Viikkoyhteenveto: kunto paranee koko ajan

Viime viikko oli todella hyvä. En ole varma harjoittelinko liian kevyesti vai onko kunto vain yksinkertaisesti mennyt sen verran eteenpäin, että tuntui kevyeltä. Oikeastaan viikon ainoa haastava lenkki oli tiistaina keskivartalotunnin jälkeen, jolloin aina alussa tuntuu olevan puhki siitä lihaskuntotyöstä. Perjantain vauhdikkaampi treeni ja sunnuntain pitkis olivat yllättävän helppoja. Olen kokonaisuudessaan erittäin hyvilläni siitä miten viikko meni. Olen myöskin tyytyväinen määrään, vaikka se jäikin vähän tavoitteesta, mutta toisaalta en tehnyt kuin yhden aamulenkin. Maanantaina olin hereillä, samoin kuin itseasiassa tänäkin aamuna, kun on jälleen maanantai, mutta molemmilla kerroilla oli sellainen fiilis, että haluan antaa pitkiksen jälkeen enemmän palautumisaikaa. Perjantaiaamuna olin oikeasti väsynyt ja halusin levätä vielä pidempään sängyssä, torstaina puolestaan rajoitin määrää, enkä mennyt aamulla juoksemaan, vaikka teki mieli mennä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt, mutta kun ajattelin juoksevani illalla pidemmän lenkin. Jostain syystä iltalenkin alkupuolella minulla oli vähän huono olo, joten se lenkki jäi lyhyemmäksi kuin olin suunnitellut, vaikka tosiaan olo myöhemmin parani. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä viikko.

Olen löytänyt omanlaiseni harjoittelutavan

Tilasin Kuntokaupasta nämä, jotta voin tehdä tehokkaita keskivartaloliikkeitä kotona

Ennen kuin menin nukkumaan, luin Advanced Marathoning -kirjasta ohjelmia ja vertasin siihen, mitä teen nyt. Nuo valmiit ohjelmathan eivät toimineet minulla. Ne aiheuttivat jumeja, altistivat vammoille ja tekivät harjoittelusta todella rankkaa. Nyt kaikki on toisin. Löysin useita keskeisiä eroja nykytekemisessäni. Ensinnäkin sieltä puuttuu vauhtitreenit lähes kokonaan. Se johtaa siihen, että harjoittelu ja vauhdit puuroutuvat. Samalla ei koskaan pääse tuulettamaan kunnolla ja kokemaan fiilistä siitä, että juostaan kunnolla. Toiseksi siellä on heti aluksi toisella viikolla pitkis, jossa on maravauhtista lähes puolet. Se on aivan tolkutonta juosta kaukana tavoitteesta pitkiksiä tuolla tavalla. Vähintäänkin se vauhdikas osuus pitäisi pätkäistä, mutta sen lisäksi minusta maratonvauhti on siinä vaiheessa vielä liian kovaa. Esim. eilen juoksin pitkikselläni kyllä vähän reippaampaa, kun tein 3×5 km uptempoa, mutta se on kevyempää. Sama koskee edellisen viikon fartlek-pitkistäni, mikä sisälsi myöskin vauhdikkaampia kilsoja.

Pfitzingerin tapa jaksottaa harjoittelua on myöskin sellainen, että se tekee ohjelman minulle henkilökohtaisesti työlääksi. En pidä ajatuksesta juosta joka maanantai tuplat. Monesti pitkiksen jälkeen ei halua juosta maanantaiaamuna – ainakaan joka viikko. Lisäksi kolme pitkää lenkkiä viikossa eli pitkis ja kaksi puolipitkää, on minulle liikaa. Samaan aikaan siellä on niitä laatutreenejä vähemmän. Inhosin ylikaiken perjantai-illan monotonista puolipitkää, johon meni paljon aikaa ja joka ei ollut vauhdiltaan helppoa, muttei raskastakaan. Teen silloin paljon mieluummin jonkun vauhdikkaamman harjoituksen. Keskiviikon puolipitkä puolestaan saattoi joskus olla esimerkiksi tiistain tempon jälkeen, jolloin jaloissa tuntui. Haluan ohjelmaani paljon enemmän joustavuutta ja polarisaatiota. Nyt varsinkin kun viikolla esimerkiksi oli kolmella lenkillä todella liukasta ulkona, jolloin en todellakaan halunnut yrittää ylläpitää jotain tiettyä vauhtia, vaan pysyä pystyssä, joten pk-lenkkini ovat nyt keskimäärin selvästi hitaampia kuin siinä ohjelmassa. Myöhemmin kun kelit paranevat, vauhditkin varmaan paranevat, mutten stressaa siitä, vaan pyrin kehittämään kuntoani kohti parempaa, enkä ahnehtimaan jotenkin liian kiireellä.

Valintoja, ei uhrauksia

Hankin vastuskuminauhan takareisivenytyksiä varten.

Olen myöskin vakuuttunut siitä, ettei tuloksia saavuteta sillä, että elämästä tehdään mahdollisimman hankalaa. Juoksufoorumilla on monella se ajatus, että pitää aina juosta tuolla ulkona, jotta kouluttaa itseään. Hakee jonkinlaista henkilökohtaista kärsimysnäytelmää, joka johtaa muka hyvään tulokseen. Se ei mene ainakaan minulla niin. Minulla ei ole mitään tarvetta pyrkiä siihen, että harjoittelu olisi jotenkin ankeaa työläiselämää ja tehdä sitten videoita siitä, kuinka kaikki on päinhelvettiä, vaan yritän katsoa asioita positiivisuuden kautta. Katson, että se on hyvä asia, että viime viikko ei tuntunut kauhean rankalta. Silloin se tarkoittaa sitä, että on vielä varaa kiristää. Samaten aloin jo eilisellä pitkikselläni tehdä mielikuvaharjoituksia eli käymään kuvin edessäni läpi maratonin maaliintuloa. Mietin tuollaisia hyviä asioita, mitä tapahtuu, kun teen ennätykseni. Kipchoge on sanonut: ”If you don’t rule your mind, it can rule you.” Tuo on juuri niin. Tilanteen täytyy olla niin, että kun lähtöviivalle menee, tietää pystyvänsä tavoitteeseensa ja nyt treenivaiheessa sama koskee harjoittelua. On hyvä fiilis, kun on itsevarma siitä, että harjoittelu menee oikeaan suuntaan kohti sitä tavoitetta.

Juoksufoorumilla oli myöskin sellainen ajatusmaailma, että juokseminen on jotenkin uhraus. Mennään viideltä aamulla lenkille, eikä koskaan parempaan kellonaikaan, ns. elämän primetimeen. Selailin vähän myös Advanced Marathoningin uudempaa painosta (3. painos 2019, omani on 2. painos) ja siellä oli laatikko Kipchogesta, jossa kerrottiin mm. siitä, että hän viettää aikaa harjoitusleirillä poissa perheensä luota ja siinä painotettiin sitä, että nämä kaikki asiat, jotka tavoitteen eteen tehdään, eivät ole uhrauksia, vaan valintoja isossa kuvassa. Olen oppinut ajattelemaan asioita samalla tavalla. Minulle ei ole uhraus se, että käyn esim. pilateksessa tai käytän viikonloppuisin ne päivän parhaimmat tunnit juoksuun, vaan ne ovat valintoja ja lopulta on käynyt niin, että olen oppinut pitämään näistä tekemistäni valinnoista. Nyt lauantaina kun olin pilateksessa, niin se oli jouduttu miekkailukilpailujen takia siirtämään pienempään saliin, jossa oli vähemmän osallistujia ja monet olivat niitä, jotka käyvät siellä joka viikko. Tuli jopa vähän sellainen yhteenkuuluvuuden tunne ja kun tunnilla huomasin, että tasapainoni on esimerkiksi kehittynyt, niin se toi todella hyvän fiiliksen. Olen sitä mieltä, ettei juoksussa ole kysymys vain siitä, että saavuttaa jollain matkalla jonkun tietyn ajan, vaan siitä, että se kokonaishyvinvointi kehittyy. Itse olen ainakin kokonaisuutena paremmassa kunnossa kuin koskaan ja olen oppinut panostamaan uudella tavalla hyvinvointiin. Ne ovat valintoja, eivätkä uhrauksia. Ei tulisi mieleenikään viikonloppuisin juosta aamuviideltä pimeässä ja valoisan aikana sitten maata sohvalla ja kaivaa nenää. Minun ei tarvitse rankaista itseäni ja hakea tuloksia kärsimysten kautta. Ei, vaan juoksijana kunnioitan sitä juoksua lajina ja se tarkoittaa silloin sitä, etten allokoi sille pelkästään jotain vuorokauden jämätunteja, vaan iltaisin olen harjoittelemassa, enkä katsomassa televisiota ja samaten ne viikonloppujen iltapäivät tulee käytettyä treenaamiseen. Se on valinta, ei uhraus. Muutenkin minulla on vähän eri käsitys, mitä sanalla uhraus pitäisi tarkoittaa, mutta se ei ole nyt tämän postauksen aihe.

Mennään viikkoyhteenvetoon:
Ma: 10,61 km at 5.09 min/km. Oli aivan mahtava keli. Muutama plusaste ja kirkas taivas. Täysin keväinen fiilis. Keskustassa puhtaat tiet, ei juurikaan hiekkaa, eikä ollenkaan suolaa tai kuraa. Johtui edellisviikkojen vesisateista, jotka olivat huuhtoneet kadut. Kevyt lenkki, jonka jälkeen saunaan. Hoka Clifton 6
Ti: Aamu: 7,34 km at 5.22 min/km. Heräsin viideltä ja puoli seitsemältä jo lenkille. Ulkona oli 7 astetta! Kevyt lyhyt lenkki. Hoka Clifton 6
Ilta: 30 min coretunti ja 16 km matolla at 4.23 min/km sis. 6x1600m at 3.57 min/km, 400m palautus, 1% kulma. Tarkoituksena oli tehdä vähän kevyempi treeni eli ei juosta viikolla mitään mara- tai puolimaratonvauhtista yhtenä pötkönä, vaan tehdä osissa. Alussa oli vähän vaikeaa keskivartalotunnin rasittavuuden vuoksi, mutta syke oli alhaalla. Sitten kun tuli kuuma, syke ampaisi neljännessä vedossa korkeammalle kunnes se laski taas. Arvioni on se, että kun hikoilin kunnolla ja paita kastui läpimäräksi, syke tuli alas. Silti omituinen pyramidisyke. Nike Pegasus Turbo 2
Ke: 18,42 km at 5.15 min/km. Talvi teki paluun, oli lunta ja jäätä. Paikoitellen todella liukasta, piti mennä varovasti. Hoka Speedgoat 4
To: 14,00 km at 5.22 min/km. Edelleen liukasta ja lumista. Lenkin alkuvaiheessa jotenkin huono olo, joten vauhti ja matka jäivät suunnitellusta. Hoka Speedgoat 4
Pe: 16,8 km matolla at 4.11 min/km
sis. Northern Arizona Universityn The Lumberjack treenin. Juoksin aluksi 4x400m at 3.25 min/km minuutin palautuksilla, sitten 2 min pal., jonka jälkeen 2,5 km at 4.10 min/km, 2 min pal., 4x400m at 3.25 min/km, 2 min pal., 2,5 km at 4.10 min/km, 2 min pal., 4x400m at 3.20 min/km. Kaikki palautukset lepoa ja myöhempienkin nelosten välissä aina se sama minuutin breikki tai no se vähän vaihteli, yritin saada matkamittarin tasaan sataan metriin, joten se heitti aina muutamilla sekunneilla se lepo. Tarkoitus oli hakea kykyä juosta väsyneilläkin jaloilla reippaammin. Oli helpompi kuin luulin, joten varmaan ne tasavauhtiset välissä olisi pitänyt juosta kovempaa, mutta kun ei ollut kokemusta, niin en tiennyt, mitä vauhtia pitäisi pitää. Jatkossa jos teen tämän joskus vielä uudestaan, niin tulen juoksemaan väleissä 10 minuuttia vauhtia, joka on alle 4 min/km. Hoka Mach 2
La: 60 min pilates ja 14,38 km at 5.26 min/km. Espoossa olikin paljon kylmempi kuin meillä ja perjantaina satanut vesi oli jäätynyt. Oli oikeasti hullun liukasta juosta, eikä ollut edes polkukenkiä mukana. Oli pakko juosta todella varovaisesti. Upea auringonpaiste, siksi ulkona. Nike Vomero 14
Su: 34 km pitkis matolla at 4.34 min/km. 2 km WU + 11 km kevyttä 4.48 min/km vauhtia, jonka jälkeen 3×5 km uptempoa eli 5 km at 4.10, 2 km at 5.00, 5 km at 4.10, 2 km at 5.00 ja 5 km at 4.10 min/km, jonka jälkeen lopuksi 2 km CD. Hyvä fiilis, kulki yllättävän helposti. Hoka Rincon
Yhteensä: 131,55 km juoksua ave 4.52 min/km, 30 min core-tunti ja 60 min pilates, pari kilsaa kaupunkipyöräilyä, mikä sekin sisälsi yhden kaatumisen ja sen seurauksena kämmen on taas auki.