Lokakuu – sairastelu loppui vihdoinkin

Lokakuu oli tavallaan todella vaikea. Menetin totaalisesti uskoni juoksuyhteisöön ja sairastelin. Loppukuusta sentään tuli pari viikkoa oltua terveenä ja pikkuhiljaa nyt sitten määrätkin lisääntyvät. Vauhtikestävyyttä ei ole ollenkaan, mutta mietinkin asioita pikemminkin niin, kuinka voisin juosta ensi vuonna, enkä vertaa kuntoani menneisiin.

Juoksin lokakuussa 342,3 kilometriä, joka koostui 25 lenkistä eli n. 13,7 km per lenkki, joka on edelleen aika alhainen, n. 3 km lyhyempi kuin parhaimmillaan. Tämä johtuu tietysti siitä, etten ole tehnyt puolipitkiä ja pitkiksetkin viime sunnuntaita lukuun ottamatta ovat olleet lyhyempiä kuin yleensä. Sentään hyvä, että niitä tein, sillä syyskuussahan en juossut pitkiksiä ja muutenkin juoksua tuli silloin todella vähän. Tämä taitaa olla määrän osalta nyt parasta antia sitten heinäkuun, joka kerrytti 396 kilsaa plakkariin. Silloin ajatus oli juosta yli 450km, mutta satutin polven. Tuon jälkeen elo- ja syyskuu olivat liikunnan osalta mitättömiä ja lokakuun alku samaten. Noista kuudesta muusta päivästä kolme maanantaita olivat totaalista lepoa ja kolme keskiviikkoa sisälsivät HIITin ja kehonhuollon. Keskivartalotunnilla en käynyt lokakuussa kuin kerran ja salillakin vain pari kertaa, joten lihaskuntoa on kyllä vähän laiminlyöty. Se johtuu osin siitä, että silloin kun olin kipeänä, en oikein jaksanut tuollaisia ponnistella.

Pientä vauhtitreenin makua tässä kuussa jo vähän oli. Kuun alussa yritin juosta tonnin vetoja puolikkaan vauhdilla, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Kropan kipeys tuntui. Jaksoin 4x1000m ainoastaan. Sen jälkeen tuli pari viikkoa sairasteltua kunnes viime viikon perjantaina juoksin 3×2,5km 4.00 min/km vauhdilla ja tällä viikolla puolestaan keskiviikkona 5x1000m 600m palautuksilla vauhtien ollessa 2×4.00 min/km, 2×3.45 min/km, kerran alle 3.30 loppukirillä siten, että lähdin 3.32 vauhtia, mutta kiskoin viimeiset 150m railakkaammin. Ei voi sanoa, että tuollainen juokseminen tuntuisi helpolta, mutta positiivista on se, että elimistö tuntuu oikeasti ekan kerran 3 kuukauteen terveeltä, joten on mahdollista juosta. Niinpä olenkin käynyt tässä lenkillä nyt 8 päivänä peräkkäin. Vaikka puolet ovat olleet niistä lyhyitä kympin lenkkejä, niin silti on sellainen tunne, että on päässyt nyt taas vähän juoksun makuun.

Juoksin muuten lähes kaksi viikkoa pelkästään juoksumatolla. Toissa sunnuntaina oli edellinen ulkolenkki ennen eilistä. Jotenkin tuntui, että satoi aina tai oli muuten todella ankeaa ja kun illat olivat pimeitä niin ei huvittanut. Muutamana maanantaina piti mennä ulos lenkille, mutta kun tulin kotiin, ei huvittanutkaan, vaan meninkin suoraan taloyhtiön lenkkisaunaan. Niinpä päätin, että se halu juosta pitää hakea sieltä, missä sitä on eli salilta. Niinpä tuli tehtyä pari kertaa niin, että menin Otahalliin, missä ei ole edes saunaa, juoksin matolla lyhyen lenkin ja sen jälkeen himaan saunomaan, kun sattui olemaan sellaiset illat, jolloin on sauna. Toki muutamana päivänä on ollut keskellä päivää kiva ilma kuten nytkin, mutten ole päässyt lähtemään päivällä lenkille ja illalla ei ole sitten napannut. Eilen oli tosiaan todella mukava sää, vaikka alussa vähän harmittikin lähteä ekaa kertaa tänä syksynä ulos pimeällä juoksemaan. Kyllä siihenkin pitää totuttautua, joten ajattelin mennä tänä iltanakin ulos juoksemaan. Silti on sellainen fiilis, että kilsoja saa kerättyä ja harjoituksia tehtyä parhaiten niin, että menee fiiliksen mukaan. Jos ei halua juosta ulkona, menee matolle ja toistepäin. Tästä hommasta ei tule mitään väkisin tekemällä.

Vuoden alusta on nyt kasassa 3311 km. Kesällä olin vielä viime vuotta edellä, mutta nyt ollaan jo aikalailla jäljessä viime vuodesta, sillä silloin kilsoja oli lokakuun lopussa 3699km. Kun ottaa huomioon, että tein marras- ja joulukuussakin silloin ennätyskilsat niin ei tuota 388km vajetta millään oteta yhtään varmaan kiinni. Näillä näkymin marraskuusta tulee silti hyvä. Pyrin juoksemaan enemmän kuin kertaakaan sitten kesäkuun.