Mahtava fiilis, tämä on kondikseni nyt

Olin tänään ristiäisissä. Se oli hyvä herätys. Harvoin olen ollut missään yhtä hidastempoisessa tilaisuudessa. Siellä oli oikeasti tylsää. Sellainen ei ole sovelias paikka alle 70-vuotiaille. Onneksi meille juoksijoille on vaihtoehtoja. Tajusin, mikä on oikeasti mielenkiintoista ja tärkeää. Nyt kun olen tällä viikolla tuntenut ensimmäistä kertaa 3 kuukauteen olevani terve, vaikka vähän yskää ja nuhaa vielä onkin, niin on aika katsoa kohti tulevaisuutta harjoittelun osalta. Halua on laittaa itsensä likoon.

Mikä on tilanne nyt?

Hyvää on se, että lihakset eivät enää kipeydy niin helposti. Siinä missä pari viikkoa sitten HIIT-tunnin jälkeen paikat olivat uskomattoman kipeät 4 päivää, niin tämän viikon keskiviikon tunnista tuli vain vähän alaselkä ja pakarat kipeiksi. Ne eivät haitanneet perjantain reipasta lenkkiä lainkaan ja tuosta lenkistä puolestaan jalat eivät kipeytyneet yhtään, vaan tänään pystyin heti aamupäivällä treenaamaan normaalisti. Tuo on siis hyvä, oikeasti on sellainen tunne, että nyt voi taas harjoitella. Vedin jopa tänään leukoja varmaan ekaa kertaa puoleentoista vuoteen. Niitä tuli 2×6 vedettyä. Tilanne on vähän eri kuin silloin, jolloin pystyi vetämään joku 20. No nyt on enemmän painoakin ja paska lihaskunto, mutta kun ottaa huomioon vaikeudet, mitä on ollut, niin en katso taaksepäin, vaan eteen.

Mikä se tilanne sitten tarkemmin on. No juoksin eilen 4 min/km vauhtia matolla 3×10 minsaa eli 2,5 kilsaa kukin noista seteistä. Siihen väliin 5 minsan vauhdilla kilsa eli tavallaan reippaan vastapainona oli hiljaisempi, minkä pituus oli ajallisesti tasan puolet siitä reippaan pituudesta. Tunne oli vähän sama kuin mitä aiemmin olisi ollut 3.45 min/km vauhdilla. Alle juoksin 3 km kevyempää, mutten ihan hidasta hölkkää, vaan halusin koko lenkistä vauhdikkaamman. Ensin kilsa 4.52 min/km ja sitten 2 km 4.41 min/km. Tuon jälkeen nopeus siihen 4 minsan vauhtiin ja mittasin huvikseni sykkeitäkin, jotta tietäisin, mikä se tilanne nyt oikeasti on. 700m jälkeen 151 HR, 2,4 km jälkeen 161, sitten 1 km tosiaan vitosen vauhtia ja 900 m jälkeen syke 141. Tuon jälkeen toinen 2,5 km reipas, sykkeet 164 siinä vaiheessa, kun olin juossut 1,4 km ja 168 puolestaan 2,4 km jälkeen. Sitten kilsa taas kevyttä ja siinä 900 m jälkeen syke 151. Viimeisessä 2,5 km rypistyksessä sykkeet 171 1,4 km jälkeen ja 174, kun 2,4 km oli takana. Tuon jälkeen vielä 1,1 km hidasta juoksua loppuun ja yhteensä 13,6 km hieman alle tuntiin. Se tuntui aika rankalta ja hikosin kyllä valtavasti. Oli sellainen uitettu olo kuin normaalisti olisi ollut 3.30 min/km vauhtisten vetojen jälkeen.

Olennaista on fiilis

Kaikista tärkeintä itselleni on se, että olen päässyt siitä kipeästä olosta eroon. Se on ärsyttävää yrittää käydä lenkillä, kun tuntee, ettei ole terve. Nyt kun se on pois, on mahdollista alkaa harjoitella ja vaikka se taso olisikin mallia surkea nyt aluksi, niin voin jo tavallaan unelmoida siitä, että jatkossa menee paremmin. Tarkoituksena on nyt ottaa mukaan tosiaan pikkaisen reippaampaa juoksua, mutta mitään varsinaisia vetotreenejä en halua tehdä vielä, kun koen, ettei niihin ole rahkeita. Olen myöskin hakenut vähän muita virikkeitä, mikä tarkoittaa sitä, että yritän kehittää tiettyjä ominaisuuksia kuten esimerkiksi nopeutta ja räjähtävyyttä. Toivon, että se näkyy sitten juoksuvauhdeissa kautta linjan.

Vähän olen toki huolissani siitä, ettei ehkä ole kysymys vain siitä, että vauhtikestävyys on kateissa, vaan siitäkin, että peruskuntonikin on saattanut kärsiä kolauksen. Neljäs kuukausi menossa, jolloin määrä jää vaatimattomaksi ja sen kun suhteuttaa siihen, että sairastelu väkisinkin näkyy kunnossa, niin varaudun siihen, että kunto on huonontunut, mutta se on asia, mille en voi mitään. Täytyy tehdä sen mukaan mitä pystyy.

Mitä odotan eniten?

Odotan innolla niitä harjoituksia, jossa voin laittaa itseäni likoon ja sitä hyvää fiilistä sen jälkeen, kun se on onnistunut. Nyt alussa ajattelin juosta aika paljon matolla juuri sen vuoksi, että se on henkisesti helpompaa, kun juoksu ei kuitenkaan kulje. Tai sanotaanko niin, että kevyet lenkit ovat matolla henkisesti vaikeampia kuin ulkona, kun se juoksu ei ole nyt niin vaivatonta kuin mitä se voisi olla. Sen sijaan vauhtijuoksua on huomattavasti helpompi tehdä matolla, kun niistä jaloista ei tahdo tulla vauhtia. Silloin on pakko juosta, jos on matolla. Ehken nyt alussa pysty pitkiä matkoja reippaalla vauhdilla juoksemaan, mutta toivottavasti joka viikko vähän paremmin. Odotan niitä treenejä innolla. Tuntuu, että tavoitteet ovat niin älyttömän paljon kauempana kuin mitä ne kesällä olivat, mutta toisaalta haaveilen taas siitä, että voisin juosta kovaa. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että tämä kääntyy parempaan päin ja en malta odottaa pystyväni näyttämään itselleni, mihin pystyn.

Myönnän, että otsikko voi tuntua ristiriitaiselta. Valittelin sitä, ettei kunto riitä nyt mihinkään, mutta silti on mahtava fiilis. Se johtuu puhtaasti siitä, että on kiva olla terve ja päästä harjoittelemaan, vaikka kuntoni onkin laskenut.