Viikkoyhteenveto: Inspiraatiota ampumahiihtokisoista

Se on jännä, miten päivästä toiseen vire voi vaihdella. Olin lauantaina aivan poikki ja pitkä viikko näkyi todella rankalla tavalla. Kirjoitinkin siitä lauantai-iltana blogikirjoituksen, joka oli samalla vähän niiden ajatusten esilletuomista, mikä on tässä maratonharjoittelussa rankinta. Sitten lepäsin niin hyvin kuin osasin ja tankkasin, mikä tarkoitti sitä, että söin päivällä jonkinlaista possupataa riisillä ja sitten illalla vielä kymmenen aikaan tortillasta tehtyä pizzaa. Sen lisäksi tuli juotua pari olutta ja syötyä vähän suklaata ja muuta vastaavaa. Nukuin pitkään, söin aamupalan ja join vähän urheilujuomaa, jonka jälkeen lähdin salille juostakseni pitkiksen matolla ja vire oli aivan erilainen kuin lauantaina. Oikeasti jos saisi nukkua ja levätä paljon, niin ison määrän tekeminen ei ole ongelmallista. Se arki, jolloin herää puoli kuudelta ja tulee himaan illalla yhdeksän jälkeen, jonka jälkeen vasta syö, katsoo vähän televisiota ja ottaa itselleen omaa aikaa, on se rankka osa tätä harjoittelua. No mennään vähän käsittelemään tätä viikkoa.

Vauhteja on pakko lisätä

Ensiarvoisen tärkeää maratonin onnistumisen kannalta on se, että kehittää paitsi aerobisen pohjakunnon, niin myös sen kyvyn kestää kisavauhtia mahdollisimman hyvin. Olen nyt nelisen kuukautta harjoitellut aika hyvin, eikä Metathonin arvio maratonkunnostani ole enää oikeastaan neljään viikkoon juurikaan muuttunut. Niinpä tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa, kuinka kuntoa voi kehittää ja toinen niistä on määrän lisääminen, toinen puolestaan vauhtien nostaminen. Daniels puhuu diminished returnista juoksukilometrien suhteen ja uskon siihen. Ymmärrän toki, että progressio maratonohjelmassa tapahtuu niin, että kilsamäärät pikkuhiljaa nousevat kunnes ne sitten putoavat taas keventelyn aikana ennen tapahtumaa, mutta minusta vähintään yhtä tärkeä tekijä on nostaa niitä juoksuvauhteja, sillä pelkkä määrän lisääminen ei paranna suorituskykyä. Tämä viikko oli sellainen, jolloin pyrin panostamaan vauhteihinkin.

Torstain puolipitkä, jolloin juoksin reilu parikymppiä 4.42 min/km keskarilla sisälsi jotain 4.20 kilsoja jo ja kun oli tuuletonta, eikä satanut, niin se oli ihan kiva juosta. Kun jalassa oli vielä painavat Vomerot, niin silloin oli jotenkin ensimmäisiä kertoja ulkona sellainen fiilis, että se peruslenkkivauhti on noussut. Perjantaina puolestaan juoksin nelosia 3.25 min/km vauhdilla niin, että palauttavat pätkät olivat 4.10 min/km ja kun ottaa huomioon, että ennen sitä setin alkua olin juossut jo 12 km sisältäen 9 km kiihtyvänä 4.37 -> 4.17 min/km niin sitä reippaampaa perusjuoksua oli jo tullut. Kaiken huipensi sitten sunnuntain kiihtyvä pitkis, joten viikko sisälsi mukavasti nopeampaa peruslenkkeilyä. Toki tein myös kaksi kevyttä aamulenkkiä ja yhteensä yli vitosen vauhdilla juostuja helppoja lenkkejä oli neljä kappaletta, joten viikon keskariksi tuli ’vain’ 4.42 min/km, mutta olen siihen tosi tyytyväinen.

Mahtava pitkis, jolla katkesin

Viikon päätteeksi sunnuntaiksi oli tarkoitus juosta reippaampi pitkis. Olin tehnyt sellaisen jo kolmisen viikkoa sitten, mutta tämän koin olevan ensimmäinen aidosti maratonspesifiharjoitus, koska siinä ei olisi – toisin kuin viimeksi – mitään lepopätkiä. Päätin juosta 32 km, jossa olisi kaksi 15 kilsan osaa, jonka jälkeen 2 km loppuverryttely hiljaa. Ensimmäinen osio koostuisi kolmesta 5 kilsan pätkästä. Aloittaisin 5.00 min/km vauhdilla ja kun tauluun tulee vitonen, nostaisin vauhdikseni 4.37 min/km ja sitten kympin kohdalla puolestaan 4.26 min/km. Tuon jälkeen nostaisin vauhdikseni 4.00 min/km ja juoksisin tuota vauhtia peräti 15 km, jonka jälkeen tosiaan pari kilsaa kevyttä.

Kun rullasin jalat ennen lenkkiä ne tuntuivat todella hyviltä, mutta kun lähdin juoksemaan niin vasemman nilkan yläpuolella tuntui jonkinlaista kireyttä tai kipua. En tiedä johtuuko se siitä, että perjantain tiukemmassa treenissä jaloissani oli Hoka Mach 2:t, joissa se päkiäosa on huomattavasti kovempi vaimennukseltaan vai oliko se vain viikon määrästä johtuva asia, mutta ekan vitosen jälkeen se oli poissa. Jaloissa minulla oli nyt Niken Pegasus Turbo 2:t ja juoksu oli helppoa. Pystyin sen ensimmäisen puolikkaan juoksemaan alle aerobisen kynnyksen olevilla sykkeillä. Mukana minulla oli kaksi geeliä, yksi iso ja yksi pieni sekä puoli litraa urheilujuomaa ja vähän isompi vesipullo. Join kyllä jonkin verran eli pari desiä urheilujuomaa lenkin aikana ja varmaan neljä desiä vettä. Samoin siitä isommasta geelistä tuli otettua kahdesti. Se ei tietystikään varmastikaan ollut tarpeeksi, mutta juoksu tuntui hyvältä ja helpolta. Nelosen vauhtikaan ei tuntunut mitenkään ongelmalliselta, vaan ajattelin, että lenkki tulee yllättävän helposti juostua, mutta 27 km kohdalla, jolloin 4.00 min/km vauhtia oli vielä 3 km juoksematta ja koko lenkkiä vitonen jäljellä, tuli seinä vastaan. Jalkoihin sattui ja juokseminen oli todella vaikeata. Tuntui, että jotenkin katkesin siinä vaiheessa. Väkisin vedin kuitenkin lenkin läpi sitä vauhtia, mitä oli tarkoitettu, mutta se 2 km loppuun oli kyllä aika hiljaista hiipimistä.

Olin siis kokenut lenkillä seinän tai katkeamisen, enkä ole ihan varma, olisiko sitä voinut välttää tankkauksella tai juomalla lenkin aikana enemmän vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että en ole vielä valmis tuollaiseen vauhtiin tai niin pitkään matkaan. Se on tosi vaikea sanoa tässä vaiheessa, mutta toisaalta hyvä fiilis tulee siitä, että nyt ollaan kyllä edellä arvioita. En ole oikeastaan ikinä pystynyt harjoituksissa juoksemaan kovia vauhteja väsyneillä jaloilla, mutta kisat ovat menneet siihen nähden aika hyvin, kunnes lopussa jalat ovat loppuneet kesken tyyliin vikalla kympillä. Nyt pystyn juoksemaan niitä vauhteja jo 3 kk ennen kisaa, mutten toisaalta tiedä, kuinka paljon tämä jäljellä oleva aika voi parantaa sitä vauhtikestävyyttä. Metathon tosiaan ei ole kauheasti muuttanut arviotaan. Tänään toki se ennustus lompsahti ekan kerran alle 2:55, tosin vain kahdella sekunnilla eli kun en kilpaile, enkä tee mitään yksittäisiä Strava-suorituksia, missä ei ole mukana verryttelyä alussa ja lopussa, niin tietokone ei usko, että kuntoni on kehittynyt. Samantekevää sinänsä, mutta kyllähän näitä asioita funtsii.

Grande Doro, suuri inspiraatio

IBU Antholz

Pitkiksen reippaammassa vaiheessa, kun juoksin 4.00 min/km vauhtia, tapahtui sellainenkin merkittävä asia, että Dorothea Wierer voitti ampumahiihdossa kultaa kotiyleisön edessä MM-kisojen takaa-ajossa. Kyseessä on urheilija, joka on ollut viime vuosina todella hyvä, muttei välttämättä pärjännyt aina parhaalla mahdollisella tavalla arvokisoissa, vaikka ampuukin aina nopeasti ja hyvällä rytmillä. Nyt kun tulee kultaa kotiyleisön edessä, niin se tuntui todella hienolta nähdä se samalla kun juoksin. Mietin jo ekan ampumapaikan jälkeen, että oisko tänään se päivä ja sitten kun hän voitti, niin se antoi itsellekin todella paljon inspiraatiota. Ei pelkästään se, että hän voitti ja se, että hän voitti nimenomaan kotiladuillaan, vaan sekin, että hän on oikeasti hyvä tyyppi, ihminen, jolla on elämässään muitakin asioita kuin ampumahiihto. Nuorena hän kävi paljon bilettämässä ja päätti vasta Sotshin aikoihin satsata kunnolla huippu-urheiluun. Nyt hän saattaa päättää uransa noihin kisoihin, vaikkei ikää ole vielä paljon, koska hänellä on varmasti muitakin suunnitelmia. Se oli tosi inspiroiva asia ja sai ajattelemaan omaakin tilannettani. Tänään oli ehkä kolmas kerta, kun olen juoksumatolla miettinyt maaliintuloa silloin, kun oma juoksu onnistuu ja teen sellaisen suorituksen, mitä olen tavoitellut.

Sen jälkeen on sitten aika muillekin asioille. Se ei ole niin, että lopettaisin kokonaan juoksun, koska siitä on tullut elintapa jossain määrin, mutta pidän tavoitettani, mikä minulla on, käyntikorttina eteenpäin, enkä aio olla mukana kisoissa joskus 65-vuotiaana ja ihmetellä, miksen pääse enää samoihin aikoihin kuin nuorena miehenä. Ei se niin mene, vaan tämä on nyt tämä elämänvaihe ja myöhemmin on joku toinen. Pitää nähdä siinä mitä tekee alku ja loppu, sillä muuten siihen ei jaksa panostaa. Jos joka päivä vain puurtaa jotain juttua, niin se ei johda mihinkään, jos ei usko tavoitteeseensa ja näe projektin maalia. Toki pitää pysyä terveenä, jotta tavoitteita voi saavuttaa, mutta toisaalta asia on myös niin, että pitää uskaltaa harjoitella ja kilpailla tarpeeksi kovilla vauhdeilla, jotta niitä unelmia voi ylipäätänsä saavuttaa, eikä se onnistu ilman kovaa työtä, eikä uskoa siihen tekemiseen.

Se, että se inspiraatio tuli tänä sunnuntaina sitä kautta, että ampumahiihdon ehdoton suosikkiurheilijani voitti mm-kultaa kotiyleisönsä edessä lähes täydellisellä suorituksella samaan aikaan, kun itse juoksen kovavauhtista pitkistä, oli jotenkin aivan uskomatonta, mutta sekin on tavallaan sinänsä samantekevää. Olennaista on se, että niitä hetkiä on, jolloin näkee silmiensä edessä sen oman onnistumisen. On tavallaan yksi ja sama, mikä se tavoite elämässä on, mitä haluaa saavuttaa, vaan tärkeintä on se, että se itselle tärkeää ja jos se on niin sitten täytyy olla realistinen pläni, kuinka siihen tavoitteeseen voi päästä ja kun noudattaa sitä suunnitelmaa, alkaa nähdä aika ajoin merkkejä siitä, että se voi toteutua. Se on tosi tärkeätä ja tämä sunnuntai, vaikka katkesinkin lenkillä, omasi taas niitä hetkiä, jolloin pystyin fiilistelemään sillä, että minä saakeli saan tämän projektin kunnialla maaliin.

Viikkoyhteenveto:
Ma: 10,5 km matolla at 4.47 min/km
. Salitreeniä alle ja sen jälkeen reilu kymppi matolla. Sunnuntain 35 km väsytti sen verran, että lopetin päiväni aikaisemmin ja menin salille jo ennen klo 17. Tein jonkin verran punttitreeniä ja kun juoksin matolla, niin jalkani olivat kumminkin yllättävän tuoreet, eikä edellisen päivän pitkis tuntunut. Hoka Rincon
Ti: aamu: 10 km matolla at 5.08 min/km. Menin aikaisin nukkumaan ja heräsin jo neljältä. Silti oli sellainen fiilis, että lähdenkö lenkille vai enkö. Kun menin salille, tajusin, että se oli oikea päätös, mutta melkein en mennyt. Hoka Rincon
Ilta: 16,6 km matolla at 4.15 min/km sis. 6x1600m /400m palautuksella. Vauhdit 4×3.45 min/km ja 2×3.38 min/km, palautukset 5.00 min/km. Juoksu kulki ihan hyvin ja sykkeet nousivat vetojen aikana tasaisesti 148 -> 168. Huomasin, että palaudun aika nopeasti, koska parin minsan hitaamman aikana ehti sen verran tulla lukemat alaspäin, ettei noiden kuuden aikana kuitenkaan tuota korkeampia sykelukemia nähty. Hyvä treeni. Tosin skippasin coretunnin ennen juoksua, kun tuntui, että nyt pitää keskittää kaikki voimat tähän treeniin. Nike Pegasus Turbo 2
Ke: 12 km matolla at 5.07 min/km. Oli tarkoitus juosta aamulenkkikin, mitä en yleensä ole tehnyt, jos edellisenä iltana on ollut kova treeni. Lopulta jätin lenkin juoksematta siksi, kun yöllä oli tullut räntää ja sen jälkeen alkanut sataa vettä. Oli todella surkeat olosuhteet ja kello toisaalta sen verran, etten oikein ehtisi enää salille. Oli huono omatunto siitä, etten juossut, mutta jälkeenpäin ajateltuna varmaan hyvä päätös. Illalla tein salilla ehkä vartin corerutiinin ja sen päälle about tunnin kevyt lenkki. Oli tarkoitus mennä kehonhuoltoon, mutten jaksanut. Kilsoja tulossa viikolle niin paljon, että ylimääräinen häsä pois. New Balance Beacon
To: aamu: 8,24 km at 5.09 min/km. Aamulla kiertämään keksimäni uuden juoksureitin. Sää oli entistä parempi ja fiilis korkealla. Ekat kilsat tosin aika hitaita, mutta sytyin lenkin aikana ja tuli jo alle vitosenkin vauhtia. Hyvä aamulenkki. Hoka Clifton 6
Ilta: 20,43 km at 4.42 min/km. Mahtava keli, n. 1 aste lämmintä, täysin kirkas taivas, meri aivan peilityyni. Oli upeata juosta Westendissa sellaista vähän nopeampaa reittiä. Pari kilsaa solahti jo sinne 4.20 min/km haminoille puskematta eli peruslenkkivauhti selvästi aiempaa kovempaa. Hyvä fiilis, lenkin jälkeen saunomaan. Nike Vomero 14
Pe: 18,5 km matolla at 4.23 min/km. Toinen kerta, kun skippasin aamulenkin. Nyt oli sellainen tunne, ettei sen juokseminen ole viisasta. Väsymys alkoi tuntua ja mietin, että jos väkisin ahnehdin, kerjään itselleni vaikeuksia. Illallakin mennessäni matolle olin alussa todella nukuksissa, vaikka aloitin treenini jo joskus viiden korvilla. Juoksu alkoi kulkea kuitenkin mukavasti ja kun olin tehnyt 3 km kevyttä alle, niin juoksin sen jälkeen 4.37, 4.26 ja 4.17 min/km vauhtia kutakin 3 km, jonka jälkeen kilsa kevyttä vitosen vauhtia ja tuon jälkeen Deek’s Quarters eli 8x400m 200 metrin cruisailupalautuksin. Minulla vauhdit 3.25/4.10 min/km. Tuon jälkeen vähän verraa loppuun. Hoka Mach 2
La: 15 km matolla at 5.17 min/km. Olin nukkunut 9 tuntia, mutta viikon kilsat painoivat silti. Kävin 60 min pilates-tunnilla aamulla ja sen jälkeen juoksumatolle, mutta vaikka lenkkivauhti oli todella alhainen, väsytti silti erittäin paljon. Tämä oli ehkä sellainen viikon alin piste fiiliksen suhteen. Hoka Rincon
Su: 32 km matolla at 4.23 min/km. Maratonspesifinen pitkis. 5 km at 5.00, 4.37 ja 4.26 min/km kutakin ja sen jälkeen 15 km at 4.00 min/km, jonka jälkeen 2 km kevyttä. Katkeaminen 27 km kohdalla, mutta lenkki kunnialla läpi. Nike Pegasus Turbo 2
Yhteensä: 143,27 km juoksua, 60 min pilates ja vähän salia

En juokse enää Hoka Rinconeilla vauhtia, koska niissä on jo sellaiset 650 km. Ne sopivat vähän vauhdikkaampiin peruslenkkeihin, mutta myös ihan kevyeenkin lenkkeilyyn, joten tuon vuoksi se pari oli kolmesti jalassa peruslenkeillä. Erinomainen kenkäpari vielä tässäkin vaiheessa. Pegasus Turboilla juoksin puolestaan ne treenit, jolloin tiesin minun joutuvan kaikista kovimmille. Koska minulla ei ole mitään hiilikuitulevyllä varustettua kenkäparia nyt, niin juoksen ne vauhtitreenini noilla ja täytyy sanoa, että ovat kyllä riittävän nopeat ja ennen kaikkea vaimennusta on niin paljon, että jalat palautuvat nopeasti, which is nice!

Tämä oli toiseksi rankin viikko kilsojen osalta ikinä. Ensi viikko tulee olemaan kevyempi viikko, jonka jälkeen alkaa tavallaan maratonharjoittelun vaihe kaksi.