Viikkoyhteenveto: mikä nyt on tärkeintä?

Eteenpäin!

Näin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sellaista unta, että olin maratonilla ja pystyin loppumatkasta kiristämään tahtia. Jätin ylämäessä sellaisiakin juoksijoita, jotka ovat juosseet maratonin 2.30 tienoille. Kun minulta kysyttiin, miksi se meni niin hyvin, vastasin, että määrä ratkaisee. Sinänsä jännä uni, kun ottaa huomioon sen, että paljon määrää tein vuosi sitten, mutta nyt viimeiset 3 kk ovat olleet alhaisia määrän suhteen. Silti kiva, että fiilikset ovat muuttumassa positiiviseen suuntaan ja näen sellaisia unia, joissa asiat menevät hyvin. Itseasiassa olen nukkunut nyt kolme yötä putkeen erinomaisesti.

Penkkiurheilu innosti

Aamulla söin sitten aamiaista, jonka jälkeen katsoin Amsterdamin maratonin livestriimiltä, joka tuli niiden Facebook-sivuilta. Samalla lepäilin sängyssä ja join urheilujuomaa sekä vettä valmistautuakseni omaan lenkkiini. Katsoin sitä vähän eri vinkkelistä, kun mukana oli yksi tuttu ja olin muutenkin perehtynyt reittiin normaalia tarkemmin. Useinhan kisa tulee katsottua telkkarista ilman sen isompaa panostusta, mutta nyt kävin reittiä läpi ja valmistauduin katsojana vähän niistä lähtökohdista kuin jos olisin ollut itse kisaamassa. Reitti on tuolla hyvä ja kilpailu oli kaikkinensa todella jännittävä. Sen katsomisesta jäi todella hyvä fiilis ja lopulta kun se oli laitettu pakettiin, oli aika lähteä omalle lenkille. Tarkoituksena oli juosta n. 30 km pitkis.

Kiva juosta, kun ei ole kipeänä, mutta kunto ei ole hyvä

Alussa juoksu kulki paremmin kuin pitkiin aikoihin, huomasin selvästi etten ole enää kipeä tai no olin sen huomannut kyllä jo aiemmin. Torstain salitreeni meni ihan ok, vetelyys oli poissa ja lauantain lenkillä tuntui jo jaksavan jotakin. Nyt pitkiksellä oli rentoa juosta 4.40+ kilsoja. Ekalla kympillä kaikki muut kilsat olivat 4.42 ja 4.48 välillä paitsi se 10. meni jopa 4.32. Sen jälkeen yksi vähän yli vitosta, kunnes taas alle ja 14-16 km väli meni jopa 4.31, 4.41 ja 4.42. Tuon jälkeen kolme kilsaa vielä alle vitosta, jonka jälkeen totaalinen simahtaminen. Sykkeet olivat vähän koholla koko ajan, sillä ne olivat olleet n. 135-145 ekat 15 km, mikä osittain voi johtua siitä, että minulla oli kyllä aika paljon päällä, kun ei satanutkaan, eikä tuulta ollut lainkaan. Tuon jälkeen 15-20 km väli oli jossain 150 tienoilla, mutta se mikä oli jännää, niin kun en tosiaan 19 kilsan jälkeen jaksanut enää puristaa, niin silloin sykkeet eivät laskeneet, vaan nousivat. Toki tuo 20. kilsa oli haastava, sillä juoksin sen pääosin hiekkatiellä ja se sisälsi lisäksi myös yhden ylämäen ja sillan Länärin yli, mutta siitä huolimatta, eväät olivat jotenkin syöty. Loppu oli todella rankkaa ja lopulta päätin, etten juokse kolmeakymppiä, vaan matkaksi tuli 25,7 km. Viimeisten kilsojen sykkeet olivat 160 eli sama, mitä lauantain reippaalla lenkillä oli korkeimmillaan. Se tarkoittaa siis sitä, että jonkinlainen kropan keittäminen tai vaihtoehtoisesti jalkojen loppuminen kesken tapahtui. Se ei ole sinänsä mikään yllätys, kun tosiaan kolmeen kuukauteen ei ole juoksua juurikaan tullut. Mitään varsinaisia harjoituksia en ole sairastelun aikana tehnyt ja pitkiksiäkään ei juurikaan ole tullut juostua. Niinpä kroppa ei nyt kestä samalla tavalla. Toki olisinhan minä voinut juoda jotain lenkin aikana, mutta kun olen tottunut siihen, että 30+ pitkiksetkin menevät ilman juomaa, niin viileällä säällä en viitsinyt juoda ja se ehkä kostautui.

Mikä tärkeintä jatkossa?

Illalla oli sitten vähän huono olo ja nyt tuntuu alaselässä ja kyljissä, että viikonloppuna on tullut juostua. Aika yllättävän nopeasti kroppa menettää sen kuntonsa, sillä en olisi aiemmin voinut kuvitellakaan, että pari tuon verran kevyttä lenkkiä aiheuttaa tällaista, mutta ei se mitään. Kuten lauantaina kirjoitin, niin ei kannata murehtia sitä, mitä on tapahtunut viimeiseen kolmeen kuukauteen, vaan sitä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Fiilis on nyt todella hyvä ja tein eilen sellaisen päätöksen, että jatkossa on nyt sellainen ajatus mielessä kuin what’s important now. Keskityn huomattavasti vähemmän jatkossa välineisiin ja enemmän harjoitteluun. Se on yksi lysti oikeasti, mikä juoksutakki minulla on esimerkiksi päälläni, jos juoksu ei kulje. Olennaista on nyt suunnitella, kuinka harjoittelen esimerkiksi seuraavat kuusi kuukautta. Juoksufoorumi opetti minua sen, etten aio olla minkään yhteisön varassa tai olla muutenkaan negatiivisuuden ympäröimänä, vaan vaikka se olisi niin, että olisin ainoa juoksija maailmassa, niin teen omat suunnitelmat ja toteutan niitä. Toki hyviä vinkkejä pyrin hyödyntämään. Vuoden päästä tähän aikaan ollaan jo viisaampia sen suhteen, miten olen onnistunut.

Yhteenveto:
ma: lepo
. Ennen saunaa ei huvittanut mennä lenkille – varsinkaan kun oli kipeä olo
ti: 7 km matolla at 5.21 min/km. Todella kipeä olo, joten juoksusta ei tullut mitään. Onneksi Huuhkajien peli ja sen jälkeinen Kreikka-Bosnia piristivät. NB Beacon
ke: 9 km matolla at 5.21 min/km. Rasitustesti, jonka tein matolla. Katsoin sykkeet eri vauhdeilla, jotta näkisin onko pumpussa ongelmia. Kipeä olo edelleen, mutta pumppu kunnossa. Nike Pegasus 35
to: 9 km matolla at 5.01 min/km. Parempi olo. Kyykyt ja maastaveto. Päälle juoksua. Olo parempi kuin viikkoon. Nike Pegasus 35
pe: 11 km matolla at 5.08 min/km. Vihdoin perjantai, joten lopetin hommat aikaisemmin ja menin matolle jo ennen iltakuutta. Juoksu piti ajoittaa niin, että ehdin ennen seiskaa saunaan, joten lenkin pituus oli nyt tuo. Nike Pegasus 35
la: 11,87 km at 4.36 min/km sis. Baltsu 8K at 4.25 min/km. Eka reippaampi lenkki vikan sairastelun jälkeen. En saanut sykettä yli 160 ja vauhtikin aika ankeaa. Edelleen nuhaa, mutta olo parempi. Menomatkalla vastatuulikin ehkä vaikutti. Fiilis silti hyvä, erityisesti lenkin jälkeen. Hoka Rincon
su: 25,70 km at 4.53 min/km. Vähän lyhyempi pitkis toista viikkoa putkeen, mutta paras suoritus, mihin nyt oikeasti pystyin. Ei minusta huonompi suoritus sinänsä. Tästä tämä lähtee ja mennään eteenpäin. Hoka Clifton 6
Yhteensä: 73,57 km juoksua, yksi salikäynti, ei mitään muuta liikuntaa koko viikolla.