Eliud Kipchoge rikkoi 2h haamurajan maratonilla! Kerron nyt miksi.

Tänä aamuna käytiin INEOS 1:59 Challenge Wienissä. Tuon projektin tarkoituksena oli kokeilla toisen kerran kahden tunnin alitusta maratonilla. Ensimmäinen Niken Breaking2 -yritys epäonnistui niukasti Monzassa keväällä 2017. Silloin Eliud Kipchoge juoksi 2.00.25. Nikelle tuo riitti todistamaan, kuinka hyvä heidän uusi Vaporfly-kenkänsä oli ja koko projekti toi valtavasti julkisuutta heidän juoksukengilleen ja tavallaan sementoi moneksi vuodeksi merkin aseman maratoonarien ykköstossuna. Reilut pari vuotta myöhemmin lähes kaikki parhaat maratoonarit juoksevat niiden kenkien nykyversioilla ja tossun korkeasta hinnasta huolimatta myös monet ei-ammattijuoksijat ja jopa kuntoilijat ovat alkaneet kilpailla kyseisillä kengillä. Nike siis onnistui, mutta Kipchogelle jäi vielä nälkää jäljelle ja tänä aamuna hän yritti toisen kerran, tällä kertaa INEOS-nimisen kemian alan yrityksen sponsoroimassa tapahtumassa. Mies teki häkellyttävän suorituksen näyttäen koko ajan hyvävoimaiselta ja juoksi epävirallisen ajan 1.59.40,2.

Reitti ja olosuhteet

Ineos159challenge.com

Alunperin oli spekulointia siitä, että tuo tapahtuma olisi Lontoossa, mutta lopulta kun se julkistettiin tapahtuvaksi Wienin Prater-puistossa olevalla suoralla, niin se tuntui loogiselta. Ensinnäkin reitti on lähes kauttaaltaan suora, ainoastaan molemmissa päissä pitää juosta sellaisten puoliympyrät. Tuon lisäksi syksyn lämpötila siellä pitäisi olla optimaalinen, sillä ei ole liian kuuma ja kun he suunnittelivat 9 päivän aikaikkunan, niin ajatus oli, että ainakin jonain päivänä olisi kuivaa, eikä liian lämmintä tai liian kova ilman kosteus. Samoin tuuletonta keliä toivottiin. Kaikki muu paitsi kosteus osuikin aika hyvin kohdalleen. Siellä oli sellainen sumuinen sää eli ilmankosteus jossain 90% tienoilla, mutta kun katsoin Itävallan televisiokanavan ORF:n sääsivujen mittaustuloksia Wienin keskustasta, niin muuten kaikki oli kyllä täydellistä. Tuuli 4 km/h tunnissa ja lämpötila 9,6C klo 8, 9,8C klo 9 ja 10,4C klo 10. Kyseisen tapahtuman starttihan oli paikallista aikaa klo 8.15 ja kun kaksi tuntia alittui, niin maali tuli vastaan juuri ennen klo 10.15. Vaikka oli tuuletonta, niin reitti oli senkin takia loistavasti valittu, että sitä reunustaa puurivistöt ja kun lehdet olivat vielä puussa (toisin kuin keväällä olisi ollut), niin se pitää mahdollisen tuulen loitolla, jos se tulee sivusuunnasta.

Reitin vaikutusta loppuaikaan oli jo ehditty tutkia. Tämä Outside-lehden nettisivuilla oleva juttu kannattaa lukea. Siitä selviää, että eräs wieniläinen tutkija Christoph Triska oli ajanut sen reitin usean kerran läpi pyörällä ja sen seurauksena oli pystytty mittaamaan tarkasti korkeuserot. Tuon pohjalta Yhdysvalloissa vaikuttavat tutkijat Rodger Kram ja Paolo Taboga pystyivät laskemaan sen, mitä reitti vaikuttaa loppuaikaan. He olivat aiemmin tehneet tieteellistä tutkimusta mutkien vaikutuksista juoksuaikoihin. Kurveissa nimittäin vaikuttavat ei pelkästään painovoima, vaan myöskin sivuttaisvoimat, minkä seurauksena ihminen tulee tavallaan painavammaksi, mikä hidastaa juoksua ottamatta edes sitä huomioon, mitä mutkien juokseminen vaikuttaa lihaksille. Tuossa analyysissä he tulivat siihen lopputulokseen, että reitti on vain 5 sekuntia hitaampi maratonin matkalla kuin teoreettinen suora. Nuo mutkat ovat niin laajakaarisia, että niissä häviää kenties vain puoli sekuntia. 10 sekuntia tulee takkiin siitä, ettei reitti ole täysin tasainen, vaan siinä on hieman eli 3 metriä korkeuseroa, minkä urheilijat ovat sanoneet olevan hyväksi lihaksille. Lähtösuoralla sen sijaan Kipchoge voittaa teoreettisesti ajateltuna 6 sekuntia, sillä siinä on 13 metriä korkeuseroa ja se juostaan alamäkeen, eikä tuota suoraa enää tarvitse lopussa juosta takaisin ylös. Kokonaisuutena puhutaan siis noin 5 sekunnin laskennallisesta häviämisestä reitin suhteen verrattuan suoralla tiellä juoksemiseen.

Reitti oli siis optimaalinen ja sää lähes optimaalinen, joten tämän suhteen tiedemiehet tekivät hyvää työtä, kun valitsivat tuon paikan historian tekemiselle.

Pacemakerit

Ineos 1:59 Challenge

Hankkeeseen oli hankittu Kipchogea auttamaan 41 maailmanhuippua, kaikki Niken sopimusurheilijoita. Näihin kuuluivat mm. 1500 metrin olympiavoittaja Matthew Centrowitz, kaikki kolme Ingebrigtsenin veljestä sekä lukuisia huippumaratoonareita. Tuli vähän sellainen fiilis, että jos katsotaan jotain who is who -listaa juoksumaailmassa, niin suurin osa oli tuolla mukana.

He juoksivat tarkasti määritellyssä 8 juoksijan muodostelmassa niin, että edessä oli veen muotoinen viiden jäniksen muodostelma. Ensin eturivissä uloimpana molemmilla puolilla juoksijat, sitten heidän takanaan hieman sisempänä jälleen molemmilla puolilla juoksijan, tuon takana keskellä jänisporukan kapteeni, jonka tehtävä oli pitää muodostelma kasassa ja erityisesti pitää huoli siitä, että Kipchoge pysyy keltaisten viivojen välissä. Suorilla se oli helppoa, sillä katkoviivat olivat niin kaukana toisistaan eli juoksuala oli leveä, mutta niissä kurveissa se maalattujen viivojen välinen alue oli aika kapea ja vaikka jänikset voivat juosta viivojen ulkopuolella, niin Kipchogen piti pysyä niiden sisäpuolella, jotta maratonmatka tulee täyteen ja suoritus voidaan hyväksyä. Kapteenin piti siis juosta viivojen sisällä, jotta Eliud myöskin juoksee perässä riittävän matkan. Kipchoge juoksi siis kuten sanottua siinä keskellä niin, että edellä oli viisi jänistä, mutta sen lisäksi takana oli vielä molemmilla puolilla ns. wingmanit. Yhteensä siis aina 7 jänistä ja Kipchoge.

Jokainen jänistiimi oli erilainen ja he olivat harjoitelleet sitä pari päivää tuolla ja osittain jo aiemmin. Kukaan niistä urheilijoista ei pystyisi ylläpitämään tuota vauhtia koko matkaa, joten rotaatio oli tarpeen. Osa niistä juoksijoista juoksi vain kerran, kun taas toisilla oli kaksi stinttiä. Niinpä jokainen tiimi oli erilainen. Esimerkiksi tiimissä nro 3 olivat kaikki Ingebrigtsenin veljekset, puolimatkan jälkeen Filip tuli juoksemaan uudemman kerran ja seuraavassa tiimissä oli Jacob, kun taas Henrik puolestaan ei juossut kuin kerran. Vauhti pystyttiin pitämään tasaisena siten, että edellä oleva Audin katumaasturin takana oli valotaulu, jossa luki, paljonko ollaan edellä tavoitetta ja lisäksi edellisen kilometrin vauhti. Sen lisäksi auton takaa tuli asfalttiin sellainen vihreä lasersäde, jossa näkyi viivat joiden takana piti juosta ja lisäksi pisteinä kohdat, joissa etummaisten juoksijoiden tulisi olla. Se oli erittäin tarkkaan suunniteltu kokonaisuus ja pacemakerit tekivät loistavaa työtä. Tavoite oli juosta 2.50 kilometrejä, eikä nähdäkseni nähty yhtään hitaampaa kilsaa kuin 2.52, eikä yhtään nopeampaa kuin 2.48 ennen kuin Kipchoge spurttasi yksin loppukiriin. 41 kilometrin jälkeenhän etuauto poistui kuvioista ja viimeiset tyyliin 500 metriä Eliud juoksi ilman jäniksiä.

Lisäksi reunalla ajoi koko ajan valmentajia fillarilla. Oikealla puolella oli hieman etualalla BMW:n moottoripyörä, josta kisaa kuvattiin ja sen takana kolme valmentajaa pyörillä. Yksi heistä antoi välillä käsimerkeillä ohjeita muodostelmalle ja yksi puolestaan antoi välillä Kipchogelle juomaa ja geelejä. Hän ei juo paljon, mutta aina välillä otti hörppyä. Kisaa kommentoinut New Yorkin maratonin voittanut Shalane Flanagan sanoi, että kun on vähän nestettä suussa niin tutkimuksen mukaan jo se antaa energiaa. Samoin energiaa saattoi tulla siitä, kun jänikset vaihtuivat. Se oli erittäin hienosti suunniteltu operaatio. Ensin vaihtui etumiehet, sitten kapteeni ja lopuksi wingmanit. Se kapteenin vaihtaminen siinä olikin haastavinta. Joskus noissa tilanteissa Kipchoge sanoi jonkun sanan ja se saattoi antaa hänelle energiaa. Yksi milestone oli aina saavutettu, kun vaihdos tapahtui.

Uudet Niken ihmekengät

Jäniksillä oli Niken Vaporfly Next% -kengät uudessa Pink Blast -värityksessä, joka on jo tuttu mm. Dohasta ja Berliinin maratonilta. Kipchoge ei kuitenkaan juossut niillä. Tätä pystyttiin ennakoimaan, sillä Keniasta oli saatu etukäteen kuvamateriaalia siitä, että hän oli harjoitellut erikoisen mallisilla, huomattavasti Next%:a aggressiivisemmilla tossuilla. Nuo olivat vitivalkoiset tai pikimustat eri kuvissa, eivätkä sinänsä sanoneet kellekään juuri mitään, mutta onneksi Believe in the Run oli käynyt läpi Niken tekemiä patenttihakemuksia Yhdysvalloissa, joten saimme etukäteen tietää, mikä olisi mahdollinen ennätysyrityksen kenkä. En ala tässä tarkasti käydä tuon kengän rakennetta lävitse, sillä se on sen verran monimutkainen ja toisen postauksen aihe, mutta kannattaa lukea tuo juttu, jos asia kiinnostaa. Nyt aletaan puhua jo todella huikeasta teknologiasta, joka tuntuu suorastaan uskomattomalta. Nikella tuntuu kyllä olevan huikea etumatka tällä osa-alueella. On vaikea kuvitella, että muut merkit saisivat heitä kiinni kovinkaan äkkiä. Jos joku tekee jotain vastaavaa kuin Vaporfly, niin ei haittaa, sillä tämä uusi AlphaFLY on jo pari askelta siitäkin edellä. Kun lähetin kuvia aamulla näistä kengistä eräälle Nikeista kiinnostuneelle juoksijalle, niin hän vastasi heti kengurukengät ja minusta tuo on aika hyvä luonnehdinta. Se päkiäosa on rakenteeltaan oikeasti aika himmeä.

Oikea mies asialla. Kaikki pelissä ja viimeinen yritys?

Eliud Kipchoge on ehdottomasti paras mies tuollaista ennätystä yrittämään. Ensinnäkin hän on riittävän lahjakas juoksija ja kova harjoittelemaan. Juoksussa menestymiseen vaaditaan lahjojen lisäksi kovaa työntekoa. Sanotaan, että se menee niin, että treenataan, syödään, nukutaan ja sama toistetaan. Mitään ylimääräistä ei tehdä, mikä häiritsisi tavoitetta. Hailehan aikanaan sanoi, ettei hyvän perheen lapsista tule menestyviä juoksijoita, vaan vaaditaan kovia kokemuksia. Kipchogekin menetti nuorena isänsä ja äitinsä toimi sitten yksinhuoltajana. Sen lisäksi mies ei juossut pelkästään kouluun, vaan myöskin torille myymään tilalta maitoa. Hän teki paljon työtä jo nuorena unelmiensa eteen.

Kipchoge on erittäin määrätietoinen urheilija, joka uskoo siihen, että asiat ovat saavutettavissa. Hänellä ei ole henkistä valmentajaa, mutta hän lukee paljon ja sivistää itseään. Sen takia kun hän lukee motivointikirjoja ja muutenkin kirjallisuutta laaja-alaisesti, niin hän on viisas mies, vaikkei olisikaan aikaansa yliopistossa viettänyt. Hän on vastakohta sellaisille ihmisille kuten vaikkapa Juoksufoorumin ylläpitäjä tai riitaisat keskustelijat siellä ovat, joista tällä viikolla mainitsin eli tyypeille, jotka on samanaikaisesti vähän tyhmiä ja laiskoja. Eliud on motivoitunut, ahkera ja silti positiivinen ja määrätietoinen. Siinä on paitsi hieno roolimalli muille, niin henkilö, joka insipiroi muita, eikä yritä saada muilla menemään juoksu huonosti, vaan hyvin. Kaikki treenikaveri ja koko Kenia sekä juokseva maailma ovat hänen takanaan.

Perhe ja vaimo olivat hänellä ensimmäistä kertaa mukana katsomassa kilpailua. YouTuben striimissä haastataltiin hänen vaimoaan Gracea, joka kertoi, että heidän lapsensakin näkevät nyt ensimmäistä kertaa isänsä kilpailevan ja puhutaan miehestä, joka on ollut huipulla koko tämän vuosituhannen, voittanut lähes kaikki maratonit, mihin hän on osallistunut viime vuosina, tehnyt maailmanennätyksen, voittanut olympiakultaa ja jo sitä ennen menestynyt radalla ja nyt kaiken tämän jälkeen hän kokee, että tänään on se hetki, jolloin hän tekee historiaa, joten otti perheen mukaan. Kaikki nämä yksityskohdat painottavat minulle sitä, että kyseessä oli nyt tai ei koskaan -yritys. Jos se ei onnistuisi, niin tuskin tulisi kolmatta yritystä tapahtumaan. Jos taas onnistuisi, niin kuten mies itse sanoo, niin no human is limited ja yksi viimeisistä todellisista haamurajoista olisi kaatunut. Mies jäisi ikuisiksi ajoiksi juoksun ja urheilun historiaan.

Historiaa tehtiin ja voitin vedon!

Joskus 2010 tai 2011 löin Juoksufoorumilla vetoa siitä, että tällä vuosikymmenellä alittuu 2 tuntia maratonilla. Ajatusmaailmani oli se, että jos kerran vuosikymmenessä saatiin mies kuuhun, niin miksei maratonenkkaa saataisi alle kahden tunnin, jos oikeasti yritetään. Olin vahvasti sitä mieltä, ettei oltu yritetty. Pohdin sellaista asiaa esimerkiksi, että entäpä jos tie päällystettäisiin joustavalla materiaalilla. Ihan niillä keinoilla ennätystä ei saatu aikaan, eikä virallisessa kilpailussa ilman vaihtuvia jäniksiä muutenkaan, mutta tämä osoittaa joka tapauksessa sen, että alle kahden tunnin oli mahdollista juosta ihmisvoimin. Niinpä olin oikeassa kun uskoin siihen, vaikka moni sanoi, että puhun läpiä päähäni. Se vaatii erittäin paljon tiedemiehiltä kuten yltä voi lukea. Olosuhteet, reitti, harjoittelu, välineet kuten kengät piti olla viimeisen päälle huippuluokkaa ja se vaati useamman vuoden suunnittelun, mutta se oli mahdollista. Ennen kaikkea se vaati sen, että löytyi urheilija, joka on ensinnäkin erittäin lahjakas ja kova harjoittelemaan, mutta sen lisäksi äärimmäisen motivoitunut ja uskoi siihen, että haamuraja on oli mahdollista rikkoa. Se on vähän sama kuin neljän minuutin mailissa, että haamurajan saavuttaminen vaati uskoa. Tietyllä tavalla vertaisin Kipchogea myös Michael Schumacherin formuloissa. Kun mies meni Ferrarilla 1996, niin hän laittoi koko organisaation siellä kuntoon. Hän sai muutkin yrittämään parhaansa ja tekemään kellon ympäri töitä, kun hän itse halusi niin paljon ja vaati itseltään täydellisyyttä. Tässä oli samasta asiasta kysymys. Jokainen halusi, että Eliud onnistuu ja jokainen teki kaikkensa sen tavoitteen eteen. Jänikset sanoivat haastatteluissa, että on suuri kunnia olla mukana.

On hienoa, että tuo haave ja tavoite toteutuivat ja näimme tuon uskomattoman saavutuksen, kahden tunnin haamurajan rikkoutuvan. Kannatti herätä aikaisin ja kun huomasin kolme kilometriä ennen maalia, että se taitaa mennä, niin kädet alkoivat suorastaan tärisemään, enkä pystynyt oikein niin selkeästi ajattelemaan. Viimeisellä kilsalla alkoi olla katsojanakin aika tunteellinen olo, kun Kipchoge näytti niin hyvävoimaiselta ja olin varma, että se raja tulee kaatumaan. Ei näkynyt, missä on maali, joten ei tiennyt viimeisellä minuutilla, mihin se loppuaika tulisi asettumaan, mutta tiesin, että juuri sillä hetkellä historiaa tehdään. Lopulta, kun maali näkyi, havaitsin, että varaahan jäi reippaasti. Mies tuli maaliin järjestäjien epävirallisen ajanoton mukaan ajassa 1.59.40,2, eikä näyttänyt yhtään väsyneeltä. Hän juhli maalissa kannattajiensa, jänisten sekä perheensä kanssa. Se oli todella hienoa. Kaikki juhlivat sitä, että saivat olla mukana, kun jotain poikkeuksellista tapahtuu. Kipchoge sanoi itse haastattelussa, että toivoo kaikkien ottavan tuosta mukaansa puhtaan urheilun positiivisuutta. Herää aamulla ja lähde lenkille. Toivottavasti tuo inspiroi lapsia ja nuoria kautta maailman juoksun pariin.

Tämä aamu oli erityinen, koimme jotain suurta, jota emme jatkossa tule uudemman kerran kokemaan. Kaksi tuntia voi alittua vain kerran. Oli hienoa saada kokea se – vaikkakin vain YouTuben livestriimin välityksellä. Eliud Kipchoge sanoi: We have made history together! ja jotenkin se tuntuu siltä. Tuntuu, että olimme kaikki osallisena, kun historiaa tehtiin. En ollut syntynyt silloin, kun ihminen laskeutui kuuhun, mutta tämän tulen aina muistamaan ja päätänkin tämän blogikirjoituksen inspiroimaan lauseeseen, joka luki maalivaatteen yläpuolella:

Eliud Kipchoge: ”I BELIEVE NO HUMAN IS LIMITED”