Aloin kaivata niitä tunteiden vuoristoratoja, mitä maraton aiheuttaa. Sitä fiilistä, kun menee hyvin ja sitä epätietoisuutta siitä, pystyykö juoksemaan maaliin saakka hyvin. Aloin jopa kaivata epäonnistuneita kilpailuja kuten toki vielä enemmän onnistumisia. Ennen kaikkea tuli sellainen tunne, että haluan olla mukana. Vammat ja sairastelut ovat pilanneet liian monta vuotta, mutta en ole ainoa, jolle niin on käynyt. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa 400m juoksija Ella Räsänen, joka on ollut tänä kesänä julkisuudessa kertoen tarinaansa. Hän on ollut jotain 5 vuotta sivussa terveyshuolien vuoksi. Samoin aituri Annimari Korte kärsi monta vuotta terveysongelmista, mutta nousi sieltä ja teki tänä vuonna SE:n. Jos nyt menee huonosti, ei se tarkoita, että huomenna pitäisi mennä surkeasti. Minun täytyy vain saada itseni taas kuntoon ja satsata uudella innolla kevääseen.

Dohassa mahtavat kisat käynnissä

Muutama sana vielä Dohasta noin yleisesti. Minusta niitä kisoja on kaikesta huolimatta kiva katsoa, vaikka katsomoissa on siellä vähän väkeä ja tapahtumat paikassa, missä on ihmisoikeuksien ja muiden asioiden suhteen ongelmia. Kun on lämmintä, eikä stadionilla käy tuuli, tulee kovia tuloksia. Miesten ja naisten satanen, miesten pituus ja kolmiloikka sekä erityisesti naisten seiväs ovat olleet huikeita kilpailuja, tänä iltana samaa lienee odotettavissa.