Fashion Friday: onko juoksussa pikamuotia?

Tiesittekö, että suurinta osaa naisten vaatteista käytetään vain 7 kertaa ja 60% vaatteista lojuu kaapissa käyttämättömänä? Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän, kun klikkasin Ilta-Sanomien jutun auki ja luin sen. Okei, en ole nainen, mutta silti minua hämmästyttää tämä asia. En osaa oikein edes suhtautua siihen, joten asiaa pitää käsitellä tarkemmin. Kerron miten itse suhtaudun vaatteisiin ja muotiin ja miten miten tuo joidenkin toisten hällä väliä -asenne voi näkyä myös juoksussa.

Mitä pikamuoti on?

Olen toki kuullut, että Hennes & Mauritzin kaltaiset liikkeet edustavat pikamuotia, mutta en voinut kuvitellakaan, että se tarkoittaa sitä, että vaatteita pidetään pari kertaa ja heitetään menemään. Luulin, että se tarkoittaa sitä, että heillä ei ole välttämättä omia huippusuunnittelijoita, vaan haistelevat trendejä muotinäytöksissä, ottavat vaikutteita tai kopioivat jopa suoraan. Sen jälkeen ne merkin omat versiot tulevat nopeasti myyntiin, jolloin he ovat aina trendikkäitä. Koska hinnat ovat halpoja, niin silloin laatukaan ei ole parasta mahdollista.

Tuo oli siis oma käsitykseni, mutta koska se saattaa olla väärä käsitys, päätin ottaa ProQuestin avuksi ja hakea kirjallisuutta fast fashionista. Löysin Journal of Fashion Marketing and Managementin, jonka volume 10, issue 3 on nimetty lyhyesti ja ytimekkäästi otsikolla Fast Fashion. Ensimmäinen Barnesin & Lea-Greenwoodin artikkeli on otsikoitu Fast fashioning the supply chain: shaping the research agenda. Sieltä löytyy tarvittavaa määritelmää:

Fast fashion is a business strategy which aims to reduce the processes involved in the buying cycle and lead times for getting new fashion product into stores, in order to satisfy consumer demand at its peak.

Tuon ymmärrän, niin minäkin asian olen ajatellut. Samoin tämä seuraava asia on looginen.

Retailers like Zara, H&M and New Look have become well known for adopting a strategy of constantly renewing their product ranges with fashion-led styles that attract media attention and entice their (mostly) young female customers into the stores frequently.

Ei siis mitään epäselvää. Missä se menee sitten mönkään ja vaatteita käytetään niin vähän?

Hektinen elämäkö laittaa uusimaan vaatekaapit?

Kerron tähän aluksi tarinan, mitä hektinen elämä minulle teki 20 vuotta sitten. Olin töissä silloin useimmiten niin myöhään, että olin kotona vasta klo 24 ja seuraavana päivänä lähdin sitten jo ennen seitsemää uudelleen toimistolle. Minulla ei ollut pesukonetta, vaan taloyhtiön pesutupa, minne piti mennä pesemään vaatteet. Se oli Ruotsissa siihen aikaan tapana kerrostaloissa. Valitettavasti koneita ei saanut käyttää öisin, joten minun piti pestä vaatteet viikonloppuisin, jos siellä oli varauskirjassa tilaa. Tuosta jäi sellainen tapa, että pesen edelleen pyykkiä viikonloppuisin. Siitä kokemuksesta jäi muutakin reppuun. Ensinnäkin ymmärsin sen, että vaatteita pitää olla paljon, sillä ei ole varma, ehtiikö niitä pesemään ja toiseksi ne pitää olla valmiina niin hyvin, että voi pakata kamat parissa minuutissa, jos pitää esim. lähteä työmatkalle. Tuolloinhan olin viikoittain matkoillakin. Olin 1994 ollut edesmenneen Eero Larmolan vetämällä yrityspeli-kurssilla, jossa hän painotti sitä, ettei tuotannossa saa olla pullonkauloja. Niinpä olen pyrkinyt vaatehuollossanikin pitämään huolen siitä, ettei mihinkään pääse syntymään pullonkauloja. Minulla on kaikkea vähintäänkin tarpeeksi juuri hektisen elämän vuoksi. On se sitten työt tai varsinkin nykyisellään treenaaminen, niin vaatteiden liian vähäinen määrä eivät saa aiheuttaa ongelmia.

Englannissa pikamuotiasiakkaat eivät koe näköjään hektistä elämää samalla tavalla. Tuossa artikkelissa kerrotaan, että sosiokultturilliset muutokset luovat nopeamman elämänrytmin ja massakulttuuri orientoituu kohti jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Tämän päivän naiset uusivat vaatekaappinsa useammin kuin ennen, jopa saman sesongin aikana. Julkkispakkomielle kuulemma johtaa siihen, että ihmiset haluavat samaa tyyliä mitä kuuluisuuksilla on. Eli siis vaatteet kuuluu heittää menemään nopeasti, koska julkkiksilla on taas jotain uutta päällänsä?

En tajua perhana tätä! Näin toimin itse.

Minulla on tänään päälläni Gaastran kauluspaita, jonka ostin Rotterdamin maratonin jälkeen maanantaina De Bijenkorfin tavaratalosta. Siellä oli joku Hullujen Päivien kaltainen tapahtuma ja ajattelin pyörähtää. Näin tuon kauluspaidan ja kun se oli minusta ihan kivannäköinen, niin ostin sen. Se oli tarjouksessa 75 euroa silloin. Tuo oli siis huhtikuussa 2010. Olen käyttänyt sitä sen jälkeen ainakin 150 kertaa. Määrä voi kuulostaa rajulta, mutta jos mietitään, että puhutaan about kymmenestä vuodesta niin, eihän se ole kuin tyyliin kerran kuussa. Joskus olen saattanut innostua laittamaan sen päälleni parin viikon välein ja kesällä en ollenkaan. Jossain tuossa suuruusluokassa mennään. Paita on sopivan rento ja se sopii ainakin kolmien eri väristen housujen kanssa yhteen, joten sitä on helppo käyttää. Siinä mielessä tämän tyyppiset vaatteet tulevat enemmän käytetyiksi kuin jotkut viralliset juhlapaidat ellei ole kyseessä henkilö, jonka täytyy juhlissa vierailla jatkuvasti. Pointti on kuitenkin se, että ei minulle tullut mieleenikään pohtia vähän ajan päästä, että se paita ei olisi enää muodissa, joten heitän sen menemään.

Minulla kauluspaita poistuu kahdella tavalla pois käytöstä. Joko se kuluu tai vaihtoehtoisesti koko ei enää toimi. Jos henkilö lihoo tai laihtuu paljon, hän saattaa joutua vaihtamaan paitansa. Silloin ne voi myydä eränä vaikkapa Torissa. Aina löytyy jotain miehiä, jotka ovat valmiita ostamaan edullisesti kalliita paitoja edulliseen hintaan, jos ne ovat vähän käytettyjä. Jos puolestaan ne ovat paljon käytettyjä kuten tämä, niin hihansuissa ja kauluksessa alkaa näkyä kulumaa. Sen jälkeen sen kierrätys täytyy miettiä, mutta se ei ole tämän postauksen aihe. Minulle se muoti ei siis missään tapauksessa tarkoita sitä, että vaihdan muodin mukaan koko vaatekaappini sisällön, vaan oletan, että vaate kestää vähintäänkin sen 10 vuotta ja täydennän sitä kokonaisuutta. Onhan se kiva, jos joku on muodikasta tai sanotaanko itseään miellyttävää, mutta ainakin itselläni vaatekaapit ovat jatkuvan valvonnan alla. T-paidat, sukat ja alusvaatteet ovat rotaatiossa. Mikään ei voi jäädä kaappiin käyttämättömänä ja kun ne tulevat huonokuntoisiksi, luovun niistä. Kauluspaidoissa, päällysvaatteissa, housuissa jne. puolestaan tilanne on se, että teen hankintoja, kun näen jotain, mikä täydentää kokonaisuutta ja aika ajoin poistan käytöstä sellaisia vaatteita, mitkä eivät ole enää iskussa tai osan siirrän vapaa-ajalle. Esim. viikonloppuna voi käyttää kotona vanhempia farkkuja ja collegepaitoja. Minulle opetettiin jo lapsena se, että vaatteet ovat laadukkaita ja ne kestävät. Niinpä satsaan myöskin vaatehuoltoon paljon ja pidän tärkeänä mm. sitä, että pesukone on laadukas, enkä kuivaa vaatteita kuivausrummussa. Niinpä tuollainen esille otettu naisten pikamuotikulttuuri on minulle täysin käsittämätön.

Ilmaston kannalta kestämätöntä! Miten juoksussa?

Nike.com

Jokaisen pitäisi tietää, miten paljon puuvillan valmistaminen vaatii esimerkiksi vettä. Otin asian esille, kun esittelin blogissani ostamani Pure Waste -hupparin, joka on tehty ylijäämäkangaspaloista tehdystä kankaasta. Valmistuksessa on paljon muitakin asioita, mitkä kuormittavat ympäristöä. Kierrätyskeskusta esittelevässä Taloussanomien jutussa kerrotaan, että vaatteiden tuotanto on kaksinkertaistunut 15 vuodessa, mutta samalla niiden käyttöikä on laskenut 36 prosenttia. Tuo kertoo yleisestä ongelmasta. Niinpä päätin miettiä, onko samaa ilmiötä juoksussa.

Olen monesti miettinyt, mitä vanhoille juoksupaidoille pitäisi tehdä silloin, kun niitä ei oikein enää halua käyttää. Nehän kestävät käytännössä ikuisesti materiaalin eli polyesterin luonteen vuoksi, mutta paljon käytettynä ne saattavat vähän rispaantua ja valkoisia ei saa enää puhtaaksi. En ole oikein löytänyt varsinaisia kierrätyspisteitä tuolle materiaalille ja jos ne heittää roskikseen, niin se johtaa siihen, että vaatteet poltetaan jätteenkäsittelylaitoksella, mikä on taas ympäristön kannalta huonoa. Niinpä vaikka minulla on liikaakin juoksupaitoja, niin en oikein ikinä niistä luovu. Käytän tällaisilla viileillä keleillä niitä vanhoja alimpana kerroksena, kun ei se paita näy päälle. Samoin jos lähden reissuun ja tiedän, että ohjelmassa on aamulenkki ennen kotimatkaa, niin sinne tulee otettua joku vanha paita mukaan ja heitettyä se sitten menemään, jotta ei tarvitse märkää paitaa laittaa matkalaukkuun. En tiedä onko tuokaan ympäristön kannalta optimaalisin ratkaisu, mutta pienessä mittakaavassa se ei liene niin paha.

Tapahtumapaidat voivat olla ongelma

DSC_6717

Itse siis koen, että käytän vaatteitani riittävästi, enkä koe, että mitään muuta voisin tehdä kuin ehkä löytää vielä joku kierrätyspiste, josta materiaali menisi uudelleenkäyttöön, mutta tapahtumajärjestäjät voisivat kyllä tehdä asialle jotain. On nimittäin mahdollista, että joku, joka saa paidan, ei käytä sitä ikinä, vaan heittää sen pois saman tien. Minusta jos paitaa ei edes aio käyttää, sitä ei pitäisi ottaa vastaan ollenkaan, jolloin se jäisi järjestäjille. Silloin he voisivat antaa ne eteenpäin hyväntekeväisyyteen sellaisille, jotka niitä paitoja haluavat käyttää. Toinen pointti on se, että paidan pitää olla niin laadukas, että sitä käytetään. HCR:n paidat esim. ovat olleet Asics-aikana hyvää laatua, mutta painatus oli huono. Sitä näkee toisilla sellaisia paitoja, mistä se painatus on haalistunut pois. Tuo on ongelma. Käyttöikä vähenee, jos painatus ei kestä samaa aikaa kuin se paita. Sitä ennen oli Karhun paitoja, joissa painatus oli niin huono, että se tarttui tyyliin selkänojaan kiinni kun istui ja pesussa se tarttui toiseen kohtaan paitaa kiinni ja värjäsi. Sellaiset paidat olivat katastrofeja. Samoin jossain tapahtumissa saa niin epämukavia paitoja materiaaliltaan, ettei niitä mielellään käytä. Hyvänä esimerkkinä We Run Helsinki -paidat, jotka ovat kuin hiekkapaperia. Okei, olen niitä kyllä käyttänyt, mutta materiaali saisi olla parempi. Mieluummin parempi, kalliimpi materiaali, niin niitä käytetään pitkään. Midnight Runin paidat ovat yleensä olleet hyviä, samoin Rantamaratonin paidat, kuten myös Helsinki Half Marathonin erittäin miellyttävät ja modernit Björn Borgin -paidat. Kun paita on hyvälaatuinen, sitä käytetään todennäköisesti pitkään! Varsinkin jos ne vuosiluvut tai päivämäärät ovat joko poissa tai pienellä. Tuossa We Run Helsinki paidassa on kissan kokoisilla kirjaimilla päivämääriä selässä kun taas vastaavasti esim. Rantamaratonin paidan vuosiluku on rinnassa niin pienellä, ettei sitä näe kuin hyvin läheltä. Jokainen voi arvioida kumpi paita kestää aikaa. Lisäksi esimerkiksi huhti- ja lokakuun tapahtumien paidat voisivat olla Suomessa pitkähihaisia, kun kelikin on viileä, jolloin lyhythihaisia paitoja ei kertyisi kaappiin liikaa.

Symbolinen maksu voisi olla paikallaan

On tapahtumia, joissa paita on olennainen osa tapahtumaa. Hyvänä esimerkkinä Midnight Run. Silloin paidasta ei voi luopua. Samoin on tapahtumia kuten Rantamaratonin yhteydessä järjestettävä Aaltokymppi, johon yliopisto maksaa osallistumisen. Siinä on yhteishengen kohottamisenkin kannalta hyviä elementtejä. Tämä johtaa siihen, että moni opiskelija käyttää sellaista paitaa innolla ja pitkään. Osa voi olla oikeasti ylpeitä siitä, että ovat opiskelleet siinä korkeakoulussa ja vaikkeivät olisikaan, niin opiskelijoilla on monesti muutakin tekemistä kuin käydä ostamassa juoksupaitoja, joten on kätevää ja kustannustehokasta, jos he saavat niitä ilmaiseksi.

Muihin tapahtumiin voisi tulla symbolinen 5 euron paitamaksu. Perustelen asian kahdella syyllä. Ensinnäkin se laittaa miettimään, haluanko oikeasti sen paidan. Jos on hirveästi paitoja jo valmiiksi, niin juoksija voi ajatella, etten sitä ota ollenkaan ja säästän 5 euroa. Toinen syy on se, että samalla voitaisiin saada jälki-ilmoittautumismaksut alemmalle tasolle, kun ei tarvitse varmuuden vuoksi tilata niin älyttömästi paitoja. Ei haittaa, vaikka lopussa tulisi paljon uusia ilmoittautuneita, koska kaikki eivät halua paitaa ja mikäli ne on myyty loppuun, niin se voi lukea siellä. 5 euron maksua ei voi maksaa enää, jos paitoja ei ole vapaana. Tämä 5 euron maksu ei saisi kuitenkaan olla summa, jolla automaattisesti nostetaan hintoja. Kyllä jatkossakin sponsoreilta rahaa pitää kerätä, eikä mennä entistä enemmän juoksijan kukkarolle, mutta siis ympäristön kannalta paitamaksu voisi olla paikallaan. Tosin se edellyttää minusta sitä, että paidan ulkonäkö ja materiaali on tiedossa hyvin ajoin. On hölmöä maksaa paitamaksu, jos ei tiedä, mikä se paita on.

Yhteenveto

Minusta jokaisen pitäisi miettiä omalla kohdallaan, toimiiko ympäristön kannalta hyvin juoksuvaateasioissakin. En kuitenkaan usko, että ainakaan suomalaismiesjuoksijoilla olisi vastaavia ”ongelmia”, mitä naisilla lehtien mukana on pikamuodin osalta. Toki jos jotain voisi suositella, niin sanoisin, että vaatekaapeissa pitää olla saksalainen järjestys ja rotaation pitää toimia. Eli tarkasti määritellyt kategoriat ja alakategoriat. Kaikki siisteissä pinkoissa tai laatikoissa ja rotaation pitää toimia eli pesusta tulevat laitetaan viimeiseksi. Silloin ei mitään kaappiin unohtuneita tavaroita ole.

Vielä pikamuodista… Esim. kun itse ostin muutama viikko sitten juoksutakin, niin se ei ollut jokapäiväistä herkkua. Muut juoksutakkini ovat nimittäin vuosilta 2001, 2006 ja 2010, kaikki yhä käytössä. Ei ole tullut mieleenkään, että muutaman kuukauden päästä hankinnasta olisi tarvinnut takki heittää menemään ja ostaa jälleen uusi. Ei vaikka Kipchogella, Bekelellä tai Farahilla olisi kuinka ollut uusi takki päällänsä. Loppuun kevennyksenä vielä se, että minulle kerrottiin viime sunnuntaina Inter Sportissa, että heiltä kysytään yhä parikymmentä kertaa vuodessa samanlaisia shortseja, mitä Lasse Virénillä oli. Ehkä tuo kertoo siitä, että shortsit kestävät sen 40 vuotta tai vaihtoehtoisesti siitä, etteivät nämä henkilöt tajunneet ostaa niitä aikanaan riittävän monia. Oli miten oli, niin tulihan avauduttua pikamuodistakin.