Hoka One One Speedgoat 4 talvijuoksukäyttöön sekä ainakin vähän poluille

Ulkona on harmaata, eikä lumesta tietoakaan. Kaikki voi kuitenkin muuttua äkkiä, mistä hyvänä osoituksena parin viikon takainen tilanne, jolloin torstaina ja perjantaina lenkit sai tai joutui juoksemaan lumisessa maassa. Niinpä on syytä miettiä, mitkä ovat ne sopivimmat jalkineet juoksuun talviolosuhteissa. Kylmällä, kovalla alustalla vaaditaan vaimennusta, mutta samlla myös pitoa. Hoka One One Speedgoat 4 saapui perjantaina ja nyt olen vähän mukavuusalueeni ulkopuolella, koska en ole välttämättä niin kokenut maasto-/polkujuoksukenkien käyttäjä, mutta otetaan selvää. Ainoa parini vastaavan kategorian kenkiä, mitä minulla ikinä on ollut, on Mizuno Wave Harrier 3, mutta niillä olen juossut vain lumella. Speedgoateilla on siis tarkoitus juosta niin lumella kuin poluillakin.

Millainen Speedgoat on?

Kävin kokeilemassa keväällä jo edellisen mallin Speedgoat 3:n ja vaikutuin siitä, kuinka mukava ja hyvinvaimennettu tuo kenkä oli, jos vertaa vaikkapa Mizunoihin tai vaikkapa nastakenkiin tyyliin Sarva Xero. Speedgoateissa ei ole mitään sellaista rajuutta, mikä oletettavasti voisi tuntua vaikkapa akillesjänteissä pitkillä lenkeillä. Nämähän on nimittäin tehty pitkille matkoille. Speedgoat on Karl Meltzerin lempinimi ja hän juoksee polku-ultria. 50 mailia, 100 kilsaa ovat siis sellaisia matkoja, joilla nämä pärjäävät hyvin. Ultravasan alkaa kummitella mielessä, kun miettii kuinka pitkiä matkoja tällaisilla kengillä voisi juosta. Vaimennus tarkoittaa toki sitä, ettei tämä kenkä ole mitenkään erityisen kevyt. Droppia on vain 4 mm, mutta stack heightia todella paljon (28 mm edessä/32 mm takana). Niinpä kun punnitsin kenkäni niin ne painoivat 306 grammaa. Se ei välttämättä yllättänyt, sillä pääliosakin on sellaista erittäin jykevän oloista lähes vinyylin tapaista materiaalia, joka ei taatusti ole superkevyt, mutta jota arvostaa silloin, jos joutuu kylmissä tai märissä olosuhteissa juoksemaan. Mikäli juoksija haluaa esim. kisakäyttöön kevyemmän kengän, niin silloin vaihtoehtona on Matryx-päällisellä varustettu EVO Speedgoat, jollaiset jalassa Jim Walmsley voitti lauantaina vuorijuoksun maailmanmestaruuden maratonmatkalla. Ne tossut painavat 25 grammaa vähemmän kuin nämä.

Ulkonäkö on hyvä

Tietyllä tavalla pidän Speedgoatien ulkonäöstä. Ne eivät ole sillä tavalla sirot tai kisakenkämäiset kuin mitä Hoka Torrent on, mutta omalla tavallaan silti järeän siistit. Jo siinä kolmosessa oli makea väritys oranssisena mustakeltaisine nauhoineen ja nyt mietinkin, mikäköhän väri tulee. Tämä minun parini on kanssa oranssinen. Takaa se on voimakkaamman värinen ja edestä puolestaan vaaleampi. Midfootissa olevat mustat juovat tuovat vähän tiikerifiilistä, mutta niillä on myös tarkoituksensa. Ne antavat nimittäin kengälle vakautta, koska ne tukevat jalkaa. Tuollaisessa paksupohjaisessa kengässä on tärkeä, ettei se päällinen ole vetelä, sillä muuten voisi olla sellainen fiilis, että jalka pääsee pyörähtämään epätasaisella alustalla. Oranssi ja keltainen sekä muut vastaavat räväkät värit ovat sellaisia, joista sanotaan, että kun sellaisia käyttää, niin muut näkevät hakea henkilön pois metsästä. Tällä viitataan ilmeisesti siihen, että kun jaloissa näkyy kirkkaita värejä, niin pelastajat huomaavat, jos loukkaantunut urheilija on siellä polun varressa. Toivottavasti kellekään ei oikeasti satu mitään, mutta tietynläinen pointti sillä on. Nämä kengät sopivat kyllä loistavasti yhteen erityisesti mustien juoksuhousujen tai trikoiden kanssa.

Hokaoneone.eu

Minusta tämä ei silti ole hienoin väritys tästä kengästä, vaan ohessa oleva sininen on sävyltään jotenkin niin hienostunut, että se on aivan huikea. Toki silloin voidaan ajatella, että housujen pitäisi olla vaaleammat, mutta toisaalta, eikö ne sopisikin kerrassaan erinomaisesti shortsien kanssa kesällä. Taatusti sopii vaalean ihon kanssa paremmin yhteen kuin oranssi, mutta molemmat näistä ovat hyviä värityksiä. Ei siinä kolmannessakaan tavallaan ole mitään vikaa, mutta se on tylsä. Itseasiassa luin aluksi, että Hokan sivuilla luki dull eli tylsä, mutta se olikin gull. Se päällisen väri on oikeasti ihan tyylikäs anthrasiitti, mutta välipohja on betonin värinen ja yksi juoksija sanoi, että ne ovat vanhan miehen kengät. Ehkä niin onkin. Jos on ikää yli 70v ja vetää suorat housut jalkoihinsa ja lähtee lenkille samalla kun hakee Hesaria tai Lapin Kansaa postilaatikosta, niin dark gullit ovat silloin jalassa. Väritykset ovat aina makuasioita, mutta kokonaisuutena miesten versiot ovat nyt minusta paremmannäköisiä kuin naisten. Niissä naisten värityksissä on enemmän levottomuutta. Tumma, keltaisella välipohjalla on kyllä minusta hyvä niistä naisten kengistä.

Minkälaisille talvikeleille sopivat?

Hokaoneone.eu

Näissä on Vibram Megagrip pohja ja 5 mm nappulat. Pohjan sanotaan pitävän kaikenlaisilla poluilla niin märällä kuin kuivallakin alustalla, mudassa kuin kallioillakin. Kukaan ei puhu siitä, miten ne pitävät lumella, mutta minä otan selvää. Lumeton pakkaskeli ei ole ongelma. Silloin voin juosta tavallisilla lenkkareilla kuten oikeastaan milloin tahansa, jos tie on puhdas. Samoin todella lumiset kelit ovat itselleni olleet ihan fine, koska Mizuno Wave Harriereissani on hyvä pito todella rajun kuvioinnin vuoksi, eivätkä ne ole tuntuneet kuluvan vielä juurikaan. Ainoa ongelma niissä kengissä on se tosiasia, että ne ovat vähän vaimennetut ja se kuvio on tosiaan aika aggressiivinen, joten jos keli on jotain siltä väliltä, jolloin on myös paljasta tien pintaa tai routaista maata, ne kengät voivat aiheuttaa hankaluuksia pitkillä lenkeillä paljon käytettyinä. Niinpä ajattelin talveksi polkukenkiä, jotka olisivat hyvin vaimennetut ja tässä kaiken järjen mukaan on erinomainen vaihtoehto. Ainoa kysymysmerkki on se, kuinka tuo kuviointi pitää lumella. Sen tuleva talvi tulee näyttämään.

Entäpä polkujuoksu omalla kohdallani?

Meinasin kokeilla noita kenkiä lauantaina poluilla. Tarkoitukseni oli mennä juoksemaan lenkki maastoon, mutten sitä kuitenkaan tehnyt. Muistin Les Mills -marathonin olevan juuri lauantaina ja halusin osallistua Body Attackiin. Sunnuntaina oli puolestaan pitkis vuorossa ja kun en yhtään tiedä, miten pitkiä reittejä poluilla on, niin en pitkistä sinne lähde taivaltamaan. Kesken pitkistäni ajauduin sitten jonnekin metsään, koska olin mennyt sekaisin jossain risteävillä reiteillä ja joutunut merenrantaan, jossa luki merta kohti pääsy kielletty, eikä sieltä oikein päässyt haluttuun suuntaan kuin kapuamalla mäen päälle ja kulkemalla metsän poikki. Siellä ajattelin: täällähän sitä olisikin kätevä testata niitä Speedgoateja. Tuo on juuri se haaste, että kun en asu minkään varsinaisen erämaan tuntumassa, niin minun pitää tavallaan lähteä erikseen niille poluille. En tiedä kuinka paljon nyt talvella tulee sellaisissa paikoissa käytyä ja onko sopivia kelejä ennen varsinaisen talven tuloa, mutta ensi kesänä voisin kyllä aktivoitua silläkin osastolla. Nyt lauantait ovat oikeastaan ainoita mahdollisia päiviä poluilla käydä, sillä arki-iltaisin on liian pimeätä ja sunnuntaisin juoksen pitkiksen. Trucker lippiksiä minulla on jo 3 ja nyt on sitten tossutkin, jotka sopivat mitä mainioimmin tuohon ympäristöön, joten olen valmis kyllä poluillekin. Lidlien sijainnit pitää tarkastaa, sillä jos pidempiä lenkkejä tekee niin metsässä voi tulla jano. Sunnuntaina tuli jo vähän sellainen fiilis jossain vaiheessa, että pitäisikö hörpätä merestä, mutta se ajatus unohtui ja juoksin mukavasti joku 24 kilsaa ennen kuin kävin ostamassa vesipullon.

Ennakkofiilis näistä kengistä on todella hyvä, sillä ne tuntuvat mukavilta ja laadukkailta. Aika näyttää, miten ne sopivat Suomen talveen.

One Reply to “Hoka One One Speedgoat 4 talvijuoksukäyttöön sekä ainakin vähän poluille”

Kommentointi on suljettu.