Miksei Asics DS-Trainer toiminut?

Jouduin lopettamaan alkuunsa Asics DS-Trainer 24:n testauksen. Se kenkä ei vain yksinkertaisesti ole hyvä juoksukenkä. Se näytti hyvältä, se tuntui speksien osalta periaatteessa kivalta. Knitpäällinen, ei paha paino, hyvännäköinen multicolorissa ja sisällä vahvikkeet tukemassa ja antamassa ryhtiä, mutta käytäntö on, että se kenkä ei ole hyvä juoksukenkä. En ymmärrä Saksan Runner’s Worldin lukijoita, joiden mielestä se on ollut nyt 10 vuotta peräkkäin paras light-weight trainer, enkä ymmärrä niitä suomalaisjuoksijoita, jotka Juoksija-lehden mukaan valta-osaltaan Asicseilla Helsinki City Marathonin taivaltavat. Yritin oikeasti ymmärtää, miksi ihmiset pitävät siitä kengästä, mutta ei mitään syytä oikeasti ole. Jotta en olisi yksin mielipiteeni kanssa, niin konsultoin asiassa Jamison Michaelia, tuota tunnettua juoksukenkävideoiden tekijää, joka on yrittänyt pitää Asicsia esillä leikkimielisellä MAGA-hehkutuksellaan (make Asics great again). Kun ilmaisin, että se kenkä ei ole hyvä, niin hän vastasi Yeah … I tried my best to like them. Eli niin se on, pitää yrittää väkisin hampaat irvessä pitää kengistä, joilla juoksee, eikä pidä silti. Siis vaikka Runner’s Worldin lukijat olisivat mitä mieltä, niin minä juoksen kyllä sellaisilla kengillä, mistä minä pidän.

Mikä DS-Trainereissa mätti?

Kuvainnollinen määritelmä kengänpohjista tarkoittaa juuri sitä fiilistä, minkä nuo Asicsit saivat aikaan. Oli ihan kuin olisi jortsukengät jalassa. Pohja oli jäykkä ja painava, vaikka kenkä muuten oli kevyt. Suurin piirtein saman painoiseen Niken Epic Reactiin verrattuna ero oli kuin yöllä ja päivällä. Molemmat painavat about saman, mutta React-välipohja on paljon kevyempi, eikä siinä ole ollenkaan kumia. Tässä puolestaan oli kumia vaikka kuinka huru mycket, mutta se tuntui tosi omituiselta. Olisin varmasti tottunut niillä juoksemaan, sillä sellaista hieman reippaampaa peruslenkkiä niillä tuntui olevan luontevinta juosta, mutta ongelma on se, että tajusin jokaisen tyyppiseen lenkkiin olevan varmaan 3-4 kenkää itsellänikin, jotka toimivat paremmin tai tuntuvat miellyttävämmiltä. En keksinyt mitään lenkkiä, minkä olisin mieluiten juossut DS-Trainereilla. Ärsyttävintä oli se, että niitä oli epämukava pitää jalassa jo pelkästään kävellessä. Vertailin kaikkiin muihin kenkiini ja nuo vain tuntuivat paljon epämukavammilta. Okei, voi olla, että ne vaativat jonkun pitkän sisäänajon, mutta kun tuli sellainen tunne, ettei se paranisi riittävästi, vaikka tekisi kuinka sisäänajon. Eli jos käyttäisin niitä juoksumatolla ja haluaisin sitä ennen tehdä vaikkapa salitreeniä, niin pitäisi olla toiset kengät mukana, koska en haluaisi noita kenkiä pitää yhtään enempää jalassa kuin olisi pakko.

Pituus oli oikea, leveyttäkin riitti yleisesti ottaen, mutta silti kengän etuosa tuntui jotenkin epämukavalta ja ahdistavalta. En tiedä onko se knit-päällinen liian paksu vai mikä sen tekee, mutta joku siinä mätti henkilökohtaisesti vai onko se niin, että se etuosa on kuitenkin kapeampi kuin kilpailijoillaan ja kun pääliosa ei ole joustava, niin tuntuu tukahduttavalta pitää niitä kenkiä jalassa. Lisäksi päkiän alla ei huomaa sitä vaimennusta. Tottakai sitä on, mutta se tuntuu kovalta. Tulee mieleen vähän New Balancen RevLite-vaimennus, josta en myöskään oikein pidä sen kovuuden vuoksi. Juoksin viikko sitten perjantaina Niken Zoom Eliteillä ja vaikka niissä on se maaginen vaimennus jo poissa, niin lähes 700 kilsan jälkeen tuntui yhä siltä, että asfaltilla on mukava antaa mennä reipasta lenkkiä. Noissa Asicseissa tunne ei ole edes uutena sellainen. Ja oikeasti miten ne painavat 244 grammaa, jos ne tuntuvat noin kovilta. Silloin niiden pitäisi painaa se 213 grammaa, mitä New Balance 890v7 painavat. Jos niistä saisi painoa pois, kumia vähän veke pohjasta, jolloin se balanssi olisi parempi (koska nyt se on pohjapainoinen), mukavammaksi sen etuosan, niin sitten voitaisiin keskustella. Se on vain yksinkertaisesti liian epämukava nyt, en tykännyt niistä. Lisäksi kengistä puuttuu se tunnokkuus alustaan, mikä on vaikkapa adidaksen Bostoneissa eli jos haluaa sellaisen kengän, millä voi juosta kisoja ja monipuolisesti treenilenkkejä, niin ne on Bostonit, eivätkä DS-Trainerit.

Kun ei saa palkkaa, niin …

Tajusin, että kun en saa testauksesta mitään rahaa, vaan kengät ovat lopulta kuitenkin väline, jolla saavutan tavoitteeni juoksun saralla, niin silloin minun ei tarvitse yrittää ymmärtää jotain kenkää. Jos ei mielestäni toimi, niin silloin löytyy muita vaihtoehtoja. Aloin jopa miettiä sitä, että pitäisikö vain keskittyä pariin tossumalliin ja juosta niillä jatkuvasti, niin tietää ainakin, että ne toimivat. Tässä meni siis pari viikkoa niin, että olin vähemmän kiinnostunut kengistäkin tämän asian vuoksi. Sitten aloin taas innostua.

Päätös luopua DS-Trainereista ei syntynyt sekunnissa, vaan otin kuvan niistä kengistä, mitä minulla on tällä hetkellä juoksumattokäyttöön ja mietin eri tyyppisiä lenkkejä. En keksinyt palapeliin ratkaisua, vaan menin saunaan. Seuraavana päivänä asiat alkoivat kirkastua, mutta oikeasti vasta sitä seuraavana päivänä tajusin, miten asiat menevät. Mietin asiaa siitä lähtökohdasta, minkä tyyppisiä lenkkejä teen ja missä. Sen jälkeen pyrin löytämään jokaiselle niille lenkkityypeille sopivat kengät. Tuo tuotti hedelmää ja Asicsit putosivat lopullisesti pois mielestäni. Tilalle nousi Hoka Rinconit, jotka pesin pesukoneeni lenkkariohjelmalla ja tajusin, että ne ovat taas puhtaat ja voin ottaa ne juoksumattokäyttöön, vaikka niillä onkin juostu ulkona. Syynä nostoon oli myös se, että niiden päällinen on minusta liian ohut ulkokäyttöön talvella, joten jotta voisin jatkaa ko. mallin testiä, pitää juosta sisällä joko radalla tai matolla. Tänä iltana vuorossa mattojuoksu niillä.

Arvostaa sitä, mikä toimii

Haluan todeta sen, että tajusin tämän asian yhteydessä sen, että arvostan oikeasti sitä, että joku kenkä tekee sen asiansa hyvin, mihin se on tarkoitettu. Hyvä esimerkki on Hoka Clifton 6. Se on toiminut älyttömän hyvin pitkiksillä asfaltilla. Minusta se on yksi olennaisimmista asioista, että se kenkä toimii hyvin, millä juoksee pitkät lenkit, sillä jalkojen pitää palautua niistä pidemmistä siivuista hyvin. Clifton 6:t ovat oikeasti pehmeät, mutta eivät hitaat ja jalat tuntuvat seuraavana päivänä siltä, ettei pitkistä olisi edes juostu. Voiko enempää toivoa? Niitä voisi olla useampikin pari. Samoin Nike Epic React 2. Todella loistava yleiskenkä, joita meinasin hankkia jo toisen parin. Nike Vomero 14 on myöskin parista puutteesta huolimatta todella hieno kenkä ja hankinkin niitä jo toisen parin. Hoka Rincon ja New Balance Beacon ovat omassa kategoriassaan minulle sopivia kenkiä. Brooks Launch on hieman reippaammille peruslenkeille hyvä vaihtoehto jne. Joku tästä listasta nyt jää varmaan uupumaan, mutta pointti on se, että treenikenkävalikoima on hyvässä iskussa, joten DS-Trainereita ei todellakaan tule ikävä.

En kilpaillut tänä vuonna kertaakaan, joten ne puutteet ovatkin vauhti-/kisakenkäkategoriassa, kun en sellaisia ole testannut ollenkaan, jos Hoka Mach 2:sta ei oteta huomioon. Hoka Carbon X melkein ehti jo tulla testiin, mutta koko olikin väärä. Sen lisäksi on toki muitakin vaihtoehtoja. Joka merkki on nyt tuomassa jotain paksummalla pohjalla varustettua kenkää, joten totuus on kyllä se, että ne ovat niitä, mitä kiinnostaa kokeilla, eikä tuollaiset DS-Trainerit. Ehkä lähdin kokonaan väärästä lähtökohdasta tähän hankkeeseen. Ei olisi pitänyt edes yrittää ymmärtää, miksi se kenkä on suosittu. No oppia ainakin tuli ja sillä hyvä.

Asics ihastus ei syttynyt, mutta…

DS-Trainer ei saanut liekkeihin suhdettani Asicsin kanssa. En ole kuitenkaan vielä heittämässä kirvestä kaivoon. Glideride vaikuttaa speksien perusteella todella lupaavalta pitkän matkan kengältä ja erityisesti yksi ensi vuonna tuleva vauhtikenkä se vasta mielenkiintoiselta näyttääkin. Sieltä on tulossa monta uutta mallia ja on mahdollista, että Asicsin tekeminen menee eteenpäin ja myynti ampaisee nousuun. On siis hyvä, että he kehittävät mallistoaan, sillä minusta se ei nyt toimi. Saas nähdä, ehkä palaan Asicsin pariin, mutta ikinä en kyllä mitään DS-Trainereita laita jalkoihini. Se malli ei voi muuttua niin paljon, että pitäisin niistä. Olemme niin erilaisia, minä ja se kenkä.