Syyskuu – toinen surkea kuukausi putkeen

Heinäkuun lopun kaatuminen ja polven satuttaminen näkyi vielä syyskuussakin. Kunto romahti elokuussa ja sairastelin – sama koski syyskuuta. Tuntuu, että tämä oli liikunnan suhteen ehkä huonoin kuukausi sitten kevään 2018, jolloin oli keuhkovirus. Toki takareiden satuttamisenkin jälkeen oli juoksutaukoa, mutta näin vähäistä kokonaisliikuntamäärää ei silloin kertynyt. Tämä syyskuu oli oikeasti nyt todella huono.

Lyhyet selitykset

Lyhyesti virsi kaunis, olo oli huono, kipeä, joten ei huvittanut juosta. Jonkun verran pyöräilin niin kauan kun lämpöä riitti ja pidin lepopäiviäkin. Loppukuusta vaivasi taas sairastelu. Niinpä juoksukilometrejä ei kertynyt kuin 188,8, mikä kertyi 15 juoksulenkillä eli keskimäärin juoksin vain 12,6 km per lenkki. Lyhyin oli 5 km ja pisin viime sunnuntain 27 kilsaa. Kuukaudessa oli yksi pitkis, yksi 3x400m vetotreeni ja kaksi 2×10 minuutin tempojuoksua. Muu oli hidasta juoksua. Maantiepyöräilyä kertyi 212,7 kilsaa ja olisi varmaan tullut enemmänkin, mutta 10.9 oli viimeinen lämmin päivä tänä syksynä ja kun minulla ei ole kuin lyhyet pyöräilykamat, iltaisin on pimeätä ja lähes joka päivä on satanut, niin se loppui siihen. Neljä pyörälenkkiä kuitenkin tosiaan alkukuuhun mahtui. Ryhmäliikunnasta sen verran, että kävin keskivartalotunnilla 2 kertaa ja HIIT tunnilla kolmesti. Samoin kolme kertaa tuli osallistuttua kehonhallintatunnille. Myöskään salilla en viihtynyt kuukauden aikana kuin kerran tai kaksi, joten liikuntaa kaikkinensa kertyi kyllä aika vähän. Motivaatio oli hakusessa ja kipeä olo vaivasi.

Vähän verrattuna viime vuoteen

Viime vuonnahan syksy oli todella hyvää määrän osalta, jolloin sain vuoden kokonaismääräksi 4539 km. Silloin juoksin pelkästään syyskuussa yli 422 km, mikä nosti lukemaksi syyskuun lopussa 3286 km. Nyt jäätiin pahasti jälkeen tuosta. Olen nyt juossut vuoden alusta 2969 km eli vaikka pari kuukautta sitten olin viime vuotta edellä, niin nyt olen jo yli 300 km jäljessä. Lisäksi luovuin ennen kesää hyötypyöräilystäkin lähes kokonaan, sillä satutin yhtenä aamuna nivusen, joka vaivaa yhä, joten oikeasti liikuntaa on tullut harrastettua tänä vuonna selvästi viime vuotta vähemmän ja se johtuu osin siitä ajasta, jolloin takareisi oli hajalla, mutta erityisesti nyt elo- ja syyskuun sairasteluista ja muista ongelmista.

Jotain hyvääkin

Hyvää tässä on tietysti se, että katson tämän olevan nyt oikeasti jonkinlainen ylimenokausi. Lepään ja sitten kun tunnen oloni jälleen hyväksi, alan harjoitella entistä enemmän. On paljon hyviä esimerkkejä siitä, että joku on voinut epäonnistua, kokea epäonnea, mutta palata entistä ehompana takaisin. Niin toivon itsellenikin käyvän.

Itseasiassa eilen oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvä fiilis juostessa. En juossut kuin 9 kilsaa ja yskin vielä aika rajusti, mutta kropassa oli hyvä tunne, sellainen fiilis, että olisin voinut tarvittaessa juosta paljon kovempaakin. Seuraavaksi pitää palata se halu harjoitella. Viime syksynä oli motivaatio sitä kautta, kun halusin saavuttaa sen 4500 km tavoitteen. Sen vuoksi juoksin todella paljon. Nyt ei ole oikein tuollaista porkkanaa, joten pitää keksiä jotain. Kyse on vähän valinnoista, koska on monta muutakin asiaa, mihin ei voi oikein tällä hetkellä kunnolla, osaan ei ollenkaan keskittyä, koska on yksi homma, mikä pitää saada kirjoitettua valmiiksi. On sellainen fiilis, että se pitää saada valmiiksi tämän vuoden puolella. Juoksu voi toki olla sille hyvää vastapainoa, mutta kysymys on siitä, että nappaako joku pitkä treeni keskellä viikkoa, kun on koko päivän keskittynyt äärimmilleen. Toki nyt on se helpompaa, kun on pimeätä aamuisin, niin saa paremmin nukuttua. Pitäisi mennä vielä aikaisemmin nukkumaan, niin unet pitenisivät.