Viikkoyhteenveto: paljon hyvää ja vähän huonoa

Tämä viikko oli lupauksia herättävä, vaikka se alkoikin aivan uskomattoman surkeasti. Pidin maanantaina ensimmäisen totaalisen lepopäivän sitten 21. lokakuuta eli en tehnyt mitään liikuntaa. Kävin ainoastaan saunassa ja tuo oli huono ratkaisu. Olisi pitänyt tehdä jotain kevyttä, kävellä vaikka ulkona. Tuntui, etten rentoudu saunassa kunnolla ja lopputulos oli se, etten saanut nukutuksi seuraavana yönä tai sain kun lopulta nukahdin, mutta kun se venyi johonkin kahteen, niin olin seuraavana päivänä todella väsynyt. Niinpä suunnitelmani gosahti rajulla tavalla. Ajatuksenani oli nimittäin juosta levon avulla todella tiiviillä tahdilla kuudessa päivässä yksi tämän maratonohjelman tiukin rupeama eli 150 kilsaa. Luulin pystyväni tekemään sen, koska viikonloppuna tuli treenien jälkeen levättyä koko päivä ja maanantai oli lepoa. Se ei toiminut. Tuo lepopäivä olisi pitänyt olla keskellä viikkoa tai ei ollenkaan.

Määrä jäi tavoitteesta

Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys vaivasi tietyllä tavalla koko viikon. En tiedä onko se perinteistä kevätväsymystä vai mitä, mutta olisin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään joka aamu. Niinpä en saanut kuin keskiviikkona tehtyä tuplat ja kuudessa päivässä tuli 150 kilsan sijaan 128,5 km plakkariin. No en valita sinänsä, sillä tämä on oppimisprosessi. Tuli pieni virhe tehtyä, mutta ajatukseni joustavuudesta tulee tässä esille. En hätäänny, jos en saa prikulleen niin treenattua kuin etukäteen funtsin tekeväni. Sitä on oppinut tässä itseään kohtaan armollisuutta. Kun teen itse ohjelmat, niin minun ei tarvitse hirttäytyä kirjojen kilometrimääriin, vaan voin arvioida sitä, kuinka harjoittelu sujuu ja mistä syystä juoksen enemmän kuin suunnittelin tai vähemmän. Parasta asiassa on se, että tuntuu olevan kontrolli itsellä.

Vauhtitreenit sujuivat hyvin

Tiistaina oli tosiaan todella huonosti nukuttu yö takana, alla lepopäivä, ei aamulenkkiä ja kun illalla menin juoksumatolle, tuntui siltä, ettei mistään tulisi mitään. Hylkäsin ajatuksen juosta McMillanin kympin harjoitus, jossa olisi ollut 1 x 2mailia + 4 x maili. Mietin, että kokeilen 3.34 min/km vauhtia ja katson kestänkö sitä lainkaan. Sen jälkeen teen päätöksen siitä, voisinko juosta 1 x 2 mailia ja 2 x mailin. Juoksin alle 5 km kevyttä ja sitten vauhtiin. Jossain 3 km kohdalla tuota kovempaa vauhtia, tuli tunne, etten voi himmata, sillä en jaksaisi aloittaa uutta vetoa, kun väsytti muuten niin paljon. Päätin, että juoksen vitosen. Olin nimittäin lukenut Jodlaajan blogista hänen juosseen vitosen ja hänhän sanoi, että Pegasus Turbot olivat virheratkaisu, joten päätin, että juostaa nyt niillä sitten vitonen. 3,5 km jälkeen aloin laittaa hieman lisää vauhtia. Asteittain lisäsin vauhtia niin, että loppu tultiin 3.20 min/km ja se tuntui jo oikeasti pahalta ja sain raastaa. Ajaksi tuli 17.39. On selvää, ettei tuo olisi mennyt ulkona, sillä matolla juokseminen on vähän helpompaa, eikä ole yhtään nyt sellaisia fiiliksiä, että raasto sujuisi talvella tuolla yksikseen. Ihan hyvä fiilis tuosta mattovitosesta silti jäi.

Keskiviikkona juoksin sitten tuplat ja kävin keskivartalotunnilla. Tuo tunti oli todella rankka myös jaloille, joten torstain lenkki meni aivan päin honkia. Jaloissa tuntui ja kun juoksin ulkona, niin en jaksanut puristaa yhtään. Myöskin torstaille aiottu aamulenkki jäi väliin, en ollut tarpeeksi virkeä. Sama jatkui perjantaina. Piti juosta aamulla, mutta olin aivan uuvuksissa, enkä jaksanut, vaan nukuin vähän lisää. Tuntui, että se maanantain huono nukkuminen tuntui koko viikon. Niinpä kun menin perjantai-iltana matolle, en tiennyt mitä odottaa. Se kevyt juoksu alle tuntui taas todella huonolta, ajattelin, ettei treenistä tule mitään. Juoksin 3 km kevyttä ja mietin, kun nostan vauhtia, mitä tulisi tapahtumaan. Yllätyksekseni huomasin reippaan 3.50 min/km vauhdin olevan yllättävän helppoa. Juoksin tuota vauhtia suunnitellut 2x6km kilometrin kevyellä palautuksella, eivätkä maksimisykkeet noissa seteissä olleet kuin 150 ja 154.

Kuntoni on nousussa

Tuo, että treenit sujuvat, vaikkei fiilis olisikaan hyvä ja vaikka olisinkin väsynyt, kertoo hyvää kuntoni kehittymisestä. Samaa kertoo myös se, että palaudun nykyään hyvin lauantaille, mitä ei voi sanoa vielä tapahtuneen vaikkapa pari kuukautta sitten. Pilates menee perjantain jälkeen lauantaiaamuna nyt paremmin kuin aikaisemmin ja samoin se pilateksen jälkeinen kevyt lenkki tuntuu nyt helpolta. Toki voisin tehdä kovempia treenejä perjantaina, mutta idea on varmaan selvä. Aiemmin 4 min/km vauhti oli rankempaa kuin nyt 3.50 min/km.

Pitkiksellä pelastin viikon jotenkin

Makasin jumppamatolla lauantaiaamuna odotellen pilateksen alkua ja selasin puhelintani. Vain 78,5 km kasassa, kun tavoite oli ollut 150 km. Olin toki juossut perjantai-iltanakin 18 km ja torstaina 19,2 km, mutta kun ei ollut niitä tuplia ja alkuviikosta tosi vähän kilsoja, niin kauas jäätäisiin tavoitteesta. Mietin sellaista asiaa, että kun ideana oli juosta sunnuntaina ulkona hidas pitkis, koska seuraavan sunnuntain pitkis olisi kovavauhtisempi, niin entäpä jos juoksisinkin 3 tuntia. Kelailin asioita hetken ja päätin, että lauantaina matka olisi 15 km ja sunnuntaina 35 km. Sitten ohjaaja tuli ja kyseli, miten menee. Kerroin, että väsyttää ja viikkosuunnitelmasta ollaan rajusti jäljessä. Hän sanoi, että vielä ehtii ja vastasin, että kyllä tässä tosiaan 50 km tälle viikolle voisi vielä tehdä. Se oli sillä selvä ja sovittu. Olin tavallaan vastuussa itselleni siitä, että se 50 km pitäisi vielä juosta.

Vähän ennen tuota pitkistä alkoi sataa ja tiesin tuulen olevan vastainen. Halusin silti pitää kiinni edellisiltana päättämästäni reitistä. Olin ajatellut, että loppumatkasta sataisi, mutta nyt sadetta olisikin luvassa koko matka. Niinpä oli aika tiukkaa henkisesti lähteä Koivusaaren metroasemalta ovesta ulos taivaltamaan kohti länttä. Normaalista poiketen en ollut juonut urheilujuomaa ennen lenkkiä, mutta minulla oli 2 geeliä ja rahaa mukanani, joten voisin juoda matkalla. Jossain vaiheessa huomasin, että on sen verran viileätä, etten varmaan haluaisi pysähtyä ellei olisi pakko. Vaatteet olivat märät, joten tavoite oli juosta lenkki eli 35 km, about 3 h täyteen ja ostaa sitten juoma.

Osui aika prikulleen kohdilleen

Alkumatkasta oli sen verran ilkeä sade ja kova vastatuuli, etten tahtonut pysähtyä edes sekunniksi napatakseni valokuvaa. Myöhemmin pääsin vähän tuulensuojaan ja sadekin oli kevyempää, joten se oli huomattavasti helpompaa juosta. En varsinaisesti katsonut vauhtejani, mutta ensimmäiset kilometrit olivat todella hitaita kun taas myöhemmin tuli jopa alle vitosen kilsoja. Kun tavoite oli sellaisessa kolme tunnin lenkissä, niin se olisi itse asiassa etu juosta yli vitosen kilsoja, joten en stressannut asiasta millään tavalla. Nuottaniemen ja Suomenojan välissä aloin kuulla takanani askeleita ja minut ohitti punaisessa juoksutakissa liikkunut henkilö, jolla oli mustat Niket jaloissaan. Minulla oli silmälasit sen verran märät sateesta, etten ole aivan varma olivatko ne ZoomFly Flyknitit vai Pegasus 35 Turbot. Sen tiedän, että mustat, omia Vomeroita nopeammat kengät ne olivat. Mietin kun hän meni ohitse, että pitäisikö juosta joku matka samaa vauhtia kuin hän, mutta huomasin sitten, että se vauhti oli tavoitteeseeni nähden liian kovaa, joten hän meni kauemmaksi edelläni. Tein tosin Suomenojan venesatamassa paremman reittivalinnan ja huomasin, että hän tuli toisesta suunnasta suoraan eteeni. Jälleen hän juoksi karkuun ja sitten seuraavassa metsässä hän otti taas jonkun toisen hiekkatien ja vähän matkan päästä olimme taas peräkkäin, kun olin itse mennyt nopeampaa reittiä. Tuon jälkeen reitti oli selvä, ei voinut mennä mitään eri reittejä, joten hän meni pikkuhiljaa kauemmas, mutta näin hänet sinne Hanikan mäen päälle saakka. En tiedä, minne hän sieltä meni, mutta kokonaisuutena olin juossut jotain nelisen kilsaa niin että puna-asuinen juoksija meni edelläni. Katsoin lenkin jälkeen metrossa Strava-segmenttejä ja tykkäsin sen juoksijan lenkistä, jonka epäilin olevan hän eli parilla segmentillä olin ollut päivän toiseksi nopein ja tykkäsin sen ykkösmiehen suoritusta.

Tuon jälkeen tavoitteni oli juosta rantaa Laurinlahden kautta Kivenlahteen. Se onnistui aika hyvin paitsi, että juoksin jo toisen kerran yhteen rantaan, mistä ei pääse eteenpäin. Se on kumma, ettei siellä hiekkateillä ole mitään viitoitusta, vaan siellä joutuu rantaan, mistä reitti ei jatku minnekään. Olin koko matkan toivonut, etten joutuisi sinne paikkaan ja luulin jo, että olisin ohittanut sen mestan, mutta niin vain olin siellä. Otti päähän. Satoi, joten ajattelin, ettei tämä huonommaksi voi mennä, joten kävin siellä metsässä kusella kunnes lähdin könyämään sellaista kalliojyrkännettä, jotta pääsisin sieltä paikasta pois. Loppuvuodesta tuo paikka on muuten muuttunut sillä tavalla, että sinne rantaan oli nyt tehty joku laituri. Edelliskerralla siellä oli ollut pääsy kielletty rantaan ja sitä rataa. Tuossa vaiheessa oli juostu jotain 21 kilsaa ja minua alkoi suoraan sanottuna kyllästyttää. Jatkoin siitä kuitenkin suunnitelman mukaan eteenpäin, mutta kun tulin Kivenlahdessa olevaan Marinlahden venesatamaan, niin en ollut oikein varma, mitä kautta juoksisin takaisin. Yksi vaihtoehto olisi kiertää ison sillan alta ja lähteä kohti Saunalahtea, mutta mietin muita vaihtoehtoja. Lopulta näin sattumalta yhtä bussipysäkkiä vastapäätä jonkun pyöreän tunnelimaisen alikulkukäytävän, joka meni Länsiväylän alitse. Menin sinne ja toisella puolella oli vain tie päättyy liikennemerkkejä, joten olin vähän epävarma, mitä tehdä, mutta ajattelin, että eihän se haittaa, jos tie päättyy, ehkäpä siellä on joku metsä, jonka kautta voisi oikaista. Juoksin mäen ylös ja sieltä lähtikin kävelytie. En tiedä oliko siellä takana oleva alue Saunalahteen kuuluvaa seutua, mutta joka tapauksessa siellä meni aika pitkän matkaa ihan kiva kävelyreitti. Osa mäistä oli tollaiselle pitkikselle kyllä vähän liian jyrkkiä, mutta ei sitä loputtomiin kestänyt, vaan kun tultiin jälleen jollekin isolle tielle, katsoin karttaa ensimmäistä kertaa koko päivänä.

Olin juossut 25 km ja 10 kilsaa pitäisi vielä juosta. Mietin minne menisin. Laitoin Googlen karttaan Tapiola, jotta se kertoisi kuinka pitkä matka esim. sinne on. Vastauksena tuli, että Urheilupuisto on 9 km päässä jotain ihmeellistä pisteistä koostunutta reittiä pitkin. Olin varma, että todellisuudessa se reitti on pidempi, koska eihän sitä osaa joka hetki valita nopeinta vaihtoehtoa. Tuo oli kuitenkin hyvä tieto, sillä tiesin, että joku metroasema olisi sopivasti hollilla, kun 35 km tulee täyteen. Niinpä lähdin juoksemaan sieltä kohti Suomenojaa. Espoonlahden Pikkulaivan jälkeen fiilis oli täysin nollassa. Matkaa jotain 6-7 km jäljellä ja energiat tuntuivat olevan jo loppu. Ehkä se johtui siitä, etten ollut juonut urheilujuomaa ennen lenkkiä, enkä ottanut geelejä lenkin aikana. Ehkä vastatuuli tai se kylmyys oli kuluttanut normaalia enemmän energiaa. Joka tapauksessa tuntui, ettei ole kivaa enää. Kaiken huippuna oli se, että inhoan sitä reittiä. Tuo väli pitäisi juosta oikeasti joko Rantaraitilla tai Keskuspuistossa, sillä inhoan oikeasti sitä Espoonlahden ja Suomenojan väliä. Siinä mennään ison tien varressa koko ajan ja yhdessä vaiheessa pitää mennä toiselle puolelle, jolloin puolestaan tulee risteys, jossa joutuu aina odottamaan aika pitkään. Kerran toki löysin jonkun hiekkatien, joka meni Länärin toisella puolella ja se teki siitä hieman siedettävämmän, mutten enää muista, miten sinne toisesta suunnasta pääsisi. Tosin ei se minua nyt niin hirveästi edes kiinnostanut. Ainoa mikä oli mielessä oli juosta eteenpäin ja saada 35 km kasaan. Katsoin kelloa, vasta 31,75 km kasassa. Mietin, että Matinkylä tulee liian äkkiä ja mietin sellaista vaihtoehtoa, että todennäköisesti pitää mennä Urheilupuistoon, mutta entä jos kilsat eivät ole täynnä, mitä teen. Juoksenko Esport Areenan ympäri jonkun lenkin. No ei se mitään, eteenpäin pitää jaksaa. Onneksi sain ajatukset vähän muualle, kun juoksin noita tuttuja paikkoja ja seuraavan kerran, kun katsoin kelloa, se olikin jo 34,15 km. Tiesin, että Niittykumpu riittää. Viimeinen suora edessä ja kilsat tulisivat täyteen, mutta ei sittenkään. Kun saavuin kauppakeskuksen kohdalle tien toiselle puolelle, kello näytti 34,87 km ja oli punaiset valot. Toivoin, että olisin voinut juosta suoraan tien yli ja jollain suoralla saada lenkin loppuun, mutta nyt piti odottaa vielä varmaan pari kolme minuuttia. Toki olisin voinut juosta tunnelissa maan alla sen matkan täyteen, mutta silloin menettäisin GPS-signaalin. Lopulta valot vaihtuivat ja juoksin kauppakeskuksen oikealta puolelta sinne taakse jollekin ovelle, joka tuli K-Supermarketille. Oven edessä vihdoin kilsat tulivat oikeasti täyteen. Strava näytti 35,03 km ja 3h 0min 20s. Olipahan lenkki. Inhosin olosuhteita yli kaiken, mutta toisaalta tuollainen kolmetuntinen voi olla kyllä aika tärkeä osa maratonharjoittelua, joten ei se haittaa. Ostin 3 tölkkiä alkoholitonta Heinekenia siitä kaupasta ja join saman tien sillä matkalla yhden. Kotona menin suihkuun ja sormet alkoivat oikein kunnolla pistellä. Sen jälkeen minulla oli vilu vielä pari tuntia, mutta illalla myöhemmin olo oli jo hyvä, joten ei siinä mitään ihmeempää sinänsä tapahtunut. Viikko saatiin mukavasti pakettiin, vaikkei se ollutkaan ihan sellainen, mitä olin suunnitellut.

Yhteenveto:
Ma: lepo
Ti: 15,5 km matolla at 4.29 min/km sis. 5 km 17.39.
Nike Pegasus Turbo 2
Ke: aamu: 7,79 km at 5.30 min/km. Kevyt aamulenkki. Hoka Clifton 6
ilta: 30 min coretunti ja 18 km matolla at 5.00 min/km. Oli aika raju core tällä kertaa, tuon jälkeen puhtaasti ajatuksena juosta tyyliin 1,5 tuntia, koska alkuviikko surkea. Nike Epic React 2
To: 19,24 km at 5.09 min/km. Kunnon pakkaslenkki. -4C ja tuulista. Jalat aika väsyneet, joten vauhti oli hidasta. Brooks Launch 6
Pe: 18 km matolla at 4.14 min/km sis. 2x6km at 3.50 min/km. Helpolta tuntuva treeni. Hikosin vähemmän kuin aikaisemmin ja vauhti tuntui helpommalta kuin ennen. Max HR 150 ja 154 noissa pätkissä. Nike Pegasus Turbo 2
La: 60 min Pilates ja 15 km matolla at 4.53 min/km. Olin palautunut hyvin edellisillasta, joten juoksu oli helppoa. New Balance Beacon
Su: 35,03 km at 5.09 min/km.
Edellämainittu kolmen tunnin pitkis vähillä energioilla karmeassa kelissä. Nike Vomero 14
Yhteensä: 128,56 km juoksua ave 4.55 min/km, 30 min core, 60 pilates

Nikepainotteinen viikko. Vomerot sopivat tietysti aivan erinomaisesti pitkiksille ja Pegasus Turbot ovat kyllä nopeimmat kenkäni tällä hetkellä, koska molemmissa Hokan vauhtikengissä alkaa olla jo todella paljon kilsoja.