Viikkoyhteenveto: sairastelu jatkuu

Tänään on 79 päivää siitä, kun satutin polveni. Siitä meni pari viikkoa kunnes tulin kipeäksi. Tuon jälkeen sairastelu ei ole loppunut. Kolme viikkoa sitten sain jonkun jälkitaudin ja olin kuumeessa. Sen jälkeen keuhkot ovat olleet täynnä limaa, olen yskinyt, niistänyt, aivastellut koko ajan. Viime tiistaina oli vihdoin parempi fiilis ja juoksukin tuntui kulkevan. Se oli virhepäätelmä, koska lauantaina lenkin jälkeen jälkeen aloin taas yskiä aivan älyttömästi, eilen lenkkiä ennen tuntui kurkkukipua ja illan yskin ja niistin sekä aivastelin taas entistä enemmän. Tänä aamuna olen jatkanut samalla polulla. Nenäliinoja kuluu taas ihan älyttömästi ja rintakehä on kipeänä. En tajua, miksei tästä taudista pääse eroon.

En pääse taudeista millään eroon

Lähes kolmen kuukauden ”riemu” on johtanut paitsi vauhtikestävyyden heikkenemiseen, niin todennäköisesti vaikuttanut jo peruskuntoonkin. Olen juossut 22-73 km viikkoja, kun tavallisesti juoksumääräni ovat olleet selvästi suurempia, siinä 90-120 km/vko. Lisäksi kun en ole tehnyt oikein salillakaan mitään, niin lihaskuntokin on kärsinyt. On niin löysä olo, ettei oikein jaksa edes keskivartaloa kunnolla tehdä. Olen yrittänyt toki käydä HIITissä ja viime keskiviikko oli eka kerta siellä, kun tuntui, että on ihan terve olo. Toki nyt oli uusi ohjelma, eikä sykkeennostatuksia niin paljon, joten se tuntui helpommalta, mutta kipeytti lihakset aika mahdottomasti. En usko, että se on pelkästään siitä johtuvaa, että tein viimeksi alakropan punttia joskus kesäkuussa, vaan myös siitä, että kun on kipeänä, tulee lihaskipuja pienestäkin. No ei se mitään, vaikka tuntui tuntui siis helpolta, niin seuraavana päivänä alkoi tuntua melkoisia lihaskipuja. Pystyin kuitenkin juoksemaan aika hyvin illalla. Etu- ja sisäreidet olivat kipeät, mutta viiden minsan kilsoja pystyi takomaan. Seuraavana päivänä oli sitten sellainen tilanne, etten pystynyt oikein edes kävelemään. Reidet ja pakarat olivat niin kipeänä. Juoksin silloin todella hidasta matolla 7 kilsaa ja jokainen askel oli tuskaa. Olisi ehkä pitänyt kokeilla mieluummin vaikkapa crossaria. Lauantaina jalat olivat vähän paremmat, mutta kyllä edelleen melkoisia lihaskipuja esiintyi. 8 km jälkeen alkoi kulkea juoksu vähän paremmin ja juoksin n. 11 km sisältäen lopussa 3 stridea radalla, joita en toki juossut kovaa. Eilen lihaskivut olivatjo paljon vähäisemmät, mutta erityisesti alussa oli tosi vaikea juosta, kun tunsin oloni sairaaksi. Menin mäkiseen maastoon tekemään hidasta treeniä, mutta tilanne oli se, että niiden jyrkimpien mäkien jälkeen piti pysähtyä vetämään happea. Puhallutti sen verran ja jalat olivat aivan vetelät. Tilanne on siis terveyden osalta tosi huono, kun en tahdo millään päästä taudeista eroon.

Kipchoge ja Kosgei – kovempaa kuin koskaan ennen

Viikkoon osui mahtavia maraton-uutisia. Ensin lauantaina seurasin Eliud Kipchogen juoksevan Wienissä alle kahden tunnin ja eilen saimme kuulla, että Brigid Kosgei oli rikkonut Chicagossa naisten ME:n juoksemalla 2.14.04. Minusta tuo jälkimmäinen varsinkin oli hieno uutinen, koska naiset ovat jääneet varjoon ja on ajateltu, ettei Paula Radcliffen ennätystä tultaisi edes rikkomaan. Lisäksi kun vertaa tutkimustietoon siitä, kuinka paljon mies on naista nopeampi kestävyysjuoksussa, niin sekä huipulla että erityisesti kuntoilutasolla naisten tulostaso on ollut huonompi kuin sen pitäisi olla. Tämä johtuu tietysti siitä, että löytyy enemmän miehiä, jotka satsaavat kunnolla lajiin. Toivottavasti tuo nyt motivoisi naisia isommassakin mittakaavassa. Vaikka ero miesten ja naisten välillä on iso, niin nyt Kosgein tulos oli kyllä kova ja suuri yllätys. Täytyy todeta, että kukaan suomalaismies ei ole vuosikausiin juossut edes tuota 2.14.

Cliftonit korjattu

Kuva otettu liimauksen jälkeisen pitkiksen jälkeen

Korjasin muuten Cliftonit Lidlin jollain superkontaktiliimalla, minkä olin joskus ostanut. Nyt on nimittäin niin sateinen syksy ja koska suurin osa kilsoistani on pk-lenkkejä, niin olen päättänyt juosta Skechersit ja Cliftonit loppuun ensin, kun en halua oikein Vomeroita kuraiseksi tai no Skecherseissä se testi jo loppuikin, mutta vaimennusta on yhä, joten jatkoin niiden käyttämistä. Cliftoneista puolestaan irtosi pohjasta pieni kumipala, joten päättelin, että sen voi liimata. Piti vain puhdistaa kumi ja pohja asetonilla, sillä siellä oli likaa ja liiman jämiä. Tämä Lidlin kontaktiliima on todella aggressiivista liimaa ja tarttui heti kiinni, joten se meni pikkaisen vinoon. Sillä ei muuta merkitystä ole kuin se, että se ei ole aivan tasainen siitä kohdasta, joten jos siihen reunaan osuu vääntöä, niin se voi revetä uudestaan. Itseasiassa siinä onkin muutama milli päästä, mikä vähän irvistää eli voihan se olla, että se siitä uudestaan vielä irtoaa, vaikka tuntuu kyllä tarttuneen todella hyvin noin muuten. Ohjeissa sanottiin, että molempia puolia pitää painaa yhteen todella kovaa, mutta se on vähän haastavaa, kun valkoinen EVA on niin huokosellista ja joustavaa. Hyvät kengät ja nyt niissä on 710 km eli se 800-1000 km menee heittämällä. Sitä en suosittele niinkuin Tuomasnu Juoksufoorumin HOKA-ketjussa oli tehnyt eli juossut 1400 km Cliftoneilla ja pohjat olivat kuluneet niin paljon, että se vaikuttaa jo juoksuasentoon. Siinä on vammariski jo suuri, jos pohjat ovat kuluneet niin, että seisot tossun päällä vinossa. Kengissä on tärkeintä se, että rakenne säilyy, ts. jalkojen asento pysyy hyvänä. Toinen on sitten vaimennus. Jos se loppuu, ei kengillä kannata enää juosta ja kolmas on sitten se, että jos se kenkä on muuten liian repaleinen. 710 km tosiaan kasassa ja Cliftonit ovat toki kärsineet vaimennuksensa suhteen, mutta ne ovat noin muuten kuin uudet, joten tuollainen liimauksen irtoaminen kannatti korjata.

Juoksufoorumi huoh

Viikon puheenaihe oli tietysti myöskin Juoksufoorumin mädännäisyys. Olen saanut paljon yhteydenottoja aiheesta ja täytyy sanoa, että yllättävän moni ei ole edes tiennyt, mikä Juoksufoorumi on ja toinen puoli ei ole tiennyt, millainen meininki siellä on. Muutama tietää ja he ovat sanoneet minulle, että voi sitä treenata ilman foorumiakin. Niin voikin ja olen äärettömän helpottunut, että selvitin sen tapauksen, mutta samalla vihainen siitä, että tuollaista meininkiä ylipäätänsä on olemassa. Se on raukkamaisinta, mitä voi olla tuollainen, että isketään sen jälkeen, kun toinen loukkaantuu ja sen jälkeen selitellään kaikenlaisia uskomattomia teorioita tyyliin toivon hyvää, mutta ei tule onnistumaan. Ihan kuin joku tahallaan kaatuisi niin, että lyö polvensa kiveen. Siellä on käsittämättömät metodit käytössä ja käytännössä kaikki nämä kirjoittajat ovat työläisiä. Olen huomannut asiaa tarkemmin selvittäessäni, että totuus taitaa olla se, ettei juoksun haluta keskiluokkaistuvan. Heitä ärsyttää se, etteivät ”älyköt” pysy esim. golfin tai tenniksen parissa. Lisäksi kun olen seurannut esim. kahviloissa työläisiä, niin olen saanut sellaisen käsityksen, että heidän elämänsä pyörii viinan ympärillä. Joko ryypätään tai ollaan tipattomalla ja yritetään siis päästä viinasta eroon. Niinpä tällaiset mannermaiset elämäntavat omaavat ihmiset, joilla ei ole brenkun kanssa ongelmia, ovat sellaisia, jotka menevät työläisten käsityskyvyn yli. Juoksufoorumilla tuo on ainakin johtanut eräänlaiseen Punakapinaan kuten 1918 maassamme tapahtui laajemmaltikin. Esimerkiksi Liisanpuistikossa Kruununhaassa on muistomerkki Pellinginretkestä ja jos tuon ottaa esimerkiksi työläisten ja porvareiden välisestä tilanteesta tai vaikkapa sen, miten Stockmannin tavaratalon suunnitelleet Thomén veljekset murhattiin Nummelassa, niin totuus on se, että murhanhimoiset kommunistit ovat aina jotain sekatyömiehiä tai vastaavia ja heidän johtajansa on tyyliin ollut töissä rakennuksilla. Jopas jotakin, suorastan naulan osannut lyödä seinään ja on siltä pohjalta poliittinen johtaja. Murhatut porvarit puolestaan ovat aina jotain arkkitehtejä, juristeja, lääkäreitä tai jotain muita vastaavia koulutettuja henkilöitä. Vähintäänkin ylioppilaita jokainen. Työläisistä harva on ylioppilaskaan. Eipä ole siis ihme, että toimivat Juoksufoorumilla nyt ihan samalla tavalla kuin punaiset toimivat 1918. Se ei ole sinänsä yllätys, koska Juoksufoorumi on hyvin vahvasti vantaalaisessa hallinnassa ainakin tällä hetkellä ja Vantaahan on kiistatta yksi punaisimmista kaupungeista Suomessa. No ei se mitään, vaikka sensuurin vuoksi minä en pääse nyt lukemaan, mitä siellä kirjoitetaan, niin minun tuttavani pääsevät. Minä en anna tuollaisten jonkinlaista luokkasotaa käyvien hullujen jatkaa kampanjaansa. Niinpä olen luonut kirjepohjan ja jos minusta on vielä siellä kirjoitettu tai jatkossa kirjoitetaan törkyä, niin lähetän rutiininomaisesti sen jälkeen kirjeen asianomaisen työnantajan toimitusjohtajalle tai jos on kyse esim. kunnan tai valtion palveluksessa olevasta henkilöstä, niin sitten operoimme vaikkapa kunnanjohtajan kanssa. Vainoaminen pitää saada loppumaan ja erityisesti tilanne pitää saada sellaiseksi, ettei käy niin, että vähän väliä joku joutuu siellä uhriksi. Minusta se vaatii myös sitä, että nykyinen ylläpitäjä luopuu oikeudestaan puuttua palstan sisältöön eli sinne pitää palkata henkilöitä, jotka valvovat keskustelua ja ne eivät saa olla kaikki Vantaalta, vaan molemmilla puolilla pitää olla omat edunvalvojansa.

Yhteenveto:
ma: lepo.
Hieno ilma illalla, mutta päätin käydä vain saunassa. Sunnuntaina kuitenkin pitkis takana
ti: 13,53 km at 4.37 min/km. Ei ollut yhtään kipeä olo, joten oli hyvä fiilis juosta. Jopa joitakin 4.20+ kilsoja mukana. Nike Vomero 14
ke: HIIT 45 min ja kehonhuolto 60 min
to: 10,89 km at 5.06 min/km
. Kylmien kelien jälkeen lämpeni ja nyt oli todella upea ilta. Täysin tuuletonta ja joku 9 astetta, joten todella kiva juosta. Jalat tuntuivat kipeiltä HIITistä, mutta juoksu sujui. Skechers GOrun Ride 7
pe: 7 km matolla at 5.24 min/km. Alle yläkropan punttia ja sitten matolle. Reidet ja pakara keskiviikon HIITistä niin arat, etten meinannut pystyä juoksemaan ollenkaan. Oli pakko lopettaa. Nike Vomero 14
la: 10,87 km at 5.17 min/km. Kipchogen sub 2h maran jälkeen itse lenkille. Juoksin kevyesti, jalat edelleen todella kipeät keskiviikosta, loppuun Otaniemen kentällä 3 stridea, eka oli 110m ja kaksi muuta 100m. En juossut luonnollisestikaan niitä täysiä. Skechers GOrun Ride 7
su: 25,18 km at 5.21 min/km. Otaniemen metroasemalta Leppävaaraan ja siellä 5,4 km hiihtoladun pohjaa 2,5 kierrosta. Kolmannella kierroksella juoksin pisimmän ja jyrkimmän mäen kahdesti. Olin kyllä aika purjeissa. Taas kipeämpi olo ja tuntui, ettei muutenkaan oikein pysty. Tuon jälkeen Lintuvaaraan ostamaan juoma ja karjalanpiirakka, minkä jälkeen Leppävaaran kautta takaisin Otaniemeen. Olin kyllä 20 km jälkeen jo todella väsynyt, joten pidempää lenkkiä en olisi pystynyt. Hoka Clifton 6
Yhteensä: 67,47 km juoksua, HIIT, kehonhuolto ja yksi salikerta.

Hitto kun pääsisin nyt taudeista eroon ja voisin harjoitella normaalisti. Tämä tuntuu henkisesti nyt pahalta.