Kilpailukalenteri 2020 – tavoitteet lisäävät motivaatiota

Eilisiltana Instagramiin alkoi tulla päivityksiä, että jotkut tutut olivat päässeet mukaan UTMB-kisaan. Se vaikutti olevan heille kova juttu. En tiedä liittyikö siihen joku arvonta vai pääseekö sinne noin vain, jos on hyvä juoksija. Itseasiassa en edes tiedä, mikä kisa tuo on. Joka tapauksessa hieno juttu heille ja tuo paikan varmistuminen tuonee treenimotivaatiota. Sattumalta eilinen oli myös päivä, jolloin minä täytin oman alustavan kilpailukalenterini.

Miten kilpailukalenteri kannattaa täyttää?

Moni on sitä mieltä, että jo ennen vuoden vaihtumista kannattaa lyödä lukkoon ne kisat, missä aikoo seuraavana vuonna juosta. Itse en ole ollut vielä siihen valmis, koska vammojen jälkeen olen päässyt vähän myöhään liikkeelle, mutta sen sijaan olen jo pidemmän aikaa miettinyt sitä, missä vaiheessa voisi olla kevään tavoite ja laskeskellut vähän, koska täytyy aloittaa varsinainen maratonharjoittelu. Niinpä olen tavallaan päättänyt jo joskus marras-joulukuussa kevään maratonin, vaikken sinne olekaan ilmoittautunut. Se on kuitenkin sellainen tavoitepäivämäärä, johon tähtään. Eilen menin tuosta eteenpäin ja täytin koko vuodelle alustavat tavoitteet eli kisakalenterin 2020.

Voi olla monta tapaa tehdä se, mutta minä tein sen hyvin yksinkertaisesti ottamalla esille tyhjän A4:n ja taitoin sen kahtia. Sitten kirjoitin reunaan kuukaudet maaliskuusta eteenpäin (koska tuskin sitä ennen kilpailen) ja aloin pohtia. Lähtökohtani oli se, että mietin, missä vaiheessa vuotta voisin olla parhaassa kunnossa ja asettaa sinne se päätavoite. Katselin muutaman maratonin päivämääriä. Samoin mietin, että kun haluan todennäköisesti juosta myös puolimaratonin enkan, niin aloin verrata niiden päivämääriä, koska puolikas pitäisi olla kohtuuaikaan maratonia ennen. Ei liian lähellä, muttei liian kaukanakaan maratonista. Löysin kaksi sopivaa tapahtumaa ja kirjoitin ne kuulakärkikynällä paperille. Tuon jälkeen lisäsin vielä sen kevään maratonin paperille. Nyt minulla oli kolme päätavoitetta kasassa vuodelle 2020. Ne on kuulakärkikynällä, joten jos tulee loukkaantumisia tai suunnitelmat muuttuvat, joudun vetämään tapahtuman nimen yli.

Kilpaileminen parantaa kuntoa

Koska kilpaileminen parantaa kuntoa, tarvitaan myös aputapahtumia. Sitä varten tsekkasin Juoksija-lehden kilpailukalenterin ja katselin sieltä sellaisia kisoja, jotka voisivat olla tapahtumia, joihin osallistuminen voisi toimia itselläni jonkinlaisena kunnon tarkastuksena, mutta samalla myöskin parantaa sitä kuntoa, sillä kisavauhtia raastaminen kehittää. Niinpä merkkasin sieltä nyt viisi tuollaista simppelimpää, pienempää tapahtumaa paperille. Kirjoitin ne lyijykynällä, jotta voin tarvittaessa helposti muuttaa suunnitelmiani.

Tämä on tehty minulle, ei julkiseksi

Kun kuntoni on viime aikoina ollut menossa kohti parempaa, halusin saada ne tavoitteet paperille, jotta voin määrätietoisemmin harjoitella, kun tiedän, mitä ja milloin haluan saavuttaa. En ole kuitenkaan valmis kertomaan niistä tavoitteistani julkisesti tässä vaiheessa. Sen takia heitin vähän maalia tuon paperin päälle ennen kuin postasin sen tänne. Esimerkin omaisesti siitä voi kuitenkin havaita, että Juhannuksen jälkeinen Helsinki Central Park -kisa voisi toimia apukilpailuna, mutta kun olen sanonut, niin apukisojen tarkoituksena on vain kehittää sitä kilpailukykyä, joten ne voivat vielä muuttua fiiliksen mukaan. Saattaa siis olla, että ilmestyn Paloheinään, mutta voi olla, ettei niin tapahdu.

Motivaatiolenkille heti

Eilen oli kirkas taivas, joten päätin lähteä ulkolenkille. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa oli ilma, jolloin halusin juosta vähän reippaammin ulkona. Niinpä päätin ottaa Brooksin Launchit ulkokäyttöön. Ne olivat tuntuneet varvastiloistaan ahtailta matolla, minkä mietin johtuneen salin lämpötilasta tai sukkavalinnoistani. Nyt viileällä ilmalla ulkona ne olivat loistavat, joten tuo pari tulee olemaan Vomeroiden kanssa nyt peruslenkkarina sillä tavalla, että jos haluan vähän kevyemmät kengät, niin valitsen Launchit. Päivällä oli ollut lämmintä jotain nelisen astetta, mutta ilma oli kylmenemässä ja oltiin lähellä nollaa. Tie oli jo jäässä, mutta ei se varsinaisesti liukas ollut. Niinpä oli mukava juosta.

Alle neljä kilsaa hidasta yli vitosen vauhtia ja sitten pk-lenkki alkoi kulkea hieman reippaammin. Nakuttelin kilometrit 4.40 ja 4.50 väliin. Juoksu tuntui kevyeltä ja mukavalta. Fiilis oli katossa. Westendissä kun on tasaista, intouduin juoksemaan yhden kilometrin 4.25. Kun saavuin Lauttasaareen ja tuli Koivusaaren metroaseman viereinen ylämäki, niin joku cyclocrossarityyppi tuli rinnalle. Ajattelin, että no juostaan sitten fillaria vastaan. En tehnyt varsinaisesti mitään mäkivetoa, mutta nostin kyllä vauhtiani. Fillaristi jäi kauas taakse. Jälkeenpäin Stravasta näki, että olin juossut sen melko jyrkän (9,7%) ylämäen 4.35 min/km vauhtia. Enkä ollut joutunut puuskuttamaan eli tuo kertoo siitä, että kuntoni on jo nyt aika hyvä ainakin peruskunnon osalta.

Tuon jälkeen tuli vielä yksi 4.26 kilsa ja muuten loputkin kilometrit kolahtivat 4.4x asteikolle. Lenkin päätteeksi ajattelin, että olipa kerrassaan loistava juoksukeli ja tästä on nyt hyvä jatkaa kohti kauden tavoitteitani. On mahtava juosta, kun olen terve ja kun kunto on jo kohtalainen. Ennen kaikkea on mahtava mennä kohti tavoitteitani, kun ei ole kiire. Minulla on tyyliin lähes 10 kuukautta aikaa tehdä tuloksia kunnes ollaan niin myöhäisessä syksyssä, että ilmat ovat taas kylmät.