Nukkuminen ja Juoksija-lehden pilates-treeni

Viestittelin aamulla erään juoksijan kanssa ja hän kyseli, miltä tuntuu ennätysviikon jälkeen. Hyvältä tuntuu, mutta yritän välttää ylilyöntejä ja tehdä tällä viikolla tavallaan kevyemmän viikon ja hakea ensi viikolla jotain siitä välistä olevia määriä päästäkseni itselle sopivaan balanssiin. Untakin tässä samalla opiskelen, joten nyt keskiviikkona on taas aika pohtia noita asioita, koska siitä on nyt kolme viikkoa, kun aloin herätä aikaisemmin. Eilen kävin muuten Juoksija-lehden järjestämässä pilates-treenissä, joka oli erinomainen, joten kerron tässä postauksessa myös siitä, koska sillä on vaikutusta mielestäni siihen, kuinka pystyn jatkossa nukkumaan ja pysymään poissa telakalta.

Meinasin tulla kipeäksi vai tulinko

Tällä viikolla en ole treenannut aamulla kuin kerran eli eilen tiistaina. Viime viikolla tosiaan tuli neljä aamua ma-to, mutta nyt tilanne on vähän eri. Maanantaina olisin halunnut lähteä aamulla lenkille, mutta olin päättänyt pitää 204 km putken jälkeen vapaapäivän juoksusta. Niinpä suuntasin illalla vesijuoksemaan. 40 minuuttia altaassa riitti sille päivälle. Samana päivänä sattui kuitenkin asia, mistä voi seurata ongelmia. Taksi ajoi nimittäin harhaan ja jouduin odottamaan 20 minuuttia rankkasateessa. Ei ollut sateenvarjoa, eikä oikein kunnolla vettäpitävää takkiakaan. Vaatteet, kengät likomärät jne. Sen seurauksena yöllä tuntui vähän kurkussa ja tuon jälkeen minulla on ollut vähän tukkoinen nenä, hieman outo tunne kurkussa ja pää kipeä. Tuntuu siis, että olisin vähän ehkä kipeänä, mutta toisaalta tein eilisiltana 8x800m yassot ja olo oli ihan normaali eli on myös mahdollista, etten ole kipeä. Olo on kuitenkin tuon pirun taksimatkan takia epänormaali. Sitä pitää nyt seurata.

Näin taas oudon unen

Torstain ja perjantain välisenä yönä eli itsenäisyyspäivänä näin taas omituisen unen. Nyt ei mennyt viinipullo rikki pöydällä, eikä tarvinnut miettiä oliko se viiniä vai verta, mutta sama henkilö oli jälleen unessani. Hän käveli rannalla Teneriffalla limenväriset lenkkarit ja joku korallin välinen huppari päällään ja näytti todella onnelliselta. Hänen tapauksessaan mietin aina, miksi se uni tapahtuu, koska jälkikäteen paljastuu aina joku syy, miksi niin kävi. Niin nytkin. Eilisaamuna kun olin matkalla metrossa, luin lehteä ja huomasin hänen kommentoivan siinä itsenäisyyspäivää, mikä oli kuulemma ollut menestys. Tiesin toki etukäteen jo etten huvikseni sitä unta nähnyt, mutta jotenkin outoa se silti on, että näin tapahtui taas jälleen kerran. Näin siis edellisyönä unen, jossa hän oli onnellinen, koska vähintäänkin hänen työnsä puolesta se päivä tulisi olemaan erittäin onnistunut. Nukuin tuona yönä muuten 10 tuntia, koska tuplapäivien vuoksi väsymystä riitti. Pe-su tuli paljon unta ja palauduttua hyvin. Nyt kun arkeen palattu, niin unet ovat taas jääneet minimiin ja yritän opiskella asioita, kuinka voisin niitä pidentää.

Osallistuin Juoksija-lehden pilates-treeniin

Eilen tosiaan menin aamulla lenkille, mutta olin kyllä vähän liian väsynyt silloin. Vasta lopussa juoksu alkoi jotenkin kulkea. Söin päivällä sitten hitosti. Burgerin ja lautasellisen salaattia, koska illalla tuli sitten juostua tosiaan ne vedot. Oli todella hyvä fiilis. Viereisellä matolla oli jannu, joka oli aiemmin juossut mm. 800 ja 1500 metriä sekä myöhemmin puolikasta. Aika hyvä juoksija, koska kertoi siitä, miten 30 km treenilenkkejä vetelee jotain 3.40 min/km vauhdeilla. Se oli jotenkin inspiroivaa. Minusta on kiva jutella sellaisten tyyppien kanssa, jotka ovat oikeasti urheilijoita, sillä heistä ei välity sellainen masentuneisuus. Oli niin hyvä fiilis, että olisin juossut paljon enemmän mikäli ei olisi ollut kiire. Tosin nyt oli, joten kävin nopeasti suihkussa, otin fillarin alle ja ajoin Otahallista Pohjois-Tapiolaan johonkin Laurea-ammattikorkeakouluun, jossa oli Juoksija-lehden järjestämä pilates-treeni. Siellä oli oikeasti kuntoilijoiden kokoontumisajot ja enemmän sellaista masentunutta jengiä, jotka puhuvat siitä, että juoksu on harrastus. Minulle se on sinänsä ihan sama, eikä se ole keskeistä, vaan se mitä voi oppia.

Pelkäsin vähän pilatekseen menoa, koska en tiennyt mitä se on. Minulla oli sellainen tunne, että on kaksi vaihtoehtoa, mitä tapahtuu. Toinen olisi se, että olisin siellä ainoa mies ja siellä tehtäisiin sellaisia liikkeitä, mitkä olisivat naisille jotenkin helppoja ja olisin ihan ulalla. Olen muutaman kerran ollut sellaisissa treeneissä tai ryhmäliikuntatunneilla, missä olen ollut ainoa mies ja miettinyt, että on tämä vähän ehkä outoa, mutta toisaalta pitää tehdä, mitä laji eli juoksutavoitteet vaativat. Toinen ajatukseni oli se, että pilates saattaa olla laji kuten joku jooga, joka houkuttelee paikalle homoja, jolloin minua saatettaisiin ahdistella. No ei se niin ollutkaan, vaan siellä oli sekä miehiä ja naisia, eivätkä ne olleet sellaisia 20-30v pimuja niinkuin ryhmäliikunnassa aina on, vaan nämä olivat oikeasti kaikki jotain keski-ikäisiä ihmisiä. Kaikki näyttivät vähintään 10 vuotta minua vanhemmilta. Niinpä ei ollut ainakaan mitään paineita sen suhteen, etten osaisi jotain tehdä, koska tuskin ne muutkaan keskimäärin sen paremmin osaisivat.

Saatiin todella hyviä ohjeita

Treeni kesti about 85 minuuttia ja täytyy sanoa, että olin sen jälkeen illalla aivan sippi. Olisin voinut nukahtaa jo kymmeneltä. En kuitenkaan tehnyt niin, koska oli niin paljon sulateltavaa, joten halusin reflektoida. En halunnut mennä nukkumaan ennen kuin olin käynyt illan antia läpi, sillä en ollut siellä aikaa viettämässä, vaan kehittämässä elämäntapaani siihen suuntaan, että voisin harjoitella paremmin ja välttyä vammoilta. Skippasin tänä aamuna vielä aamulenkinkin. Kun heräsin normaaliaikaan puoli kuusi, tuli heti ensimmäiseksi mieleen, että pitää jättää treeni väliin, jotta saisin palautua eli ajatus siitä, että pidän vammat poissa. Kello 6.43 satuin katsomaan kelloa. Makasin yhä sängyssä ja mietin, että kyllä minä silti lähden salille juoksemaan joku 8 kilsaa, sillä jalkani tarvitsevat palauttavan lenkin ja menen illalla HIITiin sekä kehonhuoltoon, enkä pääse lenkille. Sitten tuli kuitenkin sellainen tunne, etten tee niin, vaan tällä viikolla harjoitellaan vähemmän. Olisin juossut aamulla, jos olisin nukkunut aikaisemmin, mutta en nyt niin tehnyt, vaikka väsytti, koska pilates kiinnosti. Niinpä jätän tänään juoksematta.

Se oli hämmästyttävä kokemus tuo pilates. Laji kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä. Jotenkin se vaatii valtavaa keskittymistä koko ajan ja itse ainakin koin sen hengittämisen vaikeaksi. Jos yrittää tehdä jotain liikettä, niin onnistuakseen esim. tasapainon suhteen, tekisi mieli olla hengittämättä, mutta toisaalta siinä pitää hengittää, koska se on koko homman juju. Silti minulla oli äärimmäisen vaikeata pysyä hengitysrytmissä. Aina sanottiin, että sisäänhengittäessä tehdään jotain ja uloshengittäessä jotain toista, mutta se rytmi oli eri kuin missä rytmissä jalkani liikkuivat. Se oli oikeasti todella vaikeata, mutta varmasti hyödyllistä. Osin siellä on samoja asioita kuin kehonhuollossa, mutta osin uusia, hyviä juttuja. En ole kuitenkaan varma osasinko tehdä kaiken oikein. Esim. pakaranaktivointi kuulostaa hyvältä, sillä minulla on ollut useita pakaravammoja, mutta mistä sen tietää, osasiko sen tehdä.

Kokonaisuutena tuo treeni oli erinomainen ja heidän kannattaisi järjestää niitä isommissa saleissa, sillä se olisi jokaisella juoksijalle hyödyllinen. 10 euroa on todella pieni hinta tuollaisesta, sillä ohjaaja oli hyvä ja saimme lisäksi häneltä viisisivuiset ohjeet, jossa on kuvin ja sanoin liikkeitä, mitä juoksijat voivat tehdä. Kaiken huippu on se, että siinä on myös tämän ohjaajan sähköpostiosoite ja puhelinnumero, jos joku haluaa lisätietoja. En ole koskaan osallistunut mihinkään vastaavaan juttuun, mikä olisi ollut yhtä hyvin järjestetty. Yleensä ne ovat ihan hyviä tunteja, mutta kun sieltä ei saa mitään paperilla, niin liikkeet unohtuvat, eikä niitä tee sitten enää koskaan. Tämä oli esim. takareisiklinikan tilanne.

Miten pilates voi auttaa minua?

Yksi asia on nukkuminen. Meitä opetettiin hengittämään. Siellä oli yksi syvähengitysharjoitus, minkä pitäisi ylivirittynyt kroppa saada tilaan, jossa olisi helpompi nukahtaa. Sen lisäksi oli yksi toinen liike, missä hengittäminen lisää kuulemma unta kaksi tuntia. No minulla ei ole aikaa nukkua niin paljon kuin mitä maksimit olisivat, mutta pointti on kuitenkin se, että yritän nukahtaa illalla aikaisemmin ja pilates voi auttaa tuohon rytmiin siirtymistä. Toinen asia, mikä voi auttaa on se, että nämä liikkeet voivat oikeasti poistaa ongelmia kropasta, mitkä aiheuttavat vammoja. Olen viimeisten viikkojen aikana oivaltanut sellaisen asian, että treeniä ei voi pakottaa, vaan pitää luoda sellaiset kokonaishyvinvoinnin olosuhteet, jossa paljon harjoitteleminen on mahdollista. Siinä missä 3h alittaminen maratonilla ei vaadi kovinkaan paljon urheilua, niin kun se meni aikanaan pieleen sairastumisen vuoksi, niin minun olisi pitänyt ymmärtää, että jos haluan harjoitella selvästi enemmän ja nousta uudelle tasolle, niin se vaatii samalla myöskin muutoksia muilla osa-alueilla. Koko vartalonhallinta on ollut minulla pielessä. Olen harjoitellut väkisin ja se on johtanut vammoihin.

Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnostunut elimistön eri osa-alueista ja miten ne toimivat. En välttämättä ole asiantuntija tällä saralla, mutta jos pystyn parantamaan liikkuvuutta, tasapainoa, vartalonhallintaa ja tekemään kaikenlaisia tukitoimia ja harjoituksia, niin silloin kaiken järjen mukaan pystyn harjoittelemaan paremmin ja vammoitta. Tuo 204 km putki nimittäin kertoi siitä, ettei minulle sinänsä ole mikään ongelma juosta paljon, enkä siitä erityisen paljon väsy verrattuna tilanteeseen, jossa harjoittelisin vähemmän. Minun pitää vain pysyä terveenä. Toivottavasti pilates auttaa tässä, sillä vammat ja siitä seuraava huono olo, kilpailemattomuus, yksinäisyys ja toivon menetys saa aina ajattelemaan, että haluan lopettaa juoksun ja alkaa tehdä jotain ihan uutta juttua. Olisi paljon kivempaa pysyä terveenä ja päästä starttiviivalle. Niinpä nämä asiat saattavat auttaa, kun yritän saavuttaa tavoitteeni ja teen nyt mielelläni kaikki ne asiat, mitä vaaditaan, jotta niin kävisi.

Mikään ei ole tärkeämpää kuin juoksu!

Jotenkin juoksuyhteisössä on sellainen henki, että juoksun roolia pyritään vähättelemään. Kaikki asiat elämässä ja maailmassa pitää mukamas olla tärkeämpää kuin juoksu. Minä en osaa ajatella sitä sillä tavalla. Nuo näkemäni unet osoittavat sen, että kun en osannut aikanani panostaa riittävästi siihen asiaan, vaan luulin, että riittää, että on rakastunut, niin sitten se voi mennä pieleen. Se on turha sitten jälkeenpäin sanoa, että yritti ja oli hyvä tarkoitus. Se on aivan sama juttu tässä. Jos laittaa kaikki muut asiat juoksun edelle, niin se on turha sitten 70-vuotiaana sanoa, että joo kyllä mä olisin juossut enkat, mutta kun oli sitä ja tätä. Paskanmarjat, ei ole mitään tärkeämpää kuin se juoksu! On toki haasteita esim. aikataulullisista syistä, mutta haasteet ovat sitä varten olemassa, että niihin keksitään ratkaisu. Minun tapauksessani ratkaisuja ovat esim. tuplapäivät ja se, että yritän opetella uutta unirytmiä. Toinen haaste on vammaherkkyys ja siihen pitää löytää ratkaisu salilta, kehonhuollosta, pilateksesta jne. Käännän jokaisen kiven mitä vaaditaan, jotta pystyn harjoittelemaan niin paljon, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni. Sen jälkeen voin soittaa hänelle ja sanoa, että haluan nähdä sinut nyt. Sitten annan sen mitalin ja sanon, että vaikka silloin aikanaan mokasin niin pystyin tekemään jonkun itselleni tärkeän asian hyvin, vaikka sekään ei ollut helppoa. Elämässä kaikki ei ole helppoa ja silloin, kun tulee vaikea haaste kuten tämä juoksu tuntuu olevan juuri sen vuoksi, kun tulee vammoja herkästi, niin ei pidä antaa periksi, vaan pitää löytää ratkaisuja. Kaikki juoksukirjat ovat oikeasti ihan roskaa, kun ne ovat ohjelmakeskeisiä. Ei niissä kerrota näitä varsinaisia lajin saloja. Ne pitää vain näköjään oppia kaikki kantapään kautta, kun ei kukaan minulle kertonut esim. 10 vuotta sitten, että tällaisia asioita pitää tehdä, mutta nyt olen vakuuttunut siitä, että ilman näitä asioita ei voi onnistua. Tosin on ehkä hyvä, etten oppinut niitä juttuja aikaisemmin, sillä ei kroppani olisi kestänyt rajuja kilometrimääriä aikaisemmin. Jos ei ole koskaan juossut ja aloittaa nollasta kuten minä, niin se vaatii 10 vuotta, jotta ne jalat edes kestävät kunnollista harjoittelua.

Mennään nyt Curren sanoin lite bättre eteenpäin nyt joka päivä!