Viikkoyhteenveto: Kunto mahdollistaa jo rallattelun

Mahtava viikko takana ja sunnuntain pitkiksellä oli jo nähtävissä selvää kevään tuntoa. Fiilikset ovat muuten korkealla. On aika uskomatonta, että viime vuoden vammojen ja sairastelujen jälkeen kunto on parantunut näin paljon 3 kuukaudessa. Kaiken huippu on se, että ollaan tammikuussa. Minulla on neljä kuukautta aikaa kehittää huippukunto kevään päätähtäintä silmällä pitäen! Se on henkisesti erittäin tärkeätä. Ei pelkästään siksi, että koen oppineeni paljon juoksusta teoriassa, mutta myös käytännössä ja pystyn nyt soveltamaan oppejani, vaan myös siksi, että olen rauhallinen, kun tiedän, ettei ole kiire. Voin rauhassa hakea sopivaa kuntoa. Täytyy myöntää, että kilpailuvietti on jo vähän noussut. Katsoin eilisen Aktia Cupin tulokset, kun halusin nähdä, oliko tuttuja mukana ja mietin, olisinko pystynyt laittamaan kampoihin. Sehän on täysi yllätys, kun minulla ei ole ollenkaan sellaista raastotuntumaa, kun en kilpaillut koko viime vuoden aikana kertaakaan millään matkalla. Toisaalta lauantain sää oli niin umpisurkea, etten minä jossain sotunkilaisella tienpätkällä olisi halunnut rymistellä. Kilpailemisen aika tulee vielä.

Maanantain pimeydestä sunnuntain valoon

Maanantai-iltana oli tarkoitus juosta palauttava lenkki sunnuntain pitkiksen jälkeen. Tulinkin himaan ja vaihdot vaatteet. En keksinyt minne menisin juoksemaan. Eka ajatus oli Lauttasaaren ympäri, mutta päätinkin lähteä metrolla ja juosta kenties Baltsu 8K-reitillä, mutta metrossa tulin toisiin ajatuksiin ja ajoinkin takaisin Otaniemeen. Päätin juosta Laajalahden selän ympäri. Vaikka olen monesti siellä juossut, niin en ollut tietoinen, ettei se rantareitti ole valaistu. Niinpä tuli siellä ja myöhemmin Munkan uimarannan kupeessa seikkailtua totaalisessa pimeydessä. Se oli vähän eeppistä, kun tuntui, että alkoi nähdä jotain kummia kuvioita pimeässä metsässä. Toisaalta niin kauan kuin ei kaadu, niin ei niillä vauhdeilla ole väliä palauttavalla lenkillä. Niinpä otin rauhassa ja kun kelikin oli hyvä, niin tuosta lenkistä tuli kiva kokemus. Itseasiassa luin sen aamun aamupalapöydässä yhden yrityksen liikevaihdon ja tuloksen kehityksestä. Tuo firma toimii toimialalla, mistä minulla ei ole mitään kokemusta, mutta tiedän henkilön, joka on siellä töissä. Niinpä tuon lenkin aikana aloin pyöritellä mielessäni ajatusta siitä, miten he voisivat kasvattaa liikevaihtoaan. Kun tuli helpompia osuuksia, jossa näinkin jotain, mietin noita asioita ja ehkä viiden kilsan juoksemisen aikana olin kehittänyt heille kampanjan sisältäen kuvat mielessäni, millaisia mainoksia se voisi sisältää jne. Seuraavana aamuna katsoin, millaisia tuotteita heillä oikeasti on ja olisiko joku sellainen, millä voisi olla menekkiä. Käytin yhteensä kolme tuntia siihen, että perehdyin tuotteisiin ja tein n. 10 sivuisen suunnitelman, joka sisältää kuvia niistä tuotteista ja mainosideoista. Siihen kuului kuvauspaikkoja eripuolilta maailmaa ja mahdollisia vaatetuksia. Pari päivää myöhemmin juoksumatolla keksin tuolle kampanjalle nimen ja sloganin. Seuraavana aamuna tein yhden konkreettisen mainoksen. Tuo oli todella hauskaa puuhastelua, joka vei ajatukset harrastuksenomaisesti ihan muihin asioihin viikon aikana. Sunnuntain pitkiksellä tuli sellainen tunne, että tulisipa tämä henkilö vastaan, jonka tunnen, olisi hauska jutella siitä ideasta, minkä olin lähettänyt, juuri nyt. Kaiken kukkuraksi sunnuntaina lenkillä ei ollut pimeätä, vaan noin puolessa välissä, kun olin kääntymässä takaisin, aurinko tuli esiin ja loppumatka kulki jo lähes pilvettömän taivaan säestämänä. Aivan mahtavaa. Katsoin pari kertaa rannassa, että kevät tulee.

Avaintreeneistä ja muusta

Viikossa oli sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta, että olin aika virkeä joka aamu ja heräsin aikaisin. Olisin periaatteessa voinut tehdä tuplia vaikka joka aamu, mutta tein vain torstaina. Halusin himmailla kilsojen kanssa. Muuten treeni sujui tosihyvin, mutta pari asiaa pitää ottaa esille. Tiistain keskivartalotreeni oli ehkä kovin, mitä olen koskaan tehnyt ohjatulla tunnilla. Sen jälkeen menin juoksumatolle ja piti juosta 3×5 km 4.00 min/km vauhtia. Alussa oli oikeasti todella voipunut olo. Tuntui, ettei jalkojen motoriikka pelaa ja juokseminen oli vaikeata. Piti miettiä mihin astuu matolla. Mietin, että en ikinä saa treeniä tehdyksi ja toisaalta jos saisin, niin en palautuisi siitä. Niinpä päätinkin tehdä vain kaksi niitä vitosia. Toinen oli kumma kyllä helpompi kuin ensimmäinen ja luulen, että olisin voinut jatkaa. Päätös oli kuitenkin tehty ja olen sitä mieltä, että se oli viisas päätös. Perjantaina puolestaan oli tarkoitus juosta 8×1000 m aika pitkällä 600 m hölkkäpalautuksella. Sen treenin alussa tuli kuitenkin sellainen tunne, etteivät jalat ole ihan tuoreen oloiset, vaan vaikka sykkeet pysyvät aika alhaisina, niin minulle tuli kiire matolla. Tiesin heti, ettei sinä päivänä mene kahdeksaa. Koska tavoitteeseen on 4 kk, modifioin taas ja päätin juosta 6. Lopussa oli sellainen tunne, että kyllä ne kaksi olisi vielä mennyt, mutta ei ole viisasta vetää itseään ihan äärirajoille tässä vaiheessa. Niinpä lopetin ja juoksin lenkin lopuksi pari kiihdytystä. Ensin n. 150 m ja toisen n. 300 m. Se toinen päättyi huomattavasti nopeampaan vauhtiin eli about Kipchogen maravauhtiin. Hain jalkoihin sitä tarvittavaa turnoveria. Heti seuraavana aamuna lauantaina oli puolestaan rankin pilatestunti, millä olen toistaiseksi ollut ja siinä kyllä tuntui edellisillan meininki. Etureisissä tuntui ja illalla kun lepäilin himassa, tuntui, että lonkat ovat kuin tulessa.

Fartlek-pitkis oli todella hauskaa juoksua

Kun eilen satoi ja oli todella tuulista, oletin niin tapahtuvan tänäänkin. Ajatuksena oli siis mennä juoksumatolle ja niinpä pakkasin kassin jo illalla. Mietin sellaista, että tälle viikolle juoksisin vain 26 km pitkiksen, mutta ottaisin mukaan vauhtipätkiä. Niinpä suunnittelin sellaisen lenkin, että 2,5 alku- ja loppuverrojen välissä oleva 21 km koostuisi kolmesta setistä, jossa jokaisessa olisi ensin kevyempi 5 km ja sen jälkeen kovempi 2 km. Kun kuitenkin aamupäivällä näytti, että keli paranee, niin hylkäsin suunnitelman ja päätinkin lähteä iltapäivällä ulos juoksemaan. Mietin voiko tuollaista suunnitelmaa toteuttaa käytännössä. Oli kaksi haastetta. Ensinnäkin aika voimakas länsituuli ja toiseksi se, että kilsat voivat tulla täyteen omituisissa, epäsuotuisissa kohdissa. Niinpä päätinkin muuttaa lenkin fartlek-pitkikseksi ja se oli hyvä päätös. En taaskaan lämmitellyt, joten juoksin 3-4 km aika hiljaa alussa, jonka jälkeen juoksin pari kovempaa kilsaa vastatuuleen, mutta nekin vähän epätasaisesti. Sen jälkeen kevyttä, jonka jälkeen spurtti Westendinsillalla. Sivusin PR-tulostani 30s, mikä oli ihan jees. Sitten taas eteenpäin ja hiekkatieosuus Westendin ja Haukilahden välillä kovempaa. Tuon jälkeen taas hiljaa kunnes noin vesitornin kohdalta lähdin paahtamaan kohti Matinkylää taas kovempaa. Alamäen ja suoran juoksinkin reippaasti. Sitten hidasta ja kun tuli Matinkylän urheilukenttä näkyviin niin päätin käydä sielläkin tempaisemassa rundin. Juoksin 400m 1.27-1.28. Tosin Strava näytti 1.33, mutta kun käytännössä pysähdyin kierroksen täytyttyä, niin GPS ei ehkä osannut sitä mitata oikein. No ihan sama sinänsä.

Siitä lähdin rennosti kohti rantaa kiertäen sen jonkun päiväkodin tai koulun takaa uusien talojen takaa kulkevaa kevyenliikenteen väylää tullen Matinlahden uimarannan kupeeseen. Päätin käydä kiertämässä Nokkalan majakan rakennuksen ja lähteä rantaa pitkin takaisin. Toiseen suuntaan piti olla myötätuuli, mutta kun katsoi merta, havaitsi, että tuuli oli joko tyyntynyt tai vaihtoehtoisesti se ei oikein osunut sinne. Juoksin iloisella fiiliksellä siellä rannassa ja nyt otin myös valokuvia eli tuli lyhyitä pysähdyksiä, mitä menomatkalla ei ollut tullut. Revittelin myöskin, josta otsikko tulee. Oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan oli sellainen fiilis, että pystyn rallattelemaan, juoksemaan eri vauhteja ilman, että se tuntuisi erikoiselta. Pystyin myöskin juoksemaan halutessani lähes maksimivauhtia ja sitten vähän aikaa hiljaa ja sitten taas tykittämään uudestaan. Siellä rannan hiekkatiellä en toki juossut ihan hirvittävän kovaa, kun oli aika paljon kuntoilijoita liikkeellä, mutta mukavan vauhdikkaasti ajoittain kuitenkin. Kun pääsin Westendissa asfaltille, juoksin vajaan parin kilsan pätkän alle 4 min/km. Tuon jälkeen oli tarkoitus ottaa loppu vähän rauhallisemmin, eikä enää revittää kuin kerran. Olin nimittäin nähnyt yhden kaverin tehneen aamulla Strava-segmenttienkkansa Larun sillalla ja kun katsoin sitä, niin näin, ettei oma enkkani siellä ollut kummoinen, ts. en ollut koskaan juossut siellä varsinaisesti kovaa. Nyt se on haastava, koska se on remontissa todella kapea ja siellä kulkee paljon fillareita ja kävelijöitä, mutta päätin yrittää juosta vielä oman Strava-enkkani siellä. Siltahan on ensin ylämäkeä ja lopuksi alamäkeä. Tempaisinkin siellä oman parhaan tuloksen 3.43 min/km keskarilla, mikä oli minusta aika hyvä suoritus pitkiksen päätteeksi. Tuon jälkeen olikin hyvä jarrutella ja lopettaa lenkki tai no sanotaan koko treeniviikko.

Yhteenveto:
Ma: 14,21 km at 5.22 min/km.
Kuten sanottua, niin ei otsalamppua, mutta hyvin meni. Palauttava voi olla oikeasti palauttava. Hoka Clifton 6
Ti: 30 min core ja 16 km matolla at 4.25 min/km sis. 2×5 km at 4.00 min/km / 1000m pal. Oli rankkaa coren jälkeen, mutta parani loppua kohti. Kenties hyvä juosta tuota vauhtia väsyneenä. New Balance Beacon
Ke: 10 km matolla at 4.46 min/km. Pitkästä aikaa yläkropan punttia ja sitten matolle tekemään kevyt. Kaikki valittivat ilmastoinnista. Spinningissä olleet sanoivat, että siellä oli superkuuma ja sama juttu matolla. Vaikka tein kevyen lenkin, niin hikosin kuin mikäkin. Otin muuten toisen parin Vomeroitakin käyttöön. Nike Vomero 14 (2. pari)
To: aamu: 12 km matolla at 4.58 min/km. Jäi hauikset edellisiltana tekemättä, joten ne ensin ja sitten kevyt lenkki. Olin syönyt puoli aamiaista alle. Piti juosta kymppi, mutta tuli tuttu viereiselle matolle, niin tein vähän enemmän. Hoka Rincon
ilta: 17,47 km at 4.55 min/km. Todella hidas alku ekat 4 km, mutta myöhemmin alkoi kulkea ihan jees. Lopussa olisin voinut juosta paljon reippaammin tai pidemmälle kuin juoksin. Nyt yritin tykittää vähän Sotkatien nousuun, mutta jäin sekunnin siitä ajasta, minkä juoksin viikko aiemmin fillarin kanssa kilvoitellessani, vaikka silloin tuntui, etten juossut niin kovaa. Brooks Launch 6
Pe: 14,9 km matolla at 4.18 min/km sis. 6x1000m at 3.32 min/km / 600m pal. Tuon jälkeen 2 kiihdytystä. Kiire tuli jotenkin, en tuntenut, että jalat olisivat tarpeeksi herkässä vireessä vetoja ajatellen, mutta tein kuitenkin kuusi. Hoka Mach 2
La: pilates 60 min ja 11 km matolla at 5.09 min/km. Pilates oli todella rankka, mutta juoksu helpompaa kuin nämä la-aamun juoksut ovat edellisinä viikkoina olleet. Joko kunto on parantumassa tai perjantain treeni ei ollut tarpeeksi kova. Nike Pegasus 35
Su: 26,33 km pitkis at 4.44 min/km. On/off-vauhdit eli tarkoitus tuoda intensiteettia ylös ja alas. Nopein oli varmaan se Westendinsillan segmentti, jossa keskari oli 3.07 min/km ja hitaimmillaan juoksin alle 5.30 min/km vauhteja. Kivaa oli koko matkan ajan, juoksemisen riemua. Brooks Launch 6
Yhteensä: 121,91 km juoksua 4.48 min/km keskarilla, 30 min core ja 60 min pilates. Fillarointia ihan pikkaisen. Kokonaisuutena ihan perusmäärä taas

Olen löytänyt tarpeeksi ohuita juoksusukkia ja nyt nuo Brooksit toimivat erittäin hyvin, ainakin näin kylmillä keleillä. Niissä on napakka vaimennus, mutta kuitenkin sitä fylliä on tarpeeksi pitkillekin lenkeille. Niinpä olen varannut ne nyt noihin puolipitkille ja fartlekeihin. Ne ovat tavallaan ”vara-rinconit”, kun ne Hokat siirtyivät mattokäyttöön.