Kannattiko kaikista halvin pyörä ostaa?

Elokuun lopussa ostin maailman tai no ainakin ehkä Suomen halvimman uuden polkupyörän. Kyseessä oli Powerin kodinkoneiden kylkiäisenä ilmaiseksi tarjottu 26″ renkailla varustettu maastopyörä. Kyseisen pyörän arvoa on vaikea määritellä, sillä se ei tunnu olevan kovinkaan likvidi tuote. Suurin osa tuotteen haltuunsa saaneista ovat olleet henkilöitä, jotka eivät sitä tarvinneet ja kun Power ilmoitti arvoksi 249€, moni ylihinnoitteli tuotteen, jolloin he eivät saaneet niitä kaupaksi. Sen sijaan jos olisivat laittaneet lapun NEW MOUNTAIN BIKE 50€ ja vieneet niitä lappuja jonnekin yliopistojen ilmoitustauluille, kun uudet vaihto-opiskelijat saapuivat maahamme, niin pyörät olisivat menneet heti kaupaksi. Netissä tuotteen kauppaaminen on haastavaa paitsi sen ylitarjonnan vuoksi, mutta myös siksi, että suurin osa on kuullut tuon olevan huono polkupyörä. Itse kun satuin huomaavan tuollaisen fillarin myynnissä todella edullisesti, päätin kokeilla, kuinka huono se oikeasti on.

Fillarivarkaiden pelko saa tekemään ”tyhmyyksiä”

80-luvulla ei olisi tullut mieleenikään hankkia jotain mahdollisimman halpaa pyörää. Silloin ei oltu kuultukaan mistään pyörävarkauksista. Nyt sen sijaan jokaisella on tuttuja, joilta pyöriä on pöllitty. Kaverilta esimerkiksi vietiin työpaikan parkkipaikalta kallis sähköpyörä ja varkaan on täytynyt päästä paitsi lukittuun parkkitilaan niin sen jälkeen vielä katkoa asialliset lukot, jolla se oli kiinni. Se kertoo siitä, että he näkevät vaivaa pölliäkseen kamoja. Oli siis itsestäänselvää, että jos haluan polkupyörän mitä säilytän metroasemalla, se ei voisi olla mitään kallista merkkiä. Olin nimittäin nähnyt välillä hyviä tarjouksia vähän ajetuista hybrideistä eli olisin voinut saada suht pätevän fillarin jollain vaikkapa 250 eurolla, mutta se riski olisi aina ollut, että se olisi varastettu jos ei ekan viikon aikana, niin ainakin kuukauden sisällä. Niinpä ajattelin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko vien sinne jonkun todella vanhan pyörän, jota kukaan ei halua varastaa tai vaihtoehtoisesti pyörän, jolla ei oikeasti ole arvoa eli kylkiäispyörän. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun, kun sain ostettua sellaisen 25 eurolla Espoon Suurpellossa asuvalta myyjältä.

Miten varustelin pyörän?

Jotta pyörällä voisi ajaa oikeasti ympäri vuoden, niin se vaatii tietysti hieman varustelua. Pikkuhiljaa sain syksyllä asiat järjestymään. Ensiksi piti tietysti olla lukko ja olin sellaisen ostanut jo valmiiksi. Kun XXL:ssä oli tarjouksessa Trelock B4 hintaan 19,90€, niin ostin sen. Normaalisti lukko on kympin kalliimpi. Sitten asensin pyörään Elite Ciussi -pullotelineen, josta oli maksanut 15 euroa tarkoituksena asentaa se kaupunkipyörääni, mutta se ei onnistunut, kun ei ollut rungossa reikiä. Vielä pullotelineelle ei ole ollut käyttöä ja ärrältä ostettua kuumaa juomaakaan en siihen kerran uskaltanut laittaa. Niinpä tuo varuste on ehkä turha, kun ajan jotain 500-1000m matkoja sillä pyörällä tavanomaisesti. Tuon jälkeen tuli tarpeen hankkia jalkatuki, jotta pyörän saa helpommin pysymään pystyssä ilman, että tarvitsee etsiä jotain, mihin tukea sitä. Yhden salikäynnin yhteydessä ostin Tokmannista 7 euron jalkatuen sen vuoksi, koska siinä luki, että se on säädettävä. Se on toiminut ihan hyvin. Kun illat alkoivat pimentyä, niin piti ostaa myöskin valot ja asentaa eteen sekä taakse heijastin. Pinnoissa oli heijastimet, mutta myyjä oli varmaan heittänyt roskiin paketin mukana tulleet etu- ja takaheijastimet. Niinpä yhden maantiefillarilenkin päätteeksi kurvasin XXL:ään ja ostin Trelockin etuvalaisimen sekä heijastesetin. Kahden kympin etuvalo oli tarjouksessa 12 euroa ja heijastimet maksoivat vitosen. Valaisinta ei oikein saanut kiinnitettyä ohjaustankoon, koska ne kumirenkaat olivat sen verran paksuja, joten kävin jälleen Tokmannissa ja ostin eristysnauhaa rullan, se maksoi 3 euroa. Sen jälkeen sain valon pelaamaan. Ajattelin, etten tarvitse takavaloa, kun se ei ole vielä pakollinen ja ajan niin lyhyitä matkoja.

Seuraava haaste tuli sitten, kun alkoi olla sateisia kelejä. Jos ajoin, sain vaatteeni likaisiksi, jos en ajanut, kävely ärsytti. Niinpä piti miettiä lokasuojia ja ketjunsuojusta. Haluamani lokasuojat loppuivat Amazonista, joten ne jäivät tilaamatta, jonka jälkeen aloin miettiä, olisikohan mikään kevyt ratkaisu mahdollinen. Mietin siis lokasuojia, missä kiinnitetään jotkut kiinnikkeet ja työnnetään vain ne lokasuojat paikoilleen. Olisivatko ne riittävän pitkiä suojaamaan tarpeeksi. Päätin ostaa riskillä. Kun olin vähän tehnyt netin kautta asiasta tutkimusta, osoittautui, että Motonetissä voisi olla sopivat. Niinpä jälleen kerran juoksulenkillä kävin Motonetissä ja ostin sieltä 10 euroa maksavan Zefal Classic -lokasuojasetin. Kun sitä asensin, toin pyörän ensimmäistä kertaa himaani. Asentaminen syksyn pimeydessä ja kylmyydessä ulkona olisi ollut liian haastavaa. Onneksi toin, sillä paketissa oli osin väärät pultit. Yhdessä pultissa ei ollut koko matkalla kierrettä, joten olisi vaatinut aivan tolkuttoman paksun pyörän rungon, jotta sen kiinnikkeen olisi saanut asennettua. Onnekseni kotonani olevasta rasiasta, missä on kaikenlaisia ruuveja ja pultteja, löytyi sopiva pultti, jolla pystyin korvaamaan alkuperäisen ja sain lokasuojat asennettua. Tämän jälkeen pyörä on ollut valmis, sillä ainakaan nyt kun ei ole ollut juurikaan lunta eikä sitä kautta suolattuja teitä tai muuta sohjoa, niin ketjut eivät ole heittäneet kuraa päälleni ja nuo lokasuojat puolestaan ovat loistavat, suojaavat täydellisesti. Lisäksi siinä ketjun edessä on kuitenkin sellainen suojareunus, ettei se farkkujen lahkeita riko. Sitä paitsi nykyään lahkeetkin ovat kapeammat kuin ennen. Niinpä katson projektin tulleen valmiiksi.

Kannattiko hanke?

Neljä kuukautta on siis kulunut ja olen investoinut fillariin yhteensä 97 euroa eli tavallaan pyörän hankintahinta oli vain yksi neljäsosa kokonaiskustannuksista. Tosin pulloteline on ollut toistaiseksi turha eli sen 15 euroa voisi säästää tai miinustaa, jos haluaa. Minulla on vähän kaksijakoiset tunnelmat. Ensinnäkin on hyvä, että säästän aikaa, kun ajan esim. Otahallille tai jonkun muun lyhyen matkan Otaniemessä. Fillarilla se sujuu kaikista kätevimmin. Toisaalta kyllä se vähän ärsyttää, että noin huonoja pyöriä valmistetaan. Aikuiselle se on ensinnäkin kyllä vähän turhan pieni pyörä, mutta lyhyillä matkoilla se ei haittaa. Pysäköinnissä ahtaisiin paikkoihin koosta on jopa hyötyä ja samaten Otahallilta Dipolille kulkeva jyrkkä ylämäki on paikka, jossa pienestä koosta on selkeää hyötyä. Pyörässä on sen sijaan laadussa kaksi todella suurta puutetta. Ensinnäkin jarrut ovat aika heikkotehoiset, mutta ärsyttävintä niissä oli se, että ne vinkuivat alussa ihan tolkuttomasti. Kun toin pyörän himaan laittaakseni lokasuojat, otin jarrupalat irti ja pesin niitä vähän ja sen jälkeen yritin asentaa ne eri kulmaan. Se vei onneksi sen vinkunan pois. Se oli aivan kammottava ääni sitä ennen, joten ajelin pääasiassa ilman jarruja siihen saakka. Toinen vielä suurempi ongelma on vaihteisto. Etuvaihtajaa en käytä oikeasti ollenkaan ja takavaihtaja on aivan paska. Siinä on vain pari vaihdetta, jotka pysyvät paikoillaan eli ne suurimmat vaihteet. Muilla vaihteilla se hyppää vaihteelta toiselle. En tiedä onko vaijerit säädetty väärin vai onko ne vain niin paskaa laatua. Sinänsä se toimii ihan ok, koska jos ajan pidempää matkaa, niin voin ajaa isommilla vaihteilla ja jos ajan ylämäkeä, niin vauhtia on niin vähän, ettei se haittaa, jos vaihde hyppää. Niin äkkinäisiä liikkeitä ei ole tapahtunut ainakaan vielä, että olisin lentänyt nenilleni. Tietyllä tavalla ärsyttävää on myös se, ettei pikalukituksella varustettu satulaputki pysy ylhäällä. Jos nostan sen ja painan niin kireälle kuin pystyn, ajan kilometrin niin seuraavana päivänä, kun haluan ajaa uudestaan, se on alhaalla. Kaiken lisäksi se ns. piilossa oleva osa on jo ruosteessa tai varmaan runkoputki on sisältä ruosteessa ja kun sitä satulaputkea vetää ylöspäin, sieltä tarttuu sitä ruskeaa ruostetta siihen. Kokonaisuudessaan ei siis mikään laadun riemuvoitto.

Suositukseni Powerille

Asia on siis niin, että olen saanut työkalun, mitä tuolla tarvitsin ja se on toiminut ainakin nyt tuon neljä kuukautta menemättä rikki. Toki se ei ole ollut kovassa käytössä. Ennen kaikkea sitä ei ole varastettu. En siltikään mitenkään suosittele Powerille tai Gigantille tai muillekaan vastaaville toimijoille tuollaisten pyörien tarjoamista kylkiäisinä. Syynä on se, että ne jäävät hyvin pitkälti käyttämättä ja jokainen valmistettu polkupyörä, millä kukaan ei aja, on turha ja ekologisesti hölmö teko. Niinpä minulla on ehdotus, joka olisi minusta paljon fiksumpi ratkaisu. Kodinkoneen ostaessaan asiakas voisi auttaa jotain toista ihmistä. Faktojen maailma -kirjassa kerrotaan tasolla 1 elävistä köyhistä ihmisistä seuraavasti:

Ihmiset, jotka joutuvat kävelemään aina paljain jaloin, tietävät että polkupyörä säästäisi heiltä suunnattomasti aikaa ja vaivaa ja kiidättäisi heidät kaupungin markkinoille sekä toisi terveyttä ja vaurautta.

Niinpä minun ehdotukseni on se, että Power lahjoittaisi polkupyöriä kehitysmaihin. Simppeleitä, robusteja fillareita, jollaisella köyhä ihminen pääsisi torille tai markkinoille ja mukaan markkinatalouteen, jotta hän voisi ansaita enemmän ja nousta sitä kautta tasolle 2. Ei ole mitään mieltä, että meille tuodaan huonoja polkupyöriä, mitä suomalaiset eivät tarvitse.

Yhteenveto

Tuo Powerin kylkiäispyörä ajaa asiansa, kun ajomatka on lyhyt, mutta on se silti luvattoman huono polkupyörä. Jos varkaita ei olisi, en olisi sitä ikinä hankkinut, mutta toisaalta täytyy ajatella, että tein kyllä jonkinlaisen ympäristöteon ottamalla tuon pyörän käyttöön, sillä netistä olen lukenut, että osa on vienyt niitä pyöriä uutena jäteasemalle. Herää kysymys, mitä heidän päässään liikkuu, jotka ottavat vastaan fillarilaatikon, roudaavat sen kotiinsa, kasaavat pyörän ja lopulta vievät sen roskiin. Siis eikö se kannattaisi alun perin jättää kauppaan, jos sitä ei tarvitse tai halua? Kyllä minua tavallaan huvittaa se äijäkin, jolta pyörän ostin. Hän asui kalliissa omakotitalossa ja ajaa laatuautoilla, mutta hän käyttää aikaansa fillarin kokoamiseen, varastoi sitä pitkään ja lopulta saa 25 euroa. Eihän siinä ole mitään järkeä. No oli miten oli, pyörällä on minulle tällä hetkellä käyttöarvoa, vaikka kyseessä ei tosiaan ole kaksinen tuote.