Viikkoyhteenveto: sattui ja tapahtui

En oikein tiedä mistä aloittaisin. Määrään olen tyytyväinen. Satasen viikko ja kun ottaa huomioon HIITin ja Body Attackiin käytetyt 100 minuuttia suhteellisen intensiivistä treeniä, niin voisi ajatella, että tämä vastaa 120 kilsan viikkoa. Olen tyytyväinen siihen, missä tässä vaiheessa kautta mennään suhteessa siihen, mitä haluan ensi vuonna saavuttaa. On kiva käydä lenkillä, kun on terveenä. Mitään varsinaisia vammojakaan ei ole. Oikea nivunen tosin sattui toukokuussa pyöräillessä ja se kipuilee välillä kuten viimeksi lauantain Body Attackissa. Samoin muutama sunnuntai sitten taittunut vasen nilkka otti itseensä attackin potkuissa, enkä oikein tahtonut lopussa pystyä astumaan, mutta vähän ajan päästä se kipu oli poissa. Eli kaikki hyvin tällä hetkellä.

Baltzar-tapaus on tyypillistä Suomessa

Moraalin puute on jotenkin vallitsevaa tässä yhteiskunnassa. Luin sunnuntaina aamulla ennen pitkistä Hesarin sivuilta Veijo Baltzarin kultista ja aloin voida suorastaan pahoin. Minusta pahinta on se, että näkyvät poliitikot ovat tukeneet tuota toimintaa. Kun tulin lenkiltäni, huomasin jossain iltapäivälehdessä lukeneen, että joku poliitikko oli tiennyt tuosta jo vuoden, eikä ollut tehnyt asialle mitään. En ymmärrä, miten jatkuvasti tulee ilmi uusia väärinkäytöksiä. Eikö ihmisten oma moraali pitäisi estää sen, ettei tollaisia tapauksia alun perinkään pääsisi tapahtumaan. Tällä viikolla on puhuttu nuorten mielenterveysasioista ja väitän, että suurin osa tapauksista on sellaisia, joissa joku on tehnyt alun perin jotain väärin. Tulee mieleen vaikkapa graduohjaajani, joka sai päähänsä tehdä kaikkensa minua vastaan ja kun hänestä valitettiin, niin hänet ylennettiin. Ensin apulaisprofessorista professoriksi, sitten apulaisrehtoriksi, tuon jälkeen koko Aalto-yliopiston apulaisrehtoriksi ja lopulta rehtorin oikeaksi kädeksi. Hän siis kirjaimellisesti nauraa ihmisille päin naamaa ja kertoo, että hänelle ei voi mitään ja sitten muut sanovat, että joo meillä on täällä psykopaatteja ja narsisteja. Asia on sillä selvä end of story ja sitä pystyy muuttamaan vain jos saa häneltä vallan pois. Kysymys vain kuuluu, että miten, jos ei pääse esim. päättämään Naton ilmaiskuista tai jotain vastaavaa. Ongelma on siis se, että valta on heillä usein, jotka syyllistyvät väärinkäytöksiin ja ulkopuolisia asia kiinnostaa puhtaasti nollan verran. Kukaan ei puutu asioihin, koska se ei heitä nappaa yhtään. Vanha sanonta pitää kutinsa, että 85% ihmisistä eivät ole kiinnostuneita sinun tilanteestasi ja 15% ovat tyytyväisiä, etteivät ne ongelmat ole heidän. Niinpä tulee jatkuvasti tuollaisia uhreja esille ja jopa itsemurhia, koska se ihminen ei ole kiinnostanut ketään. Veijo Baltzarkin on saanut SDP:n suojeluksessa tehdä ihan mitä häntä huvittaa ja moni perhe on joutunut kärsimään. Se on vastenmielistä. Tuon Baltzar-jutun lukemisen jälkeen lähdin pitkikselleni.

Pitkis vähän uusilla seuduilla

Lauantaina oli taas sellainen fiilis, etten tiennyt, minne menisin juoksemaan sen pitkiksen sunnuntaina. Osin se johtuu vuodenajasta. Kun on harmaata ja kylmää, on vaikeampia motivoitua ulos kuin heinä-elokuun helteissä. Toisaalta se taitaa olla myös jonkinlaista tylsistymistä reitteihin. Periaatteissa tärkeintä on saada ne kilsat kasaan, mutta siinä on kyllä myös tämä henkinen puoli. Niinpä hain apua menneisyydestä ja katsoin vuoden takaisia treenejäni. Sieltä tuli sitten päätös lähteä Keskuspuistoon, mutta sellaisella twistillä, että menisinkin korkeintaan Paloheinään saakka, enkä palaisi samaa reittiä takaisin, vaan juoksisin Kehä ykköstä länteen Leppävaaraan ja siitä eteenpäin. No ei se mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Alkumatkassa lauantain ja ehkäpä jopa perjantain treenit tuntuivat. Mietin Janin sanoja Eltsusta toissa kesänä. Hän sanoi, että jos lauantaina on kova treeni tai kilpailu, niin sunnuntaina juostaan se, mitä pystytään. Vähän sillai se nyt olikin. Mihinkään ei sattunut, mutta kroppa tuntui väsyneeltä ja jalat vähän jäykiltä. Eivät kuitenkaan yhtä ponnettomilta kuin viikko aiemmin, joten eteenpäin on menty. Fiilis oli kuitenkin alhaalla osin sen takia, että olin miettinyt negatiivisia asioita, mutta osin senkin vuoksi, että oli luvattu auringonpaistetta, mitä olin odottanut, mutta olikin ihan harmaata.

Juoksin Pohjois-Haagaan asti tietä pitkin kunnes menin Keskuspuistoon. Sinne mennessä harhauduin johonkin ryteikköön. Se jalkakäytävä loppui, mitä olin menossa ja kun näin ihmisiä Keskuspuiston reitillä, niin päätin oikaista sinne. Vähän ajan päästä se muuttui pettävämmäksi ja vaikka yritin astua sellaisten mättäiden päälle, niin bludasinhan minä. Molemmat jalat nilkkoihin asti veteen ja kengät sekä sukat läpimäriksi. Sen jälkeen litisi ja mietin, että ainakin 20 kilsaa jäljellä, mainiota. Käänsin vähän suuntaa ja löysinkin kuivemman reitin ensin metsän poikki ja sen jälkeen jonkun hylätyn näköisen kopin ohitse, jonka jälkeen pääsin liittymään ulkoilijoiden joukkoon, jotka kulkivat Keskuspuiston merkatuilla väylillä. Ei mennyt kuin hetki aikaa, kun vastaan tullut juoksija hihkaisi jotain perääni. Käännyin katsomaan ja tämä naisjuoksija tuli juttelemaan. Kävi ilmi, että hän lukee blogiani ja oli tunnistanut minut takistani. Keskustelimme muutaman minuutin juoksusta, kengistä, hänen Berliinin kokemuksista ja sain kehujakin siitä, mitä tänne kirjoitan. Lähdettyäni tuosta jatkamaan lenkkiäni, fiilikseni oli täysin toinen. En ollut enää huonolla tuulella Hesarin kirjoituksen sisällön takia, vaan ajatukseni olivatkin positiivisia koskien erityisesti harjoitteluani, mutta myös muita asioita. Päivä oli kirkastunut. Se on jännä juttu, miten ihmismieli toimii. Ei tarvita kuin pieni signaali, niin huono fiilis muuttuu hyväksi tai hyvä huonoksi.

Olin jopa sen verran fiiliksissä ja juoksuun keskittyneenä, että juoksin harhaan. Pääkaupunkiseudulla nuo kevyenliikenteenväylät ovat välillä vähän huonosti merkattu, minkä olen saanut havaita erityisesti maantiepyöräillessäni. Jos haluaa pysyä kärryillä siitä, missä on, joutuu vähän väliä pysähtyä lukemaan karttaa puhelimestaan. Nyt kävi niin, että se väylä katosi, mutten viitsinyt jäädä katsomaan karttaa. Juoksin eteenpäin ja vähän ajan päästä näin, missä se mielestäni jatkui. Menin sinne, enkä voinut kuvitellakaan, etteikö se olisi se sama iso tie, minkä vierustaa juoksin aiemmin. Havahduin vasta siinä vaiheessa, kun juoksin Lexus-myymälän ohi, ettei se olekaan Kehä ykkönen. Olin Kaivokselassa ja se on Hämeenlinnantien varrella. Siinä pysähdyin ensimmäistä kertaa katsomaan karttaa. Tarjolla olisi ollut Lidl, muttei ollut jano. Niinpä laitoin Reittioppaaseen Leppävaaran ja pienen sähläyksen jälkeen löysin reitin, mikä menee Malminkartanon ja Konalan kautta. En joutuisi siis palaamaan samaa reittiä, vaan voisin juosta itselleni ihan uusia teitä. Sen verran viileätä oli, että tuossa alkoi jo tulla kylmä. Sen jälkeen se juokseminen oli itseasiassa aika vaivatonta ja juoksin hyvillä mielin sinne Leppävaaraan asti. Siellä tuli olo, että tästä eteenpäin matka tulee maistumaan puulta. Niinpä päätin, että juoksen Tapiolan metroasemalle ja lopetan lenkkini siihen. Niin sitten tapahtuikin, eikä se lopullinen pituus ollutkaan kuin hieman yli 29 kilsaa. Jäätiin vähän tavoitteesta, mutta tuli satasen viikko, mikä oli kiva juttu. Kävin metroaseman viereisessä K-Marketissa ostamassa kahvin. Viime sunnuntaista muistin, että metromatkalla tulee kylmä, kun on hiestä märät vaatteet ja nyt tuon lisäksi oli märät sukat ja kengätkin. En tykkää suodatinkahvista, mutta valinnanvaraa ei paljon ollut. Ostin jotain Pauligin New York -kahvia pienen kupillisen ja laitoin sekaan pari sokeripalaa. Sain sen kyllä sitten metrossa alas. Vähän haastetta toi hieman epätasainen kyyti, sillä minusta on dorkaa juoda sellaisen mukin kannen raosta, joten kun otin kannen pois, niin vaunun heiluessa oli koko ajan sellainen tunne, että kohta juomat ovat rinnuksilla. Niin ei käynyt ja lopulta olin kotona ja menin lämpimään suihkuun melko pitkäksi ajaksi.

Viikkoyhteenveto:
Ma: 15,49 km at 5.08 min/km
. Maanantaina oli kyllä yksi viikon kivoimmista treeneistä fiiliksen suhteen. Tavoitteena oli juosta Haukilahden kuntoradalle ja kiersinkin siellä kolme kierrosta. Oli jotenkin kirkas sää ja vesitorni näyttävästi valaistu. Tuon jälkeen saunaan ja sitten jalkapallopeli telkkarista. Mikäs sen parempaa. Hoka Clifton 6
Ti: 15 km matolla at 4.24 min/km. Pegasus Turbojen eka lenkki. Nopeammissa kengissä tykkään tehdä ensimmäisenä juoksuna kiihtyvän kympin, joten juoksin 2,5 km kevyttä alle, jonka jälkeen 2 km välein 0,5 km/h lisää vauhtia lähtien 14 km/h:sta. Vauhtikestävyyttä ei ole vielä kovinkaan paljon, joten vika kakkonen eli 16 km/h pätkä piti lyhentää kilsaan ja juosta loppuun yksi 15,5 km/h kilsa, jonka jälkeen loppuverra. Sain kuitenkin 39.49 kympin max HR 170 lukemin, joten se oli ihan mukava treeni, vaikkei ollutkaan sen seurauksena koko viikolla intervalleja. Nike Pegasus Turbo 2
Ke: HIIT 45 min ja kehonhuolto 60 min. Piti nousta aamulla lenkille ja tehdä tuplat, jotta saisin lenkin myös keskiviikolle, mutta se epäonnistui. Heräsin 5.30, mutta tunsin oloni väsyneeksi, kun en ollut saanutkaan unta illalla mentyäni nukkumaan. Niinpä päätin skipata lenkin ja nukkua lisää. Lopputulos oli se, että päätös kadutti. En saanut nukuttua minuuttiakaan lisää ja lenkki jäi tekemättä. Kerron huomenna tai ylihuomenna lisää muutoksista, joita olen yrittänyt tehdä nukkumiseeni.
To: 19 km matolla at 5.01 min/km. Mietin aina torstaisin Viivin sanoja siitä, että kun ke on high-intensity, niin seuraavana päivänä pitäisi ottaa iisisti. Edellisellä viikolla tuntui aika paljon, kun oli uusi ohjelma, joten vaikka lenkki oli helpon tuntuista, niin lopetin sen lopulta alle tuntiin, kun jaloissa alkoi painaa. Nyt lähdin todella hitaasti liikenteeseen ja nostin pikkuhiljaa vauhtia. Se taktiikka toimi ja jaksoin juosta jopa tuon 19 km. Ehkä sekin auttoi, kun katsoin ensimmäiset 45 minsaa televisiota eli tsiigasin kännykältä yhden jakson Billionsia. Se on muuten hölmöä, että Katsomosta, Areenasta ja vastaavista sarjat katoavat niin nopeasti. Kun hiffasin, että Billionsin kausi oli menossa, oltiin jo jaksossa 5. Jäi ne ensimmäiset siis näkemättä, mutta tällä systeemillä voisin kerran viikossa juosta ja katsoa samalla jakson. Toki ilman ääniä, koska minulla ei ole mitään korvalappuja. Nike Epic React 2
Pe: 16 km matolla at 4.23 min/km sis. 3×3 km / 1 km at 4.00 min/km. Osa ei sammuta mattoja kunnolla, vaan laittaa ne vain pause-moodiin. Niin kävi tuollakin matolla ennen minua. Huomasin, että jaahas pausella eli minun pitää sammuttaa se kunnes voin käynnistää sen. Samalla huomasin, että siltä edelliseltä unohtui iPhone sinne. Niinpä astuin matolle painaakseni stop ja antaakseni pois sen jätetyn puhelimen. Seuraavassa hetkessä olin naamallani matolla ja sen jälkeen lensin kaaressa matolta pois. En ollut hahmottanut sitä, että jos mattoa ei sammuta kunnolla, niin se rullaa yhä, vaikkei moottori pidäkään enää ääntä. Niinpä kun astuin matolle, lensin heti nenälleni. Vasempaan käteen tuli pienet haavat, nenävarteni tuli kipeäksi ja oikeaan polveen pienet verinaarmut. Mitään muuta siinä ei käynyt, joten pystyin juoksemaan treenini. Ensin 3 km alle reiluun 14 minuuttiin. Tuon jälkeen 3×3 km 4 minsan kilometrivauhdilla niin että välissä oli aina 1 km viiden minuutin vauhtia, paitsi viimeisen jälkeen 1,5 km. Tuon jälkeen ainoastaan 500 m kevyttä rullausta jotain 5.30 min/km. Hoka Mach 2
La: Body Attack 60 min ja 7 km palauttava mattolenkki at 5.22 min/km. Edellisen lauantain Attackista jäi hyvä fiilis. Lihaskuntoa on ehdottomasti parannettava, kun olen lyönyt sitä laimin viimeiset 1,5 vuotta loukkaantumisten ja nyt viimeksi syksyn sairastelujen vuoksi. Niinpä päätin tehdä toisena lauantaina putkeen tuon tunnin. Sen päälle sitten matolla kevyttä. Tavoite oli taas enemmän kilsoja, mutta kävi ihan sama kuin edelliselläkin viikolla eli edellisen illan juoksutreeni ja edeltävä Attack painoivat ja jäi taas 7 kilsaan. New Balance Beacon
Su: 29,1 km at 4.57 min/km. Tavoite oli juosta reilu kolmekymppiä, mutta vähän vajaaksi jäi. Ei kuitenkaan pahasti, joten ihan hyvä lenkki tämä oli ja kaikki muu onkin siitä ylempänä jo todettu. Nike Vomero 14
Yhteensä: 101,59 km juoksua, HIIT 45 min, kehonhuolto 60 min ja Body Attack 60 min. Tällä viikolla jäi muu salitreeni tekemättä, mutta rullailin ja venyttelin toki.

Tästä on hyvä jatkaa. Fiilis on aika hyvä, vaikka paljon on tekemistä ennen ensi kesää.