Olympiastadion ei kelpaa yleisurheiluväelle? Miten asiaan pitäisi suhtautua

Stadion.fi

Suomessa vedotaan aina kansalliseen etuun ja sen seurauksena luodaan usein monopolitilanne. Viimeisin esimerkki tästä on Olympiastadion. Kaikkien pitäisi kansallisen edun vuoksi järjestää tapahtumansa siellä. Viis siitä, että Tampereella on Ratinan stadion, jolle ei anneta edes mahdollisuutta kilpailla tapahtumista. Poliitikotkin sotkeutuvat tähän asiaan, vaikka tämän pitäisi olla puhtaasti vapaan kilpailun alainen asia. Toki osa heistä tekee sen ns. viran puolesta, koska edustavat Helsingin kaupunkia. Se ei kuitenkaan saisi olla niin. Tapahtumajärjestäjien kuten Urheiluliiton pitäisi olla se, joka tekee päätökset erityisesti talous edellä. Mikäli Olympiastadion on houkuttelevampi paikka järjestää tapahtuma kuin Ratina, niin silloin kai se tapahtuma Stadikalla järjestetään. Ei kai kukaan itseään tahallaan nilkkaan potkaise. Jos puolestaan Olympiastadionilla kilpaileminen on taloudellisesti tai tunnelman vuoksi epätarkoituksenmukaista, niin miksi siellä pitäisi kilpailla. En tajua lainkaan sitä, mistä tulokulmasta tätä teemaa julkisuudessa erityisesti poliitikkojen taholta on lähestytty. Kaiken lisäksi tämä koskee nyt niin oikeisto- kuin vasemmistopoliitikkoja eli kysymys ei ole mistään varsinaisesta ideologiasta, kun yritetään käskyttää liittoja käyttämään yhtä venueta toisen kustannuksella.

Harva stadion on täällä tunnelmallinen ja viihtyisä

Suomessa urheilustadioneita ei ole osattu rakentaa siitä lähtökohdasta, että niihin kehkeytyisi loistava tunnelma. Bislettin tai Letzigrundin kaltaisia näyttämöitä täällä ei ole. Luulen, että täällä katsotaan liikaa arkkitehtuurisia alueita ja vähemmän sellaisia seikkoja, mitkä vaikuttaisivat mm. siihen, että se melu ja sitä kautta tunnelma, pysyisi stadionin sisäpuolella. Lisäksi on erikoista se, että kun sanotaan, ettei stadioneilla koskaan tuule, niin minun kokemukseni mukaan suomalaisstadionit ovat nimen omaan paikkoja, missä tuulee aina ja on kylmä. On ymmärrettävää, ettei 30-luvulla välttämättä Olympiastadionia suunniteltaessa osattu tällaisia asioita ajatella, vaikka arkkitehtuurisesti saatiinkin onnistunut funkkistyylinen näyttämö aikaiseksi. Sen sijaan on outoa, ettei 60-luvulla, kun Ratinan stadion rakennettiin ja erityisesti kun vuonna 2000 valmistunut Töölön jalkapallostadion suunniteltiin, oltu opittu mitään. Ei sitä, miten stadion sopisi paremmin pohjoisiin olosuhteisiin, eikä sitäkään kuinka tunnelma olisi tiiviimpi. Se on nimittäin niin, että mitä mukavammat olosuhteet ja mitä kovempi tunnelma tapahtumassa on niin sitä todennäköisemmin katsoja haluaa tulla paikan päälle sen sijaan, että hän istuisi kotisohvalla ja katsoisi tapahtuman televisiosta. Täytyy tosissaan toivoa, että remontti olisi tältä osin onnistunut. Ennen siellä oli liian vähän vessoja, hirveät jonot ja palvelut aivan käsittämättömän ankeat. Käytännössä jossain käytävällä oli joku irrallinen pöytä, johon oli kyhätty häthätää myyntipiste, jossa myytiin limua ja karkkia. Kaatoivat lämmintä Pepsiä pahvimukiin ja se maistui kauhealta. Jos onni oli myötä niin sen lisäksi katsomossa kiersi jäätelönmyyjä. Mitään muuta ei ollut. Toki tilanne on nyt voinut muuttua, jos sinne on rakennettu moderneja palveluita ja panostettu ihmisten viihtyvyyteen, mutta aiemmin sellainen ei ole ollut Suomessa tapana, vaan katsojilta on vaadittu spartalaista asennetta.

Vastustin Olympiastadionin remonttia

Stadion.fi

Mittava remontti, jossa Stadion rakennetaan käytännössä uusiksi ja jonka yhteydessä maan alle louhitaan paljon uusia tiloja, oli minusta järjetön. Vastustin ajatusta alun perin. Minun näkemykseni oli se, että olisi pitänyt tehdä sama, mitä esimerkiksi Tukholmassa ja Münchenissä on tehty eli rakennetaan uusi stadion ja vanhaa remontoidaan maltilla. Olin yhteydessä asiasta päättäjiin ja yritin muutenkin vaikuttaa asiaan. Ajatukseni kaikuivat kuuroille korville. Minun ajatukseni olisi ollut sellainen, että Roihupeltoon olisi voitu rakentaa uusi kansallisstadion tyyliin sille seudulle, mihin tekivät Lanternan, Motonetin jne. kauppakeskittymät. Se olisi ollut saavutettavissa Itäkeskuksen ja Siilitien metroasemalta kätevästi. Jos se olisi rakennettu siihen, mihin Motonet tuli, niin koko viereisen teollisuusalueen olisi voinut purkaa ja tehdä sinne samankaltainen uusi alue toimistoineen ja asuntoineen, mitä Solnaan on tehty Friends Arenan läheisyyteen.

Rakentamiskustannuksia ei voida suoraan verrata, sillä yli kymmenen vuotta sitten rakentaminen oli tietystikin hieman halvempaa kuin nyt, mutta siitä huolimatta, jos 2005 valmistunut huippumoderni Allianz-Arena maksoi 340 miljoonaa euroa ja sinne mahtuu 75000 katsojaa, niin onhan se erikoista, että meillä tuollaisen pienen stadikan remontointi maksaa 261 miljoonaa tai mahdollisesti vielä sitäkin enemmän. Samana vuonna valmistui Düsseldorfiin Esprit Arena, jonka kapasiteetti on 54600 katsojaa ja se maksoi 218 miljoonaa. Sekin on moderni, suljettavalla katolla varustettu kokonaisuus, jossa on järjestetty mm. euroviisut. Konserteissahan kapasiteetit ovat suuremmat ja tuonnekin menee silloin 66000 katsojaa. Toki voidaan ajatella, että Saksassa on halvempaa rakentaa tai ovat meitä taitavampia (erityisesti verrattuna suomalaiseen julkiseen tahoon rakennuttajana), mutta entäpä sitten Ruotsi? Sinne on rakennettu viime aikoina kolme uutta stadionia. Niistä suurin Tukholman kupeessa Solnassa sijaitseva Friends Arena tarjoaa nykyaikaiset puitteet ja 51060 kapasiteetin jalkapalloon sekä 67500 konsertteihin. Tuo 2012 valmistunut areena tuli maksamaan 2,8 miljardia kruunua eli nykykurssilla 281 miljoonaa euroa. Toki rahan arvo on muuttunut ja kustannukset nousseet, mutta fakta on silti se, että Olympiastadionin uudistushanke oli jo alunperin järjetön ja sen takia sitä vastustin. Päätös oli poliittinen ja idioottimainen. Toki nyt pitää elää tehdyn päätöksen mukaisesti, mutta kyllä se silti vähän harmittaa. Erityisesti kun jaksavat muistuttaa, että stadionia pitää käyttää sen vuoksi, kun piikki on ollut auki ja siihen on upotettu tolkuttomat määrät fyrkkaa.

Antti Pihlakoski ja moni muu ei tajua mitään

stadion.fi

Tukholmassa on muuten toinenkin uusi jalkapallostadion, nimittäin Tele2Arena Johanneshovissa Globenin vieressä, jota käyttävät Hammarby ja Djurgården kun taas Friends Arenalla pelaavat AIK ja maajoukkue. Tuollekin stadionille mahtuu jalkapallossa 30000 katsojaa ja muussa käytössä 40000. Kumpikaan mainituista tukholmalaisstadioneista eivät ole kuitenkaan yleisurheilua varten, vaan jos Ruotsissa jotain suuria yleisurheilutapahtumia halutaan järjestää, niin ne viedään Götebordin Nya Ulleville, jossa kapasiteetti on valtava. Pienemmät tapahtumat kuten Suomi-Ruotsi maaottelu nykyisellään ja Timanttiliigan osakilpailu Bauhaus Galan, järjestetään Tukholman vanhalla Olympiastadionilla, jonne mahtuu n. 15000 katsojaa yleisurheilussa, konsertteihin toki paljon enemmän. Tuo kertoo siitä, että jos tuolla tasolla tuollainen kapasiteetti riittää ja vastaa nykyhetken kysyntään, niin silloin MTV:n aamutelkkarin Jälkihiki-ohjelmassa esiintyneen Antti Pihlakosken kommentit olivat käsittämättömiä. Hän sanoi, että kunnianhimo on liian alhainen, maaotteluun pitää täyttää 38000 stadion. No kuinkas kävikään esim. 2012 EM-kisoissa, kun kunnianhimoa oli paljon, osaamista ei niinkään. Aivan, SUL teki käsittämättömän määrä turskaa ja liiton talous on ollut kuralla siitä alkaen. Nyt kun liiton johdossa on vihdoinkin henkilöitä, joita kiinnostavat myös talousasiat, tilanne onkin yht’äkkiä niin, että liiton pitäisi olla valmis potkaisemaan itseään jälleen jalkaan.

Totuus on se, ettei maaottelu ole niin houkutteleva tapahtuma, että olisi itsestäänselvää, että noin paljon yleisöä saataisiin. Se on pikemminkin päinvastoin. Täydet katsomot ovat hyvin epätodennäköisiä. Meillä ei ole lajissa maailmantähtiä lainkaan, stadionille ei pystytä luomaan samanlaista showta ja efektejä, mitä nähtiin Dohassa ja kisat näkee hyvin televisiosta. Yleisurheilun suosio lajinakin on laskussa. Toki lähtökohtaisesti on varmaankin niin, että olisi parempi, jos maaottelu saataisiin Helsinkiin ja tehtäisiin töitä sponsoreiden kanssa sen eteen, että lippujen hinnat voisivat olla edulliset ja kansa täyttäisi katsomot, mutta ei ole mikään itsestäänselvyys, että niin tapahtuisi. Minun näkemykseni mukaan tapahtumaa pitäisi uudistaa niin, että siellä olisi jotain kansainvälisiä tähtiä mukana, jotta yleisöä saataisiin lehtereille enemmän ja siltikään suosio ei tulisi saman tien, vaan vaatisi pitkän työn. Niinpä keskeistä on se, mikä se kustannustaso on, kun tapahtumaa lähdetään järjestämään. Jos Ratina on todella paljon halvempi kuin Olympiastadion ja saadaan myytyä 10000 lippua per päivä, niin sillon Ruotsi-ottelun järjestäminen Olympiastadionilla ei ole järkevää, vaan kyllä stadikankin pitää nyt ansaita ne tapahtumat. Ei se mene niinkuin Pihlakoski sanoi, että jos on kunnianhimoa, niin 38000 tulee paikan päälle joka ilta. Ihmisillä on muutakin tekemistä, joten pitää olla joku erityinen syy lähteä katsomoihin yleisurheilua seuraamaan.

Yhteenveto

Stadion.fi

Nykyaikaisiin suurtapahtumiin kuten yleisurheilun tai jalkapallon arvokisoihin tai eurooppalaisiin huippuotteluihin Helsingin Olympiastadion on liian vanhanaikainen ja pieni. Siellä ei ole aitioita, ei suljettavaa kattoa, eikä mitään vastaavia houkuttelevia tekijöitä. Itse asiassa se voi olla kohta jo Huuhkajillekin liian pieni ja vanha, plus juoksuradat häiritsevät jalkapallossa. Eli jossain vaiheessa on pakko alkaa uudelleen keskustella stadionhankkeesta. Pienempiin tapahtumiin riittäisi pienempi, tunnelmallisempi stadion kuten vaikkapa yleisurheilun Timanttiliigaa tai maaottelua varten. Jos ja kun Turku satsaa hieman Paavo Nurmi Stadioniin ja rakentaa siitä tunnelmallisen pyhätön esim. 15000 katsojalle, niin kapasiteetti riittää hyvin yleisurheilukisan laajentamiseksi mille tahansa tasolle, koska tv-rahat ja muut sponsorisopimukset ovat se olennaisin asia. Samoin maaottelulle Olympiastadikan kapasiteetti on turhan korkea. Ainoa pelastus voi olla se, että remontti olisi onnistunut niin hyvin, että ihmiset nauttivat siellä oleskelusta, saavat hyviä kokemuksia eri tapahtumista ja haluavat mennä sinne uudelleen. Se vaatii kuitenkin aikaa, koska suurin osa meistä muistaa, kuinka perseestä se oli aiemmin. Hyvät muistot ovat joltain vuodelta 1983, jolloin vaatimustaso oli eri kuin 2000-luvulla. Stadikan pitää siis voittaa katsojien luottamus takaisin.

Kun remontti alkoi, se jätti myös pelikentän auki ja muut vastasivat syntyneeseen tarpeeseen. Huuhkajilla oli huikea tunnelma Tampereen Ratinassa. Tuosta paikasta tuli lähes legendaarisen maineen saavuttanut kotistadion, koska joukkue kulki voitosta voittoon ja meni kisoihin. Jopa Helsingissä järjestetty ratkaiseva peli pelattiin Töölön jalkapallostadionin tekonurmella, eikä Olympiastadionilla. Samoin maaaottelu on ollut nyt vuosia muualla. Totuus on se, että kun remontista valmistunut Olympiastadion palaa markkinoille, niin se ei ole mikään huippumoderni monitoimiareena, vaan hieman ehostettu 30-luvun lopun stadion, jonka pitää ansaita asemansa takaisin. Toki se on varmasti parempi kuin Ratinan Stadion, mutta sen pitää olla tapahtumille houkutteleva paikka ja liittojen velvollisuus on tehdä päätöksen liiketaloudellisista lähtökohdista, eikä poliitikkojen käskytyksen perusteella. Olympiastadionilla ei voi olla mitään monopoliasemaa, eikä millään tapahtumajärjestäjällä pidä olla velvollisuutta järjestää tapahtumaansa nimen omaan siellä. Aika näyttää miten tässä lopulta tulee käymään ja tulen varmasti raportoimaan asiasta sitten tarkemmin, kun pääsen uuteen stadioniin tutustumaan. Vielä emme tiedä, kuinka hyvä se edes on, mutta sen tiedämme, että Urheiluliitolla ei ole enää varaa tehdä taloudellisesti katastrofaalisia sopimuksia.