Treenivinkki: Sopiva kohde motivoi kevyemmille lenkeille

Maanantai-iltana oli tuskainen fiilis. Kuten arvata saattaa, oli pimeä ilta, enkä oikein keksinyt minne olisin mennyt juoksemaan. Katselin jo iltapäivällä ulos ikkunasta pimenevää taivasta ja yritin pohtia, minne sitä menisi. Mikään ei oikeasti kiinnostanut. Otin Stravan apuun, sekään ei tuonut jeesiä. Halusin juosta palauttavan lenkin, mutten kertakaikkiaan tiennyt yhtään paikkaa, minne olisin halunnut mennä juoksemaan. Kaikki tuntui olevan loppuunkaluttuja reittejä tai vaihtoehtoisesti ajattelin tuulisen sään tuntuvan inhottavalta. Kuten niin monta kertaa aiemminkin, niin idea tuli jostain yllättäen. En oikein osaa selittää, miten ajatusprosessi eteni, mutta lopputulos oli se, että lenkki oli todella mieluisa ja fiilis loistava. Niinpä päätin tässä antaa muutaman vinkin siltä varalta, jos teille käy joskus samoin, ettette tiedä, minne tai missä juoksisitte.

Vältä kohtia, mitkä ärsyttävät

Haukilahden kuntorata

Monilla meistä on joku kohta reitillä, mikä kyllästyttää tai ärsyttää. Se voi olla joku paikka, missä on liian pimeätä, jotta siellä olisi kiva juosta illalla tai joku liian kurainen osuus. Se voi olla myös alkumatkaksi liian mäkistä tai vaihtoehtoisesti kelin suhteen inhottava kohta, jos kyseessä on vaikkapa todella tuulinen suora tai silta, jossa ei tahdo päästä eteenpäin. Vinkkini on välttää niitä paikkoja, jos ei muutenkaan oikein ole fiilistä. Lenkki on luontevaa aloittaa siellä, missä tykkää juosta. Minun tapauksessani se tarkoitti eilisiltana Koivusaaren metroasemaa ja Baltsu 8K-lähtöpaikkaa. Olen nyt niin tottunut siihen, että tuolla juostaan kunnolla, että fiilis on aina hyvä, kun käynnistän Polarin ja lähden lenkille. Se on siinä mielessä hyvä paikka, kun alkumatka on tasaista, niin pääsee mukavasti vauhtiin. Eilen tuota tehosti vielä se, että oli itätuuli, mikä nyt ei niin tavallista ole, mutta se siivitti minut alkumatkasta myötätuulen saattelemana helppoon matkantekoon.

Fiilis voi olla parempi kuin luulet

Toinen huomattava asia on se, että ikinä ei etukäteen voi tietää, että juoksu ei kulkisi tai no jos on tehnyt alle edellisenä päivänä jonkun todella kovan treenin niin tietää, että jalat ovat väsyneet, mutta toisaalta juoksu voi silti kulkea paremmin kuin luulet. Perjantaina juoksin reipasta ja lauantaina olin Body Attackissa. Sen seurauksena lihaksisto oli ihan tyhjä sunnuntaina, takareidet varsinkin arat, eikä pitkistä ollut helppo juosta. Niinpä luulin, että maanantain lenkki tulisi olemaan todella vaikea. Kun käppäilin kohti metroa, säärien sivuissa oli jotain tuntemuksia, kroppa tuntui väsyneeltä jne. Sitten kun aloin juosta, niin ajatus olikin yht’äkkiä ihan kirkas ja juokseminen huomattavasti helpompaa kuin mitä se oli ollut sunnuntaina. Jalat tuntuivat paremmilta kuin olisi voinut kuvitellakaan. Aiemmin syksyllä olisin todennäköisesti samassa tilanteessa pitänyt maanantaina lepopäivän, enkä lähtenyt ollenkaan juoksemaan, mutta nyt juoksu tuntui helpolta ja sain 15,4 km lenkin tehtyä.

Valitse joku kohde minne haluat mennä

Kävin lenkilläni kiertämässä kolme kertaa Haukilahden lyhyen kuntoradan. Olen käynyt siellä kerran aiemmin, kun kiipesin sieltä alapuolelta metsän poikki ko. radalle. Silloin se oli ex tempore päähänpisto mennä sinne metsään ja se oli oikeasti kiipeämistä, koska sinne ei mennyt mitään polkua, vaan piti päästä jyrkkä nousu ylös. Nyt pimeässä en toki sieltä mennyt, vaan autotietä pitkin, joka menee vesitornille. Sitä kautta tulin silloin kesällä pois tuolta reitiltä. Siinä on muuten aika mukava mäki juosta, jos joku haluaa tehdä mäkivetoja tai muuten vain juosta jyrkkää, ei niin lyhyttä ylämäkeä. Minä en haluannut, koska oli kevyen lenkin päivä, joten riitti se, että juoksin kerran mäen ylös. Tuon jälkeen kiersin sen kuntoradan kolmesti. Siellä pehmeällä alustalla vaihtelevassa maastossa pääsin hyvään juoksufiiliksiin. Vesitorni oli makealla tavalla valaistu purppuran sävyihin ja muutenkin tuon kuntoradan valaistus loi mukavan kontrastin muuten pimeässä illassa. Monet puut näyttivät aika kivalta.

Vaikka kyseessä oli siis kevyt lenkki, niin se toi silti mukavaa sisältöä keskelle lenkkiä juosta tuota kuntorataa ympäri ja samalla lähtiessä tavallaan määränpään. Tiesin minne olin menossa ja se oli itselle tärkeätä. Monesti on joku ajatus siitä, että haluaa juosta vaikkapa Lauttasaaren tai Seurasaaren selän ympäri, mutta jos niitä reittejä on tullut kierrettyä lukemattomia kertoja, niin ehkä sitä ainakin välillä tarvitsee jotain muuta tavoitetta sitä lenkkiä varten. Voi päättää, että juoksen paikkaan a ja käännyn siellä ympäri tai vaihtoehtoisesti lenkin kohteeksi voi ottaa vaikkapa jonkun kunto- tai pururadan, kiertää siellä muutaman kierroksen ja lähteä pois mieluiten vielä eri reittiä kuin mitä sinnepäin on tullut mentyä. Sama koskee kuntoportaita. Jos sellaiset sijaitsee jossain sopivassa paikassa, niin sinne voi juosta, treenata portaissa muutaman nousun ja lähteä jatkamaan lenkkiänsä. Täytyy toki muistaa talvikauden asettamat haasteet. Kun lunta ja jäätä tulee, portaat voivat olla liukkaat, ehkä niitä ei pidetä silloin lumesta vapaina lainkaan. Samaten kuntoradat voivat olla varattu hiihtoon, mutta valtaosan vuodesta näin voi toimia.

Rutiinit helpottavat

On helpompi käydä lenkillä silloin, kun ei oikein huvittaisi, jos tietää minne on menossa. Ongelmaksi muodostuu se, jos paikat ovat uusia, eikä oikein vielä ole pystynyt luomaan muistiinsa sellaista reittien työkalupakkia, josta voisi valita sopivan rundin. On kiva seikkailla ja nähdä uusia paikkoja, mutta toisaalta joskus haluaa saada vain lenkin suoritettua miettimättä sen enempää. Niinpä vakiolenkit, joita voi tehdä rutiininomaisesti, ovat käteviä. Jossain vaiheessa ne lenkit, joita on juossut kenties satoja kertoja, voivat alkaa tulla korvista, jolloin on pakko hakea uusia virikkeitä ja tällöin pitää tehdä uusia vakiolenkkejä. Tämä maanantai-illan 15,4km lenkkini (päättyi muuten Keilaniemeen, eikä Koivusaareen sen takia, kun oli niin kova vastatuuli, joten juoksin lopulta Länsiväylän ali ja käännyin takaisinpäin kohti tuota toista metroasemaa) on hyvä esimerkki sellaisesta reitistä, jonka voisin ottaa uudeksi vakiolenkiksi. Sitä olisi helppo käydä juoksemassa silloin, kun en tiedä minne menisin. Pituus on juuri sopiva. Kymppi on vähän liian lyhyt ja parikymppiä puolestaan pitkä.

Tänä aamuna tapahtui sitten jotain, mikä oli merkki rutiinin puutteesta. Olin funtsinut meneväni aamulla juoksumatolle, koska illalla on HIIT ja kehonhuolto. En ole koskaan aiemmin salille aamusta mennyt, joten se piti suunnitella ja aikatauluttaa tarkasti. Olin pakannut kaksi reppua, jossa oli kummassakin salikamat, pesuaineet ja muut vastaavat. Tarkoitus oli nousta puoli kuusi ja lähteä vähän ennen kuutta, käydä tekemässä kevyt treeni, tulla takaisin himaan, syödä aamupala, vaihtaa vaatteet ja lähteä liikenteeseen ottaen samalla mukaan iltaa varten sen toisen salilaukun. Sain kuitenkin epäonnekseni huonosti unta. En tiedä mistä se johtui, etten ollutkaan yhtään väsynyt illalla, kun olen kuitenkin viime aikoina nukkunut aika hyvin. Kello soi 5.30 ja olin nukkunut ehkä 4 tuntia. Mietin, ettei varmaan kannatakaan lähteä, koska unta on kertynyt liian vähän. Seuraavan kerran havahduin klo 6.06 ja olin aivan pirteä. Mietin, että on myöhäistä lähteä salille (ajatus oli väärä), nukun vielä reilun tunnin. Lopulta lepäsin sängyssä 1h 35 minuuttia enkä nukkunut sekuntiakaan, kun tunsin oloni pirteäksi. Jos olisi ollut rutiinia, olisin tuossa ajassa jo käynyt treenin tekemässä.

Ilta päättyi futismatsiin

Takaisin tullessa huomasin Westendissä sen kohdan olevan nyt asfaltoitu, missä kaaduin syksyllä sillä seurauksella, että uudet talvitrikoot menivät polvesta puhki ja uuteen takkiinkin tuli reikä hihaan. Paikka on ilmeisesti havaittu vaaralliseksi, joten se on asfaltoitu. Tosin hiekan ja asfaltin välissä on nyt pieni kynnys, minkä toivottavasti jossain vaiheessa tasaavat. Hyvä kuitenkin, että toimivat. Jos jotain Espoon kaupunginjohtajalta voisi vielä pyytää, jos olet täällä kuulolla vai voisiko esim. Alex Stubb ottaa asian hoitaakseen, niin toinen reitti sinne Jedan kuntoradalle. Sitä rataa käytettäisiin paljon enemmän kuntoiluun ja urheiluun, jos sinne pääsisi myös eteläpuolelta eli saisiko sinne jonkun polun johonkin kohtaan kiitos?

Toinen asia lenkin lisäksi, mitä maanantaina olin odottanut, oli se jalkapallo-ottelu Kreikka-Suomi. Onneksi se alkoi vasta 21.45, joten ehdin käydä saunassa, syödä ja relata. Sitten katsoin ottelun ja otin parit oluet. Siitä tuli jotenkin todella hyvä fiilis. Lopulta lopputulos oli aika merkityksetön ainakin itselleni. En jaksa stressata siitä, onko Suomi lohkoarvonnoissa kolmos- vai neloskorissa, pääasia, että kisapaikka on varma.