Odotanko lunta vai enkö?

Tänään piti kirjoittaa unirytmistä, mutta kun se muutos on ollut odotettua vaikeampi tehdä, niin en ole valmis asiasta vielä mitään kertomaan. Herään aikaisemmin, mutten saa vielä aikaisemmin unta. Niinpä kirjoitankin tästä vuodenajasta. Eilen illalla saimme jälleen kerran kuulla, että lauantaina saattaa tulla Etelä-Suomeen 10 cm lunta. Vastaavia ”uutisia” kuulee usein, joten en noteeraa niitä juurikaan. Aloin silti miettiä, haluanko lunta maahan vai enkö.

Satsaan juoksuun, en hiihtoon

DSC_9386-1376x774.jpg

Minulla on sellainen fiilis, että nyt jos koskaan pitää satsata juoksuun, joten tuskin tulen hiihtämään lainkaan tulevana talvena. Katsoin eilen Stravasta, että mm. Oittaalla on joku 700m latu, jota ihmiset sahaavat edestakaisin. Toki niin on tehtävä, jos haluaa hiihtoon panostaa, mutta jos ja kun ei halua, niin juosta voi missä vain ulkona tai juoksumatoilla, joten niin mukava laji kuin hiihto onkin, niin siihen ei kiinnosta panostaa olosuhteiden vuoksi, eikä myöskään sen takia, kun juoksun suhteen on tavoitteet saavuttamatta. Lenkkisaunassa joku sanoi eilen, että hän odottaa hiihtokelejä sen takia, kun juokseminen on niin vaikeata. En tajua, mikä siinä on vaikeata. Lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Lumessa on hyvät ja huonot puolensa

dsc_9812-1376x774.jpg

Nyt jos miettii lunta, niin on valkoisessa maassa hyviäkin puolia kuten se, ettei ole niin pimeätä ja pääsee testailemaan maastojuoksukenkien pitoa, mutta toisaalta siinä on huonoja puoliakin. Kun lunta sataa ja jos se sulaa pois osittain, niin sen jälkeen voi olla todella liukasta eli ns. pääkallopelit, jolloin ulkona juokseminen ilman nastakenkiä on lähes mahdotonta ja niiden kanssakin hankalaa. Jos lumi puolestaan pysyy maassa, niin se tekee juoksemisesta lumisessa maassa hitaampaa, jolloin ulkona ei voi tehdä kovia harjoituksia kuin tietyillä harjasuolatuilla fillaribaanoilla. Niitäkään ei huolleta illalla, eikä silloin, kun lunta tulee.

Juuri tällainen sää olisi parasta

Eilisillan lenkkikeli oli melko täydellinen arki-illan lenkille. Yksi aste lämmintä, hyvin vähän tuulta, eikä jalkakäytäviä ole vielä juurikaan hiekoitettu. Tuosta kelistä tuli mieleen Keski-Euroopan talvet. Kelpaisi kyllä minulle vaikka koko talveksi tai no saisi olla vielä vähän lämpimämpää. Veljenpoikani oli ollut huolissaan, ettei joulupukki pääse tulemaan, kun ei ole lunta, joten osa toki valkoista maata odottaa, mutta näin juoksijan näkökulmasta sitä kunnon talvea ei osaa kaivata. Se on jännä, että silloin, kun haluaa hiihtää, huolestuu, jos lunta ei tule, mutta nyt kun haluaa juosta, niin ajattelee, että ihan jees, ettei sitä tule. Toki lumi on parempi kuin karmeat sateet ja myrskytuulet, mutta kun etelän kelit ovat vähän arvaamattomat, niin vaikka tulisi lunta, niin hetken päästä voi olla sitten loskakeli tai liukasta.

Lopulta tilanne on kuitenkin sellainen, että on ne kelit mitkä hyvänsä, niin ei se treenaaminen tai treenaamattomuus siitä jää kiinni, vaan lenkit voi hoitaa, jos haluaa. Toisissa olosuhteissa se on vain epämukavampaa kuin toisissa.