Nike Air Zoom Pegasus 36 Trail kestotestiin – ei puhdas polkukenkä

En hankkinut ollenkaan Pegasus 36:sta, koska se oli niin paljon samanlainen kuin 35 ja toisaalta tuntui, että pidän ehkä Vomeroista enemmän. Niinpä minulla on kaksi paria Vomero 14:aa ja sitten reippaampaan menoon tuli hankittua Pegasus Turbo 2. Koko ajan on kuitenkin ollut takaraivossa ajatus siitä, että varsinainen vuoden uutuus eli Pegasuksen polkuversio Pegasus Trail kiinnostaisi, koska se osoittautui monen mielestä yllättävän päteväksi poluillakin, mutta sen lisäksi on todella mukava jalassa, ehkä tavallista Pegasusta mukavampi, joten toimii myös teillä ja sitä kautta voisi ajatella, että se olisi todella mainio talvijuoksukenkä sekä sellainen door-to-trail tossu. Harmikseni kenkää ei vain tahtonut tulla millään Suomeen, joten sitä ei päässyt kokeilemaan. Lopulta Triplan avajaisissa näin sellaiset ja Gore-Tex versiota puolestaan alkoi olla useimmissa Inter Sporteissa. Olen molemmat nopeasti esitellyt ja omien mieltymysteni ja myös kengän sisätilan vuoksi pidän tavallista mallia itselleni parempana. Kaiken lisäksi se tavallinen versio sopii paremmin sitten niille oikeille poluille eli kesäkäyttöön. Niinpä nyt on aika ottaa Pegasus 36 Trail testikäyttöön.

Pegasus 36 Trail vs. Speedgoat 4

Kenkä itsessään on mielenkiintoinen ja halusin ne esittelystä saakka saada, mutta on myös toinen syy, miksi ne nyt testiin otan. Se on se, että minulla on Hoka Speedgoat 4:t, mitkä ovat minusta erinomaiset talvijuoksukengät, mutta on todella vaikea arvioida jonkun kategorian kenkiä, jos ei ole vertailupohjaa. Aggressiivisella pohjalla varustetut, vähäisemmän vaimennuksen Mizuno maastojuoksukenkäni eivät tuollaisena vertailukenkänä voi toimia, joten tuo on se syy, minkä vuoksi halusin Pegasukset, jotta voisin verrata keskenään kahta kenkämallia, joita voidaan ajatella juuri siihen käyttöön mihin minä niitä tarvitsen. Puhutaan kaupunkilaisesta, joka tarvitsee talvisaikaan nappulapohjaa ja kesälläkin voi lähteä metsän puolelle, muttei välttämättä kaikista teknisempään maastoon, eikä selviytymään mistään eräretkestä, jolloin mutaa on polviin saakka. Olen vähän sellainen hyvän ilman reippailija. Kenkien pitää olla siis sellaiset, joilla voi juosta myös kovalla alustalla. Minusta nämä molemmat täyttävät nuo vaatimukset ja sen takia niitä on luonteva verrata toisiinsa. Speedgoat taitaa olla enemmän maastokenkä ja Pegasus enemmän hybridi, mutta joka tapauksessa, ne ovat tietyllä tavalla minusta toistensa kilpailijoita tai ainakin voin kuvitella kumpaakin käytettävän siihen tarkoitukseen, mihin nappulapohjakenkää käyttäisin.

Pidin eilisiltana toisessa jalassa Hokaa ja toisessa Nikea ja kävelin ne jaloissa sisätiloissa. Samoin ne olivat jaloissani, kun söin ja katsoin televisiota. Molemmat ovat mukavat, mutta Hokassa on kyllä selvästi enemmän ikäänkuin kenkää. Pohja on reilusti paksumpi ja se on pehmeämmän tuntuinen. Niinpä ei ole ihme, että Speedgoateilla on juostu ultramatkoja kun taas Pegasus on tuttu jostain maratonin pituisista polkutapahtumista. Jos jotain esimerkkejä pitäisi antaa, niin jos menisin Pirkan Hölkkään, lähtisin sinne Pegasuksilla, mutta jos puolestaan osallistuisin Ultravasaniin, niin silloin Speedgoatit olisi matkan pituuden vuoksi valintani. Painossa on sen verran eroa, että Speedgoat 4 koossa 42 2/3 painaa 306 grammaa, kun taas Pegasus 36 Trail koossa 43 puolestaan 284 grammaa. Loppujen lopuksi ero ei ole kovinkaan suuri ja kyllä nämä kummatkin ovat maastokenkiä kevyemmästä päästä. Tuosta Speedgoatista, jos ottaa sen EVO version, niin silloin painoeroa Pegasukseen ei varmaan olisi lainkaan.

Asiantuntija-arvioitakin on saatu, mutta oma painopisteeni on eri

Kun ollaan tosiaan vähän epämukavuusalueella ja kun Pegasuskaan ei kuulosta ihan maastokelpoiselta mallimerkinnältään, niin liitän tuohon The Ginger Runnerin arvion ko. kengästä ja hän, joka juoksee pääasiassa poluilla, tuntui tossusta pitävän, joten siltäkin pohjalta voisi sanoa, ettei se huono voi olla, vaikka jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä ja painopistealueensa. Olen myöskin kesän aikana laittanut ilolla merkille sen kuinka moni on kisannut näillä Pegasus Traileilla. Mm. Mont Blanc marathonilla ja jossain amarikkalalsissa vuorikisoissa kenkä oli aika suosittu. Se on siinä mielessä loogista, että jos keli on hyvä ja polut suhteellisen nopeita, eikä niin vaikeakulkuisia, niin onhan tuo maastokengäksi melko kevyt. Siinä mielessä todella lupaava valinta.

Samaan hengenvetoon on todettava se, että niitä polkujuoksukenkiä arvioivia eräjormia on jo riittävästi, joten minun näkökulmani on eri. Itse olen maratonjuoksija ja kaikki harjoitteluni tukee sitä tavoitetta, että onnistuisin juoksemaan katumaratonin mahdollisimman hyvin. Sen tavoitteen saavuttaminen voi vaatia erilaista harjoittelua ja erilaisia kenkiä, mutten varsinaisesti hingu minnekään pusikkoon. Uskon, että meidänlaisia juoksijoita tai lenkkeilijöitä on aika paljon. Pääkaupunkiseudulla asuu miljoona ihmistä, siihen kun lisätään Turku, Tampere, Oulu ja pari muuta kaupunkia, niin puolet suomalaisista asuvat urbaanissa ympäristössä. He eivät välttämättä käy missään poluilla, mutta kaikille heille hybridi- tai jopa polkujuoksukenkä voi olla yksi käyttökelpoinen tossu muiden jalkineiden joukossa. Jopa koiranulkoiluttaja saattaa harkita nappulapohjaista kenkää ja juoksijat puolestaan voivat hyvinkin kaivata erilaisiin olosuhteisiin sopivia jalkineita. Niinpä minä arvioin näitä kenkiä ensisijaisesti siitä lähtökohdasta, mihin kaupunkilainen tällaista kenkää käyttää. Talvella lumessa tai vähän liukkailla teillä ja kesällä puolestaan sellaisilla lenkeillä, joissa mennään vähän enemmän metsän puolelle.

Speksit ja ulkonäkö

Moniin polkukenkiin verrattuna tässä on aika paljon droppia eli 10 mm. Nikellakin muut mallit Wildhorse 5 ja Terra Kiger 5 ovat siinä 4-5 mm dropilla, mutta tässä on normipegasuksesta tuttu systeemi. Minulle sopii ihan hyvin kaikki dropit 4 ja 10 mm välillä, joten en varsinaisesti koe, että siinä on kovinkaan suurta eroa, että tässä on 10 mm ja Hokissa 4 mm droppia paitsi siinä, että jos olisi kovin jyrkkä mäki, niin silloin isompi droppi olisi parempi, mutta puolestaan tasaisella alustalla polkumaastossa puolestaan alhaisempi droppi voisi olla omimmillaan. Nämä ovat kuitenkin kaikki makuasioita. Samalla tavalla makuasioita ovat ulkonäköön liittyvät seikat. The Ginger Runner sanoo tuossa videollaan, että pitää Nike Trail -puolen kenkien ulkonäöstä, mutta hänen 36 Trail ei ole suosikkivärinsä. Minusta se sitruunanvärinen tossu oli kyllä ihan pirteä, mutta täytyy sanoa, että minun sininen on vähintään yhtä hyvä. Olen samaa mieltä siitä, että ulkonäkö on hyvä ja pidän erityisesti siitä sisäpuolen vuorikuviosta, joka on Niken trail-osaston logo. Parasta on se, että valinnanvaraa on runsaasti värien suhteen ja sanoisin, että ne ovat lähes kaikki hyviä paitsi varmaankin musta. En oikein hiffaa sitä ajatusta, miksi trailkengän pitäisi olla musta. Sehän on kiva vain tosiaan, jos vähän näkyy, kun tuolla skuugessa liikkuu. Sen verran tossuihin väriä, että peurat ja muut vastaavat pelästyvät ja hyppäävät baanalta sivuun.

284 grammaa tosiaan painoa tossulla ja Niken Suomeen asettama hinta 142,90€, mutta on todettava, että kenkää saa nyt mukavasti alennetulla hinnalla monestakin paikasta, kun on kerran alennusmyyntiaika ja mallilla jo puolisen vuotta ikää, mikä tarkoittaa sitä, että sitä on ehditty valmistamaan todella monta paria todella monessa värityksessä. Niinpä sitä hintalappuhintaa ei kyllä tarvitse maksaa. Palataan tarkemmin tämän kengän osalta asiaan, kun olen saanut kilometrejä alle.