Juoksumatkailu, osa 9: Espoon Keskuspuisto

Unohtakaa Nuuksio, Espoon Keskuspuisto on erämaata! Vaikken mikään eräjorma olekaan luonteeltani, niin olen silti onnistunut herättämään huomiota liikkumalla teiden ulkopuolella. Ulkomaalaiset kysyvät monesti, kuinka vaarallista suomalaismetsissä on. Uskaltaako siellä liikkua, käyvätkö eläimet päälle jne. Meistä tuollaiset kysymykset voivat kuulostaa erikoisilta. Siitä huolimatta on todettava, että Espoon Keskuspuisto, minne suuntasin sunnuntain pitkikselläni, on paikoitellen melkoista erämaata, vähän sen näköistä aluetta, mikä oli tavallista vielä 70-luvulla, jolloin kaikkia paikkoja ei oltu rakennettu, eikä viimeistelty viheralueineen.

En tahtonut löytää Keskuspuistoon

Tikankierros

Tarkoitukseni oli juosta Westendiin ja sieltä sitten kohti sisämaata päätyen Keskuspuistoon. Ajattelin, että voisin juosta suurimman osan lenkistäni puistossa, vaikka juoksisin alun ja lopun muualla. Ei se niin mennytkään. 32,79 km lenkistä tuli lopulta juostua vain reilut 8 kilsaa tuolla Keskuspuistossa ja se johtui pääasiassa siitä, että sinne on vaikea löytää ja se on sekava, vaikka onkin valtavan laaja alue, jossa voisi kiertää vaikka kuinka. Netistä löytyy kartta, jossa vihreätä riittää kilometritolkulla ja lisäksi siellä pitäisi olla eri pituisia, mm. 4,5 km kuntorata ja lisäksi 5 km Tikankierros luonto-/metsäpolku. Näyttää paperilla hyvältä, mutta käytännössä se on paljon hankalampaa. Ajatuksenani oli mennä niin idästä kuin mahdollista sinne puistoon, mutta ainakaan Googlen karttaan tuota Keskuspuistoa ei ole edes merkitty. Sitä voi ajatella, että se on siellä, missä on vihreätä, mutta mistä sitä sitten tietää, kuinka kauas Keskuspuisto ulottuu. Juostuani Urheilupuiston metroaseman ohitse, luulin olevani lähellä puistoa, mutta menin kuitenkin väärin. Päädyin jonnekin Mankkaan asukaspuiston kallioille, eikä se ollut Keskuspuistoa. Kun tulin sieltä tien varteen, näin ensimmäiset ruskeat kevyenliikenteen viitat, mutten osannut tulkita niitä. Ei ollut mitään havaintoa, mikä niistä olisi Keskuspuistossa. Niinpä piti kysyä neuvoa eräältä hölkkääjältä ja sain vinkin mennä Henttaan suuntaan. Niillä ohjeilla mesta löytyi ja olin lähestynyt puistoa ilmeisen oikeaoppisesti, sillä menin sellaisen portin alitse. Se oli nimeltään Kettuportti ja siis virallinen sisäänkäynti puistoon.

Laaja, mutta epäselvä alue

Siinä missä Helsingin Keskuspuisto on selkeä kaistale Laakson ja Paloheinän välissä, niin tämä Espoon vastaava on hyvin epäselvä alue, jossa kadottaa suuntavaistonsa helposti. Siellä ei ole selkeitä rajoja, mikä on puistoa ja mikä ei ja jos lähtee seuraamaan jotain kylttiä, niin voikin ajautua puistosta pois. Samaten kun niissä kylteissä on joku kaupunginosan nimi, niin ne eivät minulle ainakaan sano mitään, missä ne sijaitsevat. Esimerkiksi Latokaski 2,5 km oli vain 50 metriä hiekkatietä, jonka jälkeen alkoi asfalttitie. Kauniainen 4 km olisi voinut olla vähän pidemmän matkaa puistossa, mutta kuinka kauan? Kukaan ei varmaan tiedä. Olisi kiva, jos niissä kylteissä olisi myös maininta ilmansuunnista. Ehkä sitä pitäisi plärätä kelloa ja katsoa näkeekö siitä kompassisuunnan, mutta nykyisellään tilanne ei ole toivottava. Siellä on aivan älyttömän paljon viheralueita, kaupungin sivujen mukaan peräti 880 hehtaaria, mutta tottumaton saattaa pyöriä hyvinkin pienellä alueella. Siellä on nimittäin todella paljon sinne sun tänne risteäviä hiekkapintaisia reittejä ja tuon lisäksi viivasuoria leveitä baanoja, jotka ovat ilmeisesti jonkinlaisia runkolinjoja, koska siellä liikkui fillaristeja ja niiden suorien reittien varrella oli myöskin näitä kylttejä.

Viime kesänä onnistuin kerran juoksemaan tuonne Vanttilaan saakka, vaikka silloinkin olin välillä aika lailla eksyksissä. Tällä kertaa pyörin lähinnä sinne sun tänne Malminmetsän tuntumassa. Siellä oli ihan mukava juosta, mutta oikeasti tuolla pitäisi olla sellainen gps-kello, missä on kartat ja sinne pitäisi suunnitella reitti etukäteen ja juosta sen mukaan. Nyt se liikkuminen on älyttömän paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi Helsingin Keskuspuistossa, jossa voi noin vain päättää käyvänsä Paloheinässä edestakaisin.

Tikankierros aitoa erämaata, mutta huonosti merkattu

Yhden sellaisen aluetta halkovan leveämmän väylän reunassa oli metsän rajassa opastetaulu, mitä menin katsomaan. Kävi ilmi, että siitä lähtee Tikankierros-niminne luontopolku. Koska se näytti mukavalta metsäkangasmaastolta, niin päätin lähteä sinne. Oletin sen olevan merkitty luontopolku, kun sain taulua lukiessani sellaisen käsityksen, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Netin mukaan sen pitäisi olla 5 km pituinen reitti, joka varmaankin tulee takaisin lähtöpaikkaansa. Minäpä päädyinkin kuitenkin noin kilometrin jälkeen jollekin toiselle tielle.

Tikankierros

Tuo Tikankierros oli oikeata erämaata ja siellä liikkui muutamia ulkoilijoita. Koska viime aikoina on satanut paljon, niin reitti muuttui vetisemmäksi ja jonkin verran jopa vaikeakulkuisemmaksi, mutta en antanut asian varsinaisesti häiritä. Sen sijaan seikka, ettei se reitti ollutkaan kunnolla merkitty, alkoi harmittaa. Puissa oli sinisiä lätkiä, joiden oletin merkitsevän sitä reittiä. Jossain vaiheessa ihmettelin kuitenkin sitä, että maassa oli niin paljon renkaanjälkiä, että tuntui, että se reitti olisi joku crossirata. Sitten katsoin vähän tarkemmin yhtä sellaista lätkää ja havaitsin, että siinä lukee MTB 4 km. Eli se olikin joko maastopyöräilyn harjoittelupaikka tai sitten siellä oli järjestetty kisa joskus. Eikä siitä luontopolusta ollut ilmeisesti tietoakaan. Se olisi vain pitänyt tietää, minkä puun takaa pitää kääntyä, jotta sitä reittiä voisi seurata. Ei sillä sinänsä itselleni ollut mitään merkitystä, mutta jos olisi halunnut bongata jonkun luonnonilmiön, niin nyt ei onnistunut. Itselleni toki riitti se, että kävin erämaassa livenä!

Yhteenveto

Tuo Espoon Keskuspuisto on todella iso alue ja hyvänä puolena siinä onkin varmaan se, että moni ns. Keski-Espoossa asuva pääsee läheltä kotia kätevästi luontoon, mutta jos siellä oikeasti haluaisi viettää pidempiä aikoja, niin voisivat merkitä sinne oikeasti jotain reittejä. Miksei niitä risteäviä teitä hyödyntäen voisi merkitä esim. 10 km lenkin. Eihän sillä juoksijalle sinänsä merkitystä ole, missä se kulkee, kunhan reitti on merkitty ja se juostaan koko ajan siellä puistossa, joten tulee hiekkapintaista alustaa, jos sellaista hakee. Nykyisellään se on vähän liikaa randomtouhua, jos seutu ei ole tuttua. Tulen kyllä viimeistään keväällä siellä taas käymään, koska toistaiseksi kertyneen kokemuksen pohjalta olen siellä kyllä vielä aika pihalla.