Kisavinkki: Tsekatkaa kisavaatteiden paino

Nyt kun aletaan lähestyä aikaa, jolloin oikeasti pitäisi panostaa tavoitteisiin ja niiden tavoittelemiseen, olen päättänyt antaa vuoden kuluessa vinkkejä asioista, mitkä liittyvät kilpailemiseen. On nimittäin paljon sellaista, mitä moni ei ole tullut ajatelleeksi ainakaan alkuvaiheessa. Yksi niistä on vaatetus. Kun menin ensimmäiselle maratonille 1999 Tukholmaan, ei ollut mitään teknisiä vaatteita. Niinpä laitoin futisshortsit, tarkemmin sanottuna FC Bayern Münchenin shortsit. Paidaksi sen sijaan valikoitui hieman aiemmin Barcelonasta ostamani tuon kevään Mestareiden liigan finaalin t-paita, joka oli paitsi sellaista väljää yli-isoa mallia, niin todella paksua puuvillaa, joten voitte kuvitella kuinka painava siitä tuli, kun helteessä kastelin sen märäksi. Sukat sentään olivat juoksusukat, itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tuon jälkeen olen hieman oppinut näitäkin asioita.

Ei tarvi hifistellä, mutta pieni järjenkäyttö on sallittua

Syy miksi päätin kirjoittaa asiasta tänään, on se, että katsoin tämän ylläolevan videon ja se oli aivan sairaan hauska. Totuus on juuri tuossa. Juoksija ei ole yhtään parempi juoksija, vaikka hänellä ei olisikaan mitään parin sadan takkia tai muodikkaimpia vaatteita, mutta toisaalta sanoisin, ettei kannata laittaa sitä ylisuurta painavaa t-paitaakaan. Niinpä päätin demonstroida tässä millaisia eroja erilaisilla shortseilla on puhtaasti vaa’alla. Nämä ovat puhtaana ja kuivana kaapista otettuja. Miettikääpä sitä, jos ne olisi punnittu lenkin jälkeen kuumissa olosuhteissa, jolloin niistä voi puristaa vettä. Silloin osassa paino moninkertaistuisi.

SOC PILATES-/TREENISHORTSIT

Ostin nämä shortsit Stadiumin alesta viidellä eurolla (ylhäällä kuvassa päälläni). Hintaa oli alennettu useamman kerran. En ostanut niitä pelkästään sen takia, että voisin demonstroida Ben Barrowsin halpisvarustepointtia, enkä senkään takia, että ne ovat painavat, vaan sen takia, että minusta ne olivat todella mukavaa teknistä materiaalia ja kun ovat harmaat, niin käyvät monenvärisen paidan mukaan. Käyn kerran viikossa pilateksessa ja ajattelin, että nämä sopivat esimerkiksi sinne ja ne päällä voi sen jälkeen juosta palauttavan lenkin. Ovat todellakin mukavaa materiaalia, mutta aivan hiton painavat johtuen siitä, että paksu vyötärökuminauha painaa varmaan vähintään puolet koko housujen painosta. Eivät siis missään tapauksessa sovellu kisakäyttöön.

ADIDAKSEN JA UNDER ARMOURIN BAGGYSHORTSIT

Olen kisannut noita painavammillakin shortseilla. Under Armourin lähes polvipituisilla baggyshortseilla tuli juostua kymmenkunta vuotta sitten pari kisaa. Ne painavat lähes 200 grammaa ja kun katsoin kaapissani olevia tuon tyyppisiä treenishortseja, joita viime vuosikymmenen alussa – puhumattakaan edellisestä vuosikymmenestä – kaikki treenishortsit olivat urheilukaupoissa, kun juoksushortseja ei myyty, niin adidaksen reilut 130 grammaa on niistä kyllä keveimmät. Ongelma on kuitenkin se, että shortsit ovat kisaan liian pitkät. Salikuntoiluun mainostetuilla treenishortseilla ei siis kannata kilpailla.

LYHYET TRIKOOT AIKA KEVYET JA PARHAAT SATEELLA

Sitten jos mennään oikeasti kevyisiin vaihtoehtoihin, niin voisi ottaa esille lyhyet trikoot. Sattumalta ekana osui käteen kaapista nämä Goren lyhyet trikoot, Skinsin A200 voisi olla vielä kevyempi. Pointti on se, että ne painavat suhteellisen vähän ja kastuvat hiestä ja mahdollisesta sateesta vähemmän kuin shortsit. Niinpä ne ovat hyvä valinta kisaan.

OHUET JUOKSUSHORTSIT PAINOLTAAN LOISTAVAT

Tässä on 5″ lahkeella Niken juoksushortsit, jotka ovat sellaiset nykyajan muodikkaat juoksushortsit, jotka ovat oikein ohutta materiaalia ja hyvin hengittävät. Niiden paino alkaa olla jo aika mainio kisakäyttöön ja muutenkin malli on sellainen, että niillä voi kilpailla. Ehdottomasti hyvä valinta niin treeniin kuin kisaankin.

SPLIT-SHORTSIT EHDOTTOMASTI KEVYIMMÄT

Jos tuosta haluaa vielä mennä painossa alaspäin, niin silloin on mahdollisuus hankkia sellaiset ns. split shortsit, joissa ei ole juurikaan lahjetta. Ne ovat siis sellaiset perinteiset entisajan juoksushortsien oloiset ulkonäöltään. Kuvassa Niken shortsit, jotka ostin Maarianhaminasta jostain urheilukaupasta vuonna 2001, kun huomasin reissussa, että olin unohtanut shortsit kotiin. Painoa ei ole tosiaan juuri mitään. Vastaavia shortseja, tosin paremmasta materiaalista tehdään yhä, mutta ne pitää kyllä yleensä tilata ulkomailta, koska kotimaiset kaupat eivät niitä myy.

ENTÄ SITTEN NE ALKUPERÄISET FUTISSHORTSIT JA YHTEENVETO

136 grammaa, ei nyt niin paha. Se huono valinta silloin oli kyllä markkinoiden painavimmat kengät ja se valtavan painava paita, eivätkä noi shortsit, mutta jos oikeasti puhutaan, niin kyllä niihin vaatteisiinkin vähän kisassa kannattaa panostaa. Jos sataa, niin trikoot jalkaan ja jos ei sada, niin sitten voi ottaa joko tuollaiset todella lyhyet juoksushortsit tai sitten ohutta materiaalia olevat 5″ shortsit, joita myöskin löytyy joka merkiltä. Toki hyvälläkin kelilläkin voi juosta niissä lyhyissä trikoissa, jos tahtoo.

Siinä missä pilateksessa tai kuntosalilla sekä niiden jälkeen kevyellä lenkillä rennommat shortsit toimivat hyvin, jos ne ovat mukavat, niin juoksukisaan kannattaa valita vaatteet, mitkä ovat suhteellisen kevyet. Ei se gramman päälle ole, mutta sellaisia ei kannata kisassa käyttää, jotka ovat alunperinkin painavat ja jotka vettyvät oikein kunnolla, jolloin niistä tullee aivan tolkuttoman raskaat. Eli siinä mielessä pieni järjenkäyttö on suotavaa. Kannattaa juosta shortseissa, mitkä ovat aika kevyet ja muutenkin kisakäyttöön sopivat. Vitosen Stadiumin shortseja ette siis näe päälläni yhdessäkään juoksutapahtumassa.