Idea kilometrilaskurista ja asiaa valmennuksesta

Eilen illalla 20,25 km kevyt ulkolenkki ja kun aamulla oli juostu kymppi matolla, niin se tarkoitti aika mukavaa päivää. Tänä aamuna heräsin puoli kuusi ja päätin etten lähde salille tekemään lenkkiä, vaan säästän voimia illan treeniin. Niinpä viikolle tuli vain yksi tuplapäivä. Samalla aloin miettiä, että pitäisi tajuta jaksottaa tuplapäivät jotenkin viikko-ohjelmaan. Ei sen mukaan jaksaako nousta ylös, vaan sen mukaan, mikä treeni on tehty edellisenä päivänä, mikä treeni tehdään sinä päivänä ja miten harjoitellaan seuraavana päivänä. Mietin miksei kukaan ole tehnyt sellaista nettilaskuria, joka tekisi automaattisesti tiettyjen parametrien pohjalta ehdotuksia viikko-ohjelmaksi ja niitä voisi sitten muokata.

Miten laskuri voisi toimia?

Keskeisiä asioita ovat viikkokilsat ja avainharjoitukset. Eli jos kerron, että haluan juosta vaikkapa 130 kilometriä (hatusta heitetty esimerkkilukema), niin seuraavaksi minun pitäisi kertoa, mitä avaintreenejä haluan tehdä sillä viikolla. Pitkis, nopea vai hidas ja kuinka pitkä. Sen jälkeen reippaammat treenit ja niiden effort. Kun laskuri tietäisi tavoitteeni ja tietäisi noista kolmesta harjoituksista sen kuormittavuuden asteikolla 1-10, niin silloin se osaisi ehdottaa muut lenkit. Olettamus voisi olla, että joka päivä juostaan, mutta joskus olisi vaikkapa vain max 10 km todella hiljainen lenkki tai sitten, jos joskus ei juosta esim. ryhmäliikunnan vuoksi, niin toisena päivänä tehdään tupla tai sinä päivänä tupla sillä tavalla, että aamulla olisi kevyt lenkki ja illalla se ryhmäliikunta.

Laskuri voisi pohjautua johonkin olemassaolevaan tutkimustietoon siitä, miten harjoittelua kannattaa jaksottaa eli kovan päivän jälkeen kevyt, lyhyt lenkki, mutta ennen kovaa päivää voisi juosta vaikka tuplat kunhan tehot pysyvät alhaalla jne. Kun kilsamäärä lisääntyy, tuplienkin määrää voisi lisätä. Samoin, jos avaintreenit olisivat jollain viikolla kevyempiä, niin ohjelma voisi ehdottaa lisää tuplia ja enemmän kilometrejä ellei kyse ole jostain tarkoituksellisesti kevyemmästä viikosta. Jos tuollainen pohja olisi olemassa, niin siihen voisi lyödä aina viikonloppuna nuo perustiedot koskien seuraavaa viikkoa ja kun sen paperin saisi eteensä, näkisi mikä pläni on, niin sitä voisi muokata heti itse hieman tai vaihtoehtoisesti viikon aikana muokata, kun huomaa, miten kroppa reagoi.

Tilanne tällä hetkellä

Haen vielä vähän sitä, kuinka se teknisesti tehdään, jos halutaan juosta hieman aiempaa enemmän. En ole juoksemassa sellaista 170+ kilsan viikkoja, mutten halua pysyvästi tyytyä sataankaan kilsaan. Niinpä siihen väliin pitäisi saada määrät, mutta pitää jatkuvasti kokeilla, kuinka tuo teknisesti olisi tehtävissä. Tämä tuplapäivien jaksottaminen on samalla tavalla olennainen asia kuin unen säätely. Nyt olen kahtena iltana mennyt aikaisemmin nukkumaan ja saanut sitä kautta vähän virkeyttä lisää. Tämä on siinä mielessä oppimisprosessi, kun puhutaan asiasta, joka on minulle täysin uusi juttu. Aiempi totuus oli se, että kun illalla ollaan muista hommista valmiita, mennään lenkille, mutta kun haluan juosta enemmän kuin tuo ajattelutapa mahdollistaa, vaatii se uuden systeemin opiskelua ja se ei ole ihan yksinkertaista. Pitää havaita kuinka kroppa reagoi erilaisiin asioihin ja tehdä päätöksiä sen pohjalta. Tähän mennessä kaikki on ollut ihan liian summittaista vielä. Jatkossa on pakko ruveta suunnittelemaan ja tehdä vaikkapa ruutupaperille alustava ohjelma seuraavalle viikolle.

Juoksija-lehti ei auta juoksijoita

Nämä voisivat olla asioita, mitkä pitäisi käsitellä vaikkapa Juoksija-lehdessä, mutta heillä on aivan muut mielessä. Facebookissa mainostettiin joku aika sitten taas aivan tolkutonta juttua. Sen otsikko oli Yksinkertaista treeniäsi – harjoittelun 3 kulmakiveä. Luin tuon jutun ja se oli aivan uskomatonta skeidaa, jos kiltisti sanotaan. Kohta 1 on jo sellainen, mikä on aivan uskomatonta hevonpaskaa. Siinä lukee: Juokse itsesi hyvään kuntoon rauhallisilla lenkeillä. Tämä ohje on siis kuntoilijoille, mutta eivät sano, ketkä ovat kuntoilijoita ja mikä se lähtötaso tuossa täytyy olla. Totuus on se, että aloittelijat tai vähemmän juosseet eivät voi juosta itseään kuntoon rauhallisilla lenkeillä. Monesti noiden juttujen kirjoittajana on joku entinen juoksija tai jopa nykyinen aktiivi, jotka eivät ymmärrä sitä, kuinka sydän ja verenkierto toimivat heillä, joilla sitä kestävyyspohjaa ei yksinkertaisesti ole. Alussa sykkeet lyövät korkealle kevyessäkin lenkissä, joten ei sitä vauhtia voi hidastaa ihan tolkuttomasti, sillä ei se ole enää silloin juoksua. Kyllä se kunto saakeli siitä paranee, vaikka sykkeet olisivat korkeammatkin ja lisäksi voi tehdä hyötyliikuntaa ja muita lajeja. Itse kun aloitin, niin juoksin lähes aina korkeailla sykkeillä. Jos en jaksanut, kävelin jonkun mäen. Toisina päivinä kävin fillaroimassa ja silloinkin ajoin osan matkaa kovaa. Hiihtäessä sama juttu. Alamäet ja kevyemmät osat pääsi huilaamaan, mutta kyllä ylämäissä sykkeet huusivat hoosiannaa, koska kyllähän se rytmi piti saada pysymään. Jos on jyrkkä mäki ja haluaa hiihtää alhaisella sykkeellä, pitää heittää kävelyksi, eikä siitä tule mitään.

Kuntoilijat eivät olo homogeeninen joukko

Totuus on se, että kuntoilijat ovat keskenäänkin hyvin erilaisessa tilanteessa. Minusta sellaista yleisohjetta ei voi antaa, että rauhallisista lenkeistä kehittyy hyvä kunto, kun kaikilla tai jopa suurimmalla osalla ei ole vielä valmiuksia ylipäätänsä olla juoksun parissa. Ensin pitää parantaa kuntoa sen verran, että voi harrastaa juoksua ja siinä vaiheessa ne sykkeet ovat aivan yksi lysti. Paljon olennaisempaa on jonkinlainen liikunnallinen elämäntapa, joka edesauttaa kunnonkohotusta. Ykköskohdassa oli myöskin se pitkälenkkijuttu aivan höpöä. Jälleen kerran jos puhutaan aloittelijoista tai huonokuntoisista kuntoilijoista, niin heidän nyt viimeksi mitään pitkiksiä kannattaa tehdä. Sen sijaan joku pyörä- tai hiihtolenkki tai vaellus voisi olla hyvä, kun se ei ole niin rankkaa kuin juoksu.

Kohta 2 on myöskin hyvin kummallinen. Jos otsikkona oli yksinkertaista harjoitteluasi, niin sitten sanotaan kuitenkin Paranna suorituskykyä tehotreeneillä. Tuon jälkeen on sitten kappale tekstiä, josta ei tule ollenkaan sellaista kuvaa, että jotain olisi yksinkertaistettu. Jos jotain halutaan yksinkertaistaa, niin silloin pitäisi sanoa Juokse eri vauhdeilla tai Älä ole sykemittarin orja. Minusta ainakin ongelma on se, että kuntoilijat hölkkäävät aina samalla vauhdilla ja kysyvät, onko vaarallista, jos syke nousee. Jos puhutaan henkilöistä, joilla ei muutenkaan kunto oikein riitä juoksuun, niin sitten pitäisi vielä tehdä jotain intervalleja. Hemmetti, mitä touhua. Itse aloin tehdä intervalleja varmaan vasta jossain 3,5 tunnin maratonkunnossa. Alussa on kaikista yksinkertaisinta se, että juoksee jonain päivänä kovempaa ja jonain hiljempaa. Voi tehdä esim. vauhtileikittelyä, jos ei jaksa tasavauhtista kovaa tehdä. Katsoa, että liikennevalot vaihtuivat virheäksi, nyt laitan hanaa, että ehdin tai tuohon ylämäkeen isken tms. Pikku hiljaa sitä oppii erilaisia reittejä, joilla voi ottaa tavaksi tehdä erilaisia ja eri pituisia revityksiä. Ei kuntoilijan tarvitse hifistellä jollain intervalleilla ainakaan silloin, jos kunto on huono tai kokemusta on vähän. Kolmas kohta Nopea juoksu piristää ja parantaa tekniikkaa on noista sellainen, mikä kuulostaa kaikista järkevimmältä, mutta siinäkin se teksti on epäselvä ja hankalasti hahmotettava. Lisäksi en ymmärrä ollenkaan, mitä hyötyä kuntoilijoille on pikajuoksusprinteistä, joissa on jotain 3-4 minuutin palautuksia. Ihmiset eivät jaksa juosta sataa metriä ja hengailla jossain hoomoilasina puolta päivää. Olisi paljon yksinkertaisempaa juosta joku matka kovaa, mutta ei täysiä, kävellä lähtöpaikalle ja juosta uudelleen. Jollain hiekkatiellä voi vetää kengällä viivan maahan ja ottaa n. metrin pituisia askelia ja merkata toisessa päässä jälleen sen viivan. Se voi olla vaikkapa 60 tai 80 metrin päässä ja sitten juosta sitä väliä muutaman kerran. Toinen vaihtoehto on tehdä mäkivetoja. Jos huomaa, että lenkkireitillä on joku sopivan pituinen mäki, niin tempaisee sen ylös, rullailee hitaasti alas ja jälleen ylös. Tuon kun toistaa vaikkapa viisi kertaa, saa takuulla tekniikkaan parannusta ja juoksuvoimaa.

Olin monta vuotta Juoksija-lehden tilaaja, mutta lopulta en jaksanut enää avata edes niitä kuoria. Siinä vaiheessa lopetin tilauksen, kun oli yli vuoden lehdet lukematta. Ne toimittajat eivät ole analyyttisiä, vaan jutut kirjoitetaan juosten kusten. Osa on ihan päteviäkin juttuja, mutta yleensä ei. Asioita ei perustella kunnolla, eikä niitä myöskään kirjoiteta sillä tavalla, että se olisi lukijalle loogista. Minusta olennaista on se, mitä halutaan saavuttaa ja miten siihen tavoitteeseen päästään siitä lähtötilanteesta, mikä tällä hetkellä on olemassa. Silloin se minun ylläesittämäni laskuri esimerkiksi on sellainen työkalu, mikä on konkreettinen. Sen sijaan tuollainen juokse itsesi hyvään kuntoon hitailla lenkeillä on epäselvä ja harhaanjohtava, koska ihmisten lähtötilanteet poikkeavat niin paljon keskenään. Lopuksi voisi vielä todeta, että Juoksija-lehdessä mainittuja viittä tehoaluetta ei tarvitse tietää. Maraton on juostu alle 2.30 henkilöiden toimesta, jotka eivät ole kuulleetkaan jostain pk2 tai vk1 -termeistä. Minäkään en tiedä, mitä ne oikeasti tarkoittavat, vaikka kynnykset tajuankin. Enkä oikeasti varmaan edes halua noita käsitteitä tietää. Minulla on enemmänkin sellainen Risto Ulmala -tapainen ajattelu tässä taustalla. Juoksu on laji, joka vaatii raakaa työntekoa ja millimooleista tai sykkeistä ei nyt niin hemmetisti jaksa kiinnostua.