Pitäisikö Nikea boikotoida? Tapaukset Alberto Salazar ja Mary Cain

Dohan kisoista alkaen YouTubessa on alkanut esiintyä paljon puhetta siitä, että Nikea pitäisi boikotoida. Syynä on mm. se, että Alberto Salazar sai dopingtuomion ja sitä kautta Nike on ns. dirty, koska Salazar veti Nike Oregon Projectia Niken rahoilla. Toiseksi Nike Vaporfly Next % on huijausta, koska se mukamas antaa juoksijalle sellaisen edun, mitä hän ei muuten saavuttaisi. Tuokin on joillekin ongelma. Sitten tuli tapaus Mary Cain esille eli tämä nuori urheilija syyttää tulleensa väärin kohdelluksi Salazardin taholta. Hänen piti jatkuvasti laihtua yhä kevyemmäksi ja muutenkin hän tuli nöyryytetyksi. Tämä oli monelle juoksijalle liikaa ja firma asetettiin boikottiin. Eivät kuulemma enää juokse Niken kengillä tai vaatteissa. Koen, ettei tämä asia minulle sinänsä kuulu, mutta haluan tavallaan laittaa nyt asiat perspektiiviin, joten päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta.

Kaikki ei ole mennyt oikein, mutta…

On selvää, ettei se ole okei, jos NOP:ssa on doupattu. Siitä ei ole todisteita, yksikään urheilija ei ole jäänyt kiinni, mutta Salazar itse ainakin on ylittänyt jonkun rajan, kun kerran sai toimitsijakiellon. Toki hän on asiasta valittanut, mutta ei se hyvältä näytä. Toisaalta se ei ole lajissa mitenkään ainutlaatuista. Itä-Afrikassa esimerkiksi doping on hyvin yleistä, mistä on hyvänä osoituksena nyt pari päivää sitten langetettu neljän vuoden kilpailukielto puolimaratonin entiselle ME-miehelle Abraham Kiptumille. Doping on ikävä ilmiö monissa urheilulajeissa, mutta siihen syyllistyvät niin monet, etten sen perusteella jotain yhtä merkkiä ala boikotoida.

Entäpä sitten tämä Mary Cainin kohtelu? No minusta tulee mieleen heti ajatus siitä, mitä Suomessa on tapahtunut esimerkiksi taitoluistelussa ja naisvoimistelussa naisvalmentajien toimesta. Siellä on ollut väärinkäytöksiä ja urheilijoiden väärinkohtelua. Siitä on puhunut jopa Kiira Korpi. Samaten Venäjällä huippunaistaitoluistelijoita valmentaneen naisvalmentajan menetelmät ovat hyvin kyseenalaisia. Menestyminen on niin vaikeaa ja se vaatii niin valtavasti, jos haluaa ehdottomalle maailman huipulle. Niinpä kun kunnianhimo on kova, niin saattaa tulla ylilyöntejä. Se on ikävä asia, mutta totuus. Jos ja kun sitä on tapahtunut myöskin Niken sponsoroiman juoksuohjelman parissa, niin se on todella huono juttu, mutta en minä Nikea sen vuoksi ala boikotoida. Negatiivisen julkisuuden täytyy vaikuttaa sitä kautta, että yrityksissä kiinnitetään huomiota eettisiin arvoihin, mutta juoksijana en tee tossuvalintoja tuollaisten asioiden pohjalta – erityisesti kun ei ole mitään todisteita siitä, etteikö muiden valmistajien sponsoroimissa talleissa tapahdu vastaavia asioita. Itse asiassa mitä enemmän urheilua on seurannut, niin sitä enemmän kaikenlaisia skandaaleja on tullut esille, eikä se ole ollut niin, että Nike olisi paha ja muut hyviä, vaan kyllä niitä negatiivisia asioita tapahtuu siellä sun täällä eli ei siis Nike-boikottia omalla kohdallani.

Mitkä ovat minua huolestuttavia asioita?

Kaikki ei ole juoksukenkien tai -vaatteiden osalta kuitenkaan täydellisesti, joten tässä yhteydessä nostan esille ne asiat, mitkä minua huolestuttavat. Ensimmäisenä listalla on niiden ihmisten asema, jotka vaatteita tai jalkineita valmistavat. Nike oli ensimmäinen yritys, joka aloitti heti perustamisestaan lähtien valmistuttamalla jalkineensa ilman omia tehtaita kaukoidässä ja muut ovat seuranneet perässä siirtäen valmistuksen halvempiin maihin sopimusvalmistajille. Tämä tilanne ei ole tietystikään ideaalinen. Tuotteiden valmistaminen maksaa vähän, mutta niiden myyntihinta on korkea eli joku tekee isot voitot välistä ja suuria summia käytetään markkinointiin ja mainontaan. Niinpä jos johonkin haluaa saada muutosta, niin pitäisi aloittaa siitä, että ne henkilöt, jotka niitä tuotteita valmistavat, saavat kunnollisen palkan, lomia, inhimilliset työajat ja -olot pitäen sisällään taukoja, vapaapäiviä, kohtuullisen pituisen päivän ja tehdastilat, missä ei olisi kuuma kuin saunassa ja tuon tyyppisiä asioita. Samaten heidän terveydenhuollosta ja eläkeasioista pitäisi huolehtia. Ne asiat ovat minusta paljon merkittävämpiä kuin se, onko Salazar doupannut urheilijoitaan vai eikö.

Toinen asia on sitten ympäristöasiat. Kuinka paljon nuo tehtaat saastuttavat, huolehditaanko siellä hukkapalojen ja muun ylijäämämateriaalin kierrätyksestä jne. Samaan asiaan liittyy myöskin erityisesti muotiteollisuudessa vallalla oleva ylituotanto ja -kulutus. Esimerkiksi Welt am Sonntag kertoi hiljattain, että Saksassa tulee markkinoille vuodessa 2,3 miljardia vaatekappaletta, joista 230 miljoonaa (joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa 460 miljoonaa) jää myymättä. Niitä täysin uusia vaatekappaleita saatetaan polttaa, mikä on täysin kestämätön tilanne ympäristön kannalta, sillä vaatteiden valmistaminen vaatii valtavasti luonnonvaroja ja ihmispanosta niiden halpamaissa hikipajoissa työskentelevien henkilöiden toimesta. Lisäksi täytyy ottaa huomioon esimerkiksi puuvillan valmistuksen vaikutus. Siihen menee peltopinta-alaa, vettä valtavasti jne. Keinokuituisten vaatteiden tuottaminen puolestaan vaatii öljyä ja kemikaaleja, vaikkakin luonnonkuitujen tuottamiseen verrattuna selvästi vähemmän vettä. Tuota jos miettii, että 2,3 miljardia vaatetta on tarkoitettu Saksan markkinoille, niin se on lähes 28 vaatekappaletta jokaista saksalaista kohti. Toki osa jää ostamatta, mutta määrä on silti suuri. Niinpä siinä on riski siitä, että paljon myydään sitä pikamuotia, minkä ei ole tarkoituskaan kestää, vaan joka heitetään vähän ajan päästä menemään ja ostetaan taas uutta. Tuo huolestuttaa minua.

Ostan itsekin toki aika paljon vaatteita, mutta pyrin ostamaan silti hyvälaatuisia, kestäviä vaatteita ja sitten kun ne hajoavat tai en niitä käytä, yritän löytää jonkinlaisen kierrätystavan. Ei niin että kippaisin kaiken UFF:n laatikkoon ja huolet olisivat sillä selvät. Ei, vaan kyllä yritän miettiä sitä, mitä tuotteille käy sen jälkeen. Esimerkiksi vanhat juoksupaidat ovat sellaisia, mitkä eivät taatusti läpäise siellä seulaa ja päädy uudelleenmyyntiin, vaan kyllä ne menevät poltettavaksi. Niinpä teen niin, että vaikkapa tällaisilla kylmillä keleillä käytän niitä vanhempia paitoja, koska ne ovat se alin kerros, eikä edes näy. Niinpä ei tarvitse olla uusi paita päällä. Ainoa haitta siinä on, että käyttää vaatteita tällä tavalla pitkään (minulla on osa 90-luvulta) on se, että se vaatii enemmän kaappitilaa, mikä ei tietystikään konmarituksen aikakaudella ole muotia, mutta ei se minua haittaa, että minulla on muutama vaatekaappi enemmän kuin keskovertokuluttajalla, sillä tällä tavalla voin ainakin yrittää käyttää vaatteita loppuun ja samanaikaisesti käyttää toisaalta myöskin uusia vaatteita. Juoksukenkien osalta pyrin myöskin käyttämään niitä tossuja sen tuhat kilometriä, enkä nakata parin sadan kilsan jälkeen menemään kuten jotkut tekevät, vaan sitten kun vaimennus vähän huononee, siirrän ne eri tyyppiseen käyttöön kuten hitaammille lenkeille.

Kannattaa tehdä niinkuin omasta mielestä on oikein

Eilinen lounas

Minusta tätä nykyaikaa dominoi sellainen älyllinen epärehellisyys. Jokainen yrittää saada irtopisteitä tekemällä jotain yksittäisiä ”hyviä tekoja” ja hyppäämällä jonkun trendin harjalle. Hyvä esimerkki on tuo kasvisruokailu. Jopa ylipormestari Vapaavuori on hypännyt tuohon mukaan, kun hän hehkutti, kuinka 10 suositummasta kouluruoasta moni on kasvisruokaa. Sitten kun katsoin listaa, havaitsin, että siellä on esim. soijabolognespaghetti. Tuossa tulee se älyllinen epärehellisyys, kun ei ollut tarjolla vaihtoehtoista spaghettia. Lapset pitävät tuosta ruokalajista, mutta kun ei ole edes tarjolla sellaista vaihtoehtoa, mitä sen kuuluisi olla, niin äänestävät niitä, mitkä on niistä tarjolla olevista kouluruoista parhaita. Eli se rima on niin alhaalla siinä mielessä. Totuus on se, ettei sellaista kastiketta ole edes kuin soijabolognese. Oikean bolognese ragùn resepti on tallennettu Italian kauppakamarin Palazzo della Mercanziaan Bolognassa ja se on täysin yksiselitteistä, mitä se ruokalaji sisältää. Siihen ei mikään soija kuulu. Pastalajejahan on joku 400 ja ruokalajeja varmaan tuhansia, joista monet ovat erinomaisia. Monet niistä eivät sisällä lihaa. Olen syönyt alkuruoaksi esimerkiksi pähkinäpastaa ja monet suorastaan rakastavat vaikkapa simpukkapastaa eli spaghetti alle vongolea. Tämä on esimerkki siitä, että tuollaisessa koulukyselyssä vastataan jotain, kun ei edes tiedetä kuinka asioiden kuuluisi olla tai miltä jonkun pitäisi maistua, jos on aina jouduttu tyytymään vähempään, vähän kuin sodan aikaan oli korvikekahvi ja pettuleipä. Lihan kulutusta voi vähentää ja valita sellaisia erinomaisia ruokalajeja, missä sitä ei ole, mutta ei siinä ole mitään järkeä, että ne ruokalajit, mihin se liha olennaisena osana kuuluu, pilataan jollain korvikkeilla. Harmittaa, että poliitikot sortuvat tuollaisten irtopisteiden keräämiseen ja lisäksi se on niin, että pitäisi olla vaihtoehtoja. Jos joku haluaa lopettaa lihan käytön, niin fine, mutta se ei pitäisi olla pakollista kaikille. Jokaisen pitäisi saada tehdä itse valintansa. Ei se voi olla niin, että ylhäältä päin joku politbyroo kertoo, mikä on oikea tapa elää.

Samoin moni sanoo, ettei enää autoile tai ajaa vain sähköautolla, mutta sitten sama henkilö asuu alueella, missä sähkö tuotetaan kivihiiltä polttamalla tai sama henkilö lentää koko ajan ja aiheuttaa sen lentomatkustamisen vuoksi suuret päästöt, mutta on olevinaan niin eko, kun sähköautoilee ja syö vain vegeä. Ekologisempaa se on joiden suomalaisten elämä maaseudulla, kun eivät matkusta ikinä minnekään ja sitä kautta aiheuta päästöjä, vaikka he söisivätkin lihaa. Erityisesti kun Suomessa liha tuotetaan moneen muuhun maahan verrattuna kestävällä tavalla ja iso osa naudan lihasta syntyy jo sitä kautta, kun on olemassa lypsylehmäkanta. Itsehän lopetin maidonjuonnin jo keväällä 1983, mutta sitä juodaan Suomessa aika paljon, joten on aika outo ajatus, ettei sitä lihaa pitäisi syödä, vaikka ne naudat ovat olemassa. Minne ne sitten laitettaisiin? Poltettaisiin maakuopassa tilojen pihoilla?

Tekopyhyys vallitsee

Käynnissä on siis jonkinlainen taistelu, jossa pyritään dominoimaan keskustelua keinolla millä hyvänsä ja määrittelemään, mitkä ovat oikeita ja mitkä vääriä mielipiteitä. Minusta kaksi suurinta ongelmaa ovat food waste ja kestämätön kehitys vaatekaupassa. Kaupoissa ja kotitalouksissa heitetään niin paljon ruokaa menemään, että siitä aiheutuu yhtä paljon päästöjä kuin autoilusta. Hupaisaa jopa nämä jutut, kuinka paljon esim. hotellien aamiaispöydistä otetaan ruokaa, eikä sitä syödä. Itse en käytännössä heitä ikinä ruokaa pois. Otan sen verran mitä syön ja kotona sen ruoan voi laittaa jääkaappiin, mitä jää yli ja syödä vaikkapa parin päivän päästä. Eilen oli sellainenkin uutinen, että Suomessa kahvia kaadetaan viemäriin 30 litraa vuodessa jokaista suomalaista kohti. Sehän on yli puoli litraa viikossa. Itse en ole koskaan kaatanut kahvia pois. Jos noin paljon kaadetaan kahvia pois, kun sitä ei haluta juoda, niin mitä se merkkaa kahvipapujen tuotannon suhteen maailmalla. Tämä on yksi asia ja toinen on sitten tuo pikamuoti ja vaatteiden liikatuotanto sekä huono kierrätys. Pikamuotiakaan en ole koskaan harrastanut. Itseasiassa minua ärsyttää jo pelkkä ajatus siitä, että joku tuote ei kestä kunnolla, sillä jos olen innostunut siitä silloin, kun olen sen vaatekappaleen ostanut, niin haluaisin, että olen siitä innostunut vielä 10 vuodenkin päästä. Ei niin, että käytän sitä pari kertaa ja sitten harmistun, kun se on ihan kulahtanut. Itseasiassa tätä kirjoittaessanikin minulla on päälläni Armani Jeansin kauluspaita, joka alkaa kohta olla 10 vuotta vanha. Housut sen sijaan ovat uudet, nyt syksyllä hankitut. Valkoinen Dieselin vyö on kanssa jo vuodelta 2009. Se on usein niin, että samat henkilöt, jotka ovat olevinaan ekologisia, kun syövät oikein, heittävät samanaikaisesti ruokaa menemään, ostavat pikamuotia ja kaatavat kahvinkin viemäriin. Se on tekopyhää toimintaa.

Samoin koko ”muoviongelma” on hyvä esimerkki älyllisestä epärehellisyydestä. Tutkimusten mukaan muovikassi on kaikista ekologisen vaihtoehto, selvästi ekologisempi verrattuna paperi- tai kangaskassiin. Jos sitä muovikassia käyttää useamman kerran kauppakassina ja lopulta roskapussina, niin se on kaikista ekologisinta. Itse teen niin. Käytän muovikasseja pitkään ja lopulta käytän ne roskapusseina, enkä vie roskista ulos ennen kuin se on täynnä. Jos pussiin tulee reikiä, korjaan sen teipillä, jotta roskiksesta ei valu mitään ulos. Sen sijaan jos saan paperikasseja vaikkapa vaatekaupasta, niin en keksi niille mitään käyttöä. Paperikassin valmistaminen vie paljon enemmän luonnonvaroja kuin muovikassin valmistaminen, mutta siitä huolimatta niitä tunnutaan suosivan ekologisempana vaihtoehtona, mutta sitten niille ei ole mitään järkevää käyttöä. Sanotaan, että niillä voi viedä sanomalehdet ulos. Toki niin voi tehdä, mutta jätepaperin voi viedä ulos jossain kestokassissa ja tuoda se kassi takaisin kotiin. Ei siihen tarvita mitään sellaista ylimääräistä käärettä. Niinpä lopputulos on se, että minulla on kotona 10 vuottakin vanhoja paperikasseja, joille en ole keksinyt käyttöä. Olen yrittänyt päästä niistä eroon viemällä esim. tuliaisia paperikassissa, kun olen käynyt jossain kylässä tai jos on pitänyt lähettää jotain Postin pakettiautomaatin kautta, niin olen usein kietaissut paperikassin sen tuotteen ympärille ja teipannut kiinni paketiksi. Silloin en ole tarvinnut pahvilaatikkoa, mutta kummatkin näistä tapauksista ovat sellaisia, joissa olen vain siirtänyt sen paperikassiongelman jonkun toisen kontolle. Jos minulla olisi ollut noissa tapauksissa muovikassi, eikä paperikassia, olisin käyttänyt sitä kauppakassina tai vaikkapa kuljettaakseni urheilukassissa likaisia juoksukenkiä useamman kerran ja lopulta roskapussina, eikä mitään ongelmaa olisi syntynyt. Silti muovikassit ovat ongelma ja ne heitetään kuulemma mereen. Muovi ei ole mikään ongelma, vaan se on ongelma, ettei sitä osata kierrättää. Monissa paikoissa muovi heitetään sekajätteeseen tai ties minne, eikä muovipulloille ole maailmanlaajuisesti panttijärjestelmää. Tuon lisäksi on sitten nämä tapaukset, jossa joku jätemafia dumppaa kierrätyspisteisiin Euroopassa jätetyt muovipakkaukset Malesiassa viidakkoon. Samaten Kaakkois-Aasiassa kaikki muutkin roskat dumpataan ties minne ja jopa täällä puistojen roskiksia ei tyhjennetä, joten se johtaa siihen, että varikset levittävät picnicporukoiden roskat ties minne ja tuulen mukana niitä voi päätyä mereen tai minne hyvänsä. Se on se ongelma, eikä suomalaiset muovikassit. Maanantain A-Studiossa juttua juurikin muovinkierrätyksestä ja kävivät jätteenkäsittelylaitoksessa, mihin Suomesta kaikki kierrätettävä muovi tulee. Siellä se erotellaan ja monen tyyppisestä muovijätteestä voidaan tehdä uutta raaka-ainetta. Noin pitää toimia, samaten pitää miettiä, kuinka pakkausjätettä voisi vähentää, mutta ei siinä ole mitään järkeä, että sanotaan, että muovi on perseestä, sillä kuten todettua, niin parjattu muovikassikin on ekologisempi kuin paperi- tai kangaskassi silloin, kun sitä käytetään useamman kerran.

Yhteenveto

Eli minusta on oikeasti ihan sama, mitä yleinen mielipide on. En lähde mukaan mihinkään vegetouhuun, vaikka syön salaattia ja ajoittain ruokalajeja, missä ei ole ollenkaan lihaa. En itseasiassa halua olla oikein minkään asian suhteen fanaattinen, vaan käyttää omaa harkintaani ja pyrkiä tekemään asiat niin kuin miten ne minusta ovat oikein. Niinpä en myöskään boikotoi Nikea, vaikka yhtiö on ollut skandaaleissa mukana. Lopuksi haluan vielä nostaa sellaisen asian esille, että pitkään oli niin, että Nike keskittyi markkinointiin ja mainontaan, eivätkä ne tuotteet välttämättä olleet teknisesti niin edistyneitä, vaikka näyttivätkin hyvältä. Nyt kun Nike on oikeasti satsannut rajusti juoksukenkiin viimeisten vuosien aikana, niin se on onnistunut tuomaan markkinoille erinomaisesti tuotteita ja samalla pakottanut muutkin valmistajat innovoimaan. Arvostan sitä todella paljon. Nyt adidas on pudonnut siihen vanhaan Niken asemaan, että myydään lifestylea, imagoa ja ulkonäköä. Nikelta tulee koko ajan uusia, upeita juoksukenkiä ja adidakselta ei. En siis näe mitään syytä, miksei niitä Niken kenkiä kannattaisi hankkia. Asia on siis omalla kohdallani näin ja minulla on tällä hetkellä 5 paria Niken juoksukenkiä, joista kolmet on hankittu nyt viimeisen kolmen kuukauden aikana ja sen lisäksi yksi pari on tulossa Matkahuollon kautta. Eli omien arvojeni pohjalta käytän Niken kenkiä hyvällä omallatunnolla, vaikka tietysti toivon, että jos yrityksessä on jotain ongelmia, niin ne fiksattaisiin, mutta tässä asiassa en lähde mihinkään barrikaadeille.