Todella outo sykeilmiö ja Niken huipputarjous

Eilen taas se sama coreohjelma, joka aiheutti viime viikolla melkoisia vaikeuksia maratonvauhtisen lenkin aluksi. Nyt oli tavallaan sama, mutta osittain eri tilanne. Se tuntui tälläkin kertaa, mutten ollut aloittaessani juoksulenkkiä ihan yhtä pihalla tasapainon ja motoriikan suhteen. Sen sijaan koin yhden toisen omituisen ilmiön, jota en ole aiemmin kokenut ja jota en osaa selittää.

Koin pyramidisykkeet

Ajatuksenani oli siis juosta 3.57 min/km vauhtia 1% kulmalla matolla niin monta kuin tuntuu hyvältä. Palautus oli vain 400m hölkkää, joten sen oli tarkoitus kuormittaa koko ajan enemmän, mutta olla silti helpompi harjoitus kuin jos olisi tehnyt suoraan tuota vauhtia. Tämä on maratonvauhtinen harjoitus, josta Canova sanoi, että hyvät juoksijat tekevät niitä aina enemmän sillä tavalla, että se voi olla vaikkapa jopa 9x1600m. Olin vähän epävarma siitä, miltä tuntuu, koska kävisin tosiaan ennen treeniä core-tunnilla ja palautuspätkät ovat tosiaan vain 400 m. Vauhtia en hiljentäisi, vaan ajatus oli se, että lopetan treenin kesken, jos tuntuu, ettei mene enää ilman, että pitää ihan täpöllä puristaa. Tavoitteeni oli juosta kuusi, mutta ajattelin, että näin ekalla kerralla viisikin voisi riittää. Viikko sitten juoksin 2×5 km kilsan palautuksella 4.00 min/km nollakulmalla, eikä se tuntunut niin pahalta, joten ajattelin, että kuusi pitäisi mennä.

Tein alle drillit ja heilautukset, jonka jälkeen juoksin kevyttä 2,5 km kunnes ryhdyin töihin. Jalassa oli Turbot, joiden pitäisi auttaa minua juoksemaan helposti. Pienikin kulma tuntuu juoksuasennossa, joten se on vähän outoa. En akillesjänteitä säästääkseni yleensä käytä mitään kulmaa, vaan juoksen sitten mieluummin kovempaa, mutta nyt laitoin pienen kulman ja se tuntui tosiaan alussa vähän oudolta, muttei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan juoksuvauhtiin tai sykkeeseen. Itseasiassa syke oli todella alhainen kolmessa ensimmäisessä, mutta neljänteen tapahtui selkeä hyppäys. Huolestuin todella paljon ja päätin, että juoksen vain viisi. Ajattelin, että olen mennyt jonkun kynnyksen yli, koska ero oli nyt niin suuri noiden kahden vedon välisissä maksimisykkeissä, joten minun ei kannattaisi jatkaa harjoitusta kovinkaan paljon pidempään, jotta palautuisin kohtuullisen nopeasti. Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun sykkeet alkoivatkin laskea. Viidennen vedon syke oli kuusi pykälää matalampi kuin sen neljännen. Silloin päätin, että juoksen kuitenkin ne kuusi, koska juoksu tuntui helpohkolta. Viimeisen alkaessa aloin jo miettiä, pitäisikö juosta seitsemäskin, mutta päätin kuitenkin lopettaa, sillä muistin sen vanhan ohjeen siitä, että treenin jälkeen on hyvä jäädä tunne, että olisi mennyt vielä muutama.

Mistä tämä johtui?

Jos joku osaa selittää tuon ilmiön, että tulee pyramidisykkeet, vaikka vauhti pysyy samana, niin voi laittaa mulle meiliä baltsuwinning (at) gmail.com tai lähettää Instagramissa yv. Oma tulkintani on se, että kun salilla on kuuma, eikä sitä ilmanvastusta, mikä viilentäisi, niin kroppani tuotti lämpöä ja se alkoi keittää siinä kolmannen vedon jälkeen, mikä nosti sykkeet. Sitten kun paita oli aivan märkä hiestä, kroppani ei enää tuntenutkaan sitä kuumuutta ja kun juoksuvauhti pysyi tavallaan maltillisena niin sykkeet alkoivat palailla sille 150+ tasolle. Sykkeethän olivat tosiaan noissa vedoissa 147, 150, 151, 163, 157 ja 153. Sinänsä tämä on mielenkiintoinen asia, mikä on voinut tapahtua aiemminkin, mutta en ole seurannut sykkeitä. Syy miksi merkkaan niitä nyt ylös, ei johdu siitä, ettenkö usko, että osaisin harjoitella ilman syketietoja, vaan sen takia, että voin dokumentoida kuntotasoani mahdollisia telakkakausia varten. Jos loukkaannun ja kuntoni huononee, niin haluan siinä vaiheessa, kun treenaan itseäni takaisin kuntoon, peilata tilannetta tähän tilanteeseen, mikä minulla on ollut nyt viime syksystä alkaen. Tämä on nimittäin jonkinlainen onnistunut paluu vammojen ja sairastelujen jäljiltä. Mutta joo, jos jollain on joku kommentti tuohon sykeasiaan, niin voi lähettää mulle.

Nikella huipputarjous Pegasus Turboista

Nämä Pegasus Turbo 2:t ovat kyllä suosikkivauhtikenkäni. Ne eivät ole varsinaisesti kisakengät, mutta riittävän nopeat ja tykkään juosta niillä vauhdikkaampia lenkkejä. Ero ensimmäiseen ykkösmalliin on varsinkin painon suhteen huomattava. Näiden kenkien olemassaolo on saanut minut unohtamaan vanhat Zoom Elitet. Näissä tossuissa on minusta oikeastaan vain yksi huono puoli ja se on se 200 euron hinta. Yksi kaveri on odotellut pitkään, että kenkä tulisi aleen ja olen itsekin vähän seuraillut sen vuoksi niitä hintoja. Totuus on ollut se, että menekki on tainnut olla aika hyvällä tasolla, koska vain naisten malleja on tullut aleen, miesten ei. No nyt tammikuun alessa tällä viikolla Nikella on vihdoinkin miesten Turbo 2:t alennuksella ja nimen omaan tuo sama väritys, mikä minulla on. Normaalihinta 197,90€ ja nyt alennuksessa hintaan 157,47€. Koodilla JAN20 siitä saa vielä pois 20 prossaa eli hinnaksi tulisi 125,98€. Alennusprosentti on yhteensä silloin vähän vajaa 37%. Demonstroin sitä tuohon ylle. Kun aamulla kokeilin, niin kokoja olisi vielä hyvin jäljellä. Tuo koodi on voimassa 26. päivä asti, mutta ei ole mitään takeita tietenkään siitä, että kokoja riittää sunnuntaihin saakka. Ei tuo aivan halpa hinta juoksukengistä, mutta kun ottaa huomioon kuinka hyvät kengät on kyseessä ja mikä tämän mallin yleinen markkinahinta on, niin tuo on hyvä diili.

Miten rokkaat tämän väriset kengät?

Aluksi tuli mietittyä vähän sitä, miten nuo kengät yhdistyvät vaatetukseen, kun niissä on nuo pinkit yksityiskohdat eli Swoosh ja pohja. Lopulta se on ollut todella helppoa. Juoksijan perusvaatetus eli tyyliin mustat shortsit tai lyhyet trikoot ja joku värikäs paita kuten vaikkapa kisan tapahtumapaita, toimii hyvin kunhan se paidan väri ei riitele sen pinkin kanssa eli ei mitään punaista tai oranssia paitaa päälle, mutta sen sijaan joku sininen vaikka toimii useimmiten hyvin.

Toinen vaihtoehto on pelata niillä väreillä, mitä kengissä on eli pinkki, musta ja harmaa. Niitä kutsun sellaisiksi muodikkaammiksi treeniasukokonaisuuksiksi. Pidän siitä, että intensiteetti vaihtelee myös muodikkuudessa. Useimmiten sellainen perusvaatetus, mutta välillä sitten sellaisia poikkeuksellisen hyvin sointuvia kokonaisuuksia. Ne eivät muuten erotu siitä normitilanteesta, jos aina on viimeisen päälle kaikki. Siinä on vielä sellainenkin detalji, että jos ne ovat aina viimeisen päälle, niin sitten se ei tunnu enää miltään ja mennään siihen, että sitten käytännössä joka kerta pitää olla eri asu, jotta pystyy säväyttämään itseään ja muita. Sitten mennään siihen Jennifer Lopez -touhuun, jolloin vaatteita voi käyttää tyyliin vain kerran. Niinpä on hyvä käyttää välillä perusjuoksuvaatetusta ja välillä vähän säväyttävämpää.

Nike.com

Olen huomannut, että esim. kuvassa näkyvä Niken 5″ Flex Stride shortsit toimivat erittäin hyvin sekä näiden että Epic Reactien kanssa. Tuo väri on oikeasti todella lähellä pinkkiä, joten se näyttää kauempaa samalta. Sitten jos sen yhdistää harmaaseen, mustaan tai paidan osalta valkoiseen niin se toimii erinomaisesti. Esim. eilen minulla oli ihan perus yksivärinen, musta Björn Borgin juoksupaita, jossa ei lue edessä, eikä takana mitään. Ainoastaan niissä hihoissa on valkoisella se Borg-teksti. Toimii hyvin. Olin eturivissä coretunnilla ja kun tehtiin seisaaltaan jotain heilautusliikkeitä, niin katsoin peilistä, että pirulauta, että näytän hyvältä. Onnistuin siis vakuuttamaan kriittisen itseni ja miettikääpä sitä, että jos korkean vaatimustason minä olin vakuuttunut, niin kuinka hämmästyneitä tavikset ovat sitten olleet.

Eli jos haluatte kokeilla, millaiset Turbot ovat niin nyt niitä saisi edullisemmin hankittua. Suomessahan niitä ei ole hyllyssä missään. Itselläni kyllä toimii normi Niken koko, vaikka se ekalla sovituksella tuntuikin hieman isolta. Ei se oikeasti pienempi voisi olla vaikka kärjessä tilaa onkin.