Kisamaanantai: E24 juostu taas Esport Arenalla

Kävin lauantaina katsomassa Espoossa juostua 24h ultrajuoksua. En ole itseasiassa siellä Arenalla käynyt kohta kolmeen vuoteen, koska tuli tavallaan kilometrit täyteen ja kyllästyin juoksemaan aina samaa rataa, näkemään samoja ihmisiä jne. Siirryin talvisinkin tekemään osan lenkeistä ulos ja osan puolestaan juoksumatolle. Espoon sisähallissa on omat hyvät ja omat huonot puolensa ja tuntui, että aikansa kutakin, oli muiden paikkojen vuoro. En ole myöskään käynyt tuota 24h juoksua katsomassa pitkään aikaan ja joinain vuosina koko ajankohta on unohtunut, jolloin olen nähnyt vain tulokset myöhemmin, mutta nyt kävin, koska halusin nähdä, millaista se meininki tänä päivänä on.

Paljon on muuttunut 10 vuodessa

Viime vuosikymmenen alussa tuo kisa eli huippuvuosiaan. Juoksijakattaus oli monipuolinen, hyvin kansainvälinen ja korkeatasoinen. Sen lisäksi mukana oli paljon tuttuja sekä juoksijoina, että järjestämässä kisaa tai katsomassa. Muistan, että esimerkiksi 2012 tuli itsekin juostua siellä pitkikset molempina päivinä kun katsottiin tuota tapahtumaa. Siinä mielessä tapahtuma ei ole entisellään. Kansainvälisiä juoksijoita on paljon vähemmän, eikä tuttuja ole oikeastaan enää lajin parissa ollenkaan. Kun kävin lauantaina katsomassa Juoksufoorumilla ko. tapahtuman ketjua, niin sekin oli hyvin hiljainen. Herääkin kysymys, kiinnostaako E24 enää ketään?

E24 tekee hyvää työtä juoksukulttuurin eteen

Olin todistettavasti paikan päällä

Ko. ketjussa kerrottiin, että kansainväliset vieraat menevät muualle, koska nykyään on niin paljon muita tapahtumia. Minusta se ei johdu muista tapahtumista, vaan siitä, ettei tuolla ole tehty hommia brändin eteen. Esimerkiksi New Yorkin maraton tai ultrapuolella Comrades, keräävät aina osanottajia, koska ihmiset haluavat olla siellä mukana. Jos tuolla ei haluta olla mukana, jotain on tehty väärin. Tuo oli niitä ensimmäisiä sisähallikisoja, joten olisivat voineet tehdä siitä legendaarisen brändin satsaamalla tapahtumaan enemmän, järjestämällä paikalle enemmän meininkiä, rajaamalla ihan hupikävelijät tapahtuman ulkopuolelle, vaatimalla hitaiden siirtymisen ulkoradalle ja hankkimalla sponsoreita. Se etsikkoaika tavallaan menetettiin ja Suomessa polkujuoksu keräsi huomion. Itseasiassa moni polkujuoksutapahtuma on tehnyt sillä tavalla itsestään brändin, mitä tuolla ei vaivauduttu tekemään.

Se ei silti tarkoita, etteikö siellä tehtäisi arvokasta työtä. Järjestelyt vaativat paljon vaivannäköä ja kun miettii, että joka vuosi tuollainen tapahtuma järkätään ja sinne saadaan toista sataa osanottajaa mukaan ja enemmänkin olisi ollut tulijoita, niin jotain on tehty oikein, vaikka se onkin hieman sellainen puuhastelutapahtuma omaan makuuni. Kaikesta huolimatta se tarjoaa ultrajuoksijoille tavoitteen ja tapahtuman keskellä talvea, johon voivat satsata ja kun kävin siellä eilen katsomassa siinä vaiheessa, kun kisaa oli käyty n. 1,5 tuntia, niin tietyllä tavalla siellä oli oma tunnelmansa. Ei ollut yleisöä ja aika oli ikään kuin pysähtynyt, mutta toisaalta siellä soi ihan hyvä musiikki ja juoksijat taivalsivat radalla tasaista tahtia, niin ehkä se kuvastaa kaikkinensa sitä, mistä ultrajuoksussa on kysymys. Se on puurtamista, mikä tässä tapauksessa kestää sen vuorokauden ilman mitään fanfaareita tai härpäkkeitä. Siinä mielessä tapahtuman järjestäjä Endurance tekee hyvää duunia, kun pitävät tapahtuman hengissä vuodesta toiseen. Sitä ei haluta kehittää eteenpäin, mutta toisaalta ei se varsinaisesti mene taaksepäinkään. Juoksijat tietävät, mitä saavat, kun osallistuvat ja se on siinä mielessä omanlaisensa tapahtuma, joka on jo vuosien varrella vakiintunut tapahtumakalentereihin.

Jonkka vs. Eskelinen oli jännittävää seurattavaa

Kun kävin Arenalla, kisaa oli vaikea seurata, kun suurimmalla osalla oli numerolaput missä sattuu. Tuota ei tapahtunut silloin vajaa 10 vuotta sitten, vaan silloin näki selvästi, kuka meni ohitse, koska silloin urheilijat vielä osasivat laittaa lapun rintaan. Nyt hyvin usealla se lappu huiteli ties missä. Siellä olisi pitänyt olla toimitsija paikalla ja liputtaa puolet kilpailijoista varikolle korjaamaan peliasunsa. Kerrassaan sietämätöntä siinä mielessä. Siihen kun lisätään sellainen seikka, että tulostaulu oli sellaisessa paikassa, ettei sinne oikein nähnyt, niin en tiennyt ollenkaan, mikä on tilanne. En edes tiennyt, ketkä ovat siellä niitä nopeita juoksijoita, jotka menevät kärjessä. Ainoa, jonka tunnistin, oli Hokan Eskelinen ja sekin johtui siitä, että hänellä oli Hokan paita (yllättäen ei numerolappua) ja Valido oli nimittäin jossain Instapäivityksessä maininnut tuosta henkilöstä tällä viikolla, joten osasin odottaa, että sellainen juoksija siellä on ja tämä henkilö pyrkisi tekemään Suomen ennätyksen.

Kun tulin kotiin, aloin seurata tapahtumaa liveseurannasta katsoen tilanteen aina silloin tällöin. Aluksi Eskelinen oli neljäntenä venäläisen johtaessa kisaa, norjalaisen ollessa toisena ja suomalaisen Jonkan ollessa kolmantena. Siitä Jonkasta en ollut kuullut ikinä ennen, mutta mies kävi melkoista sekuntikamppailua useamman tunnin Eskelisen kanssa. Siinä vaiheessa kun Eskelinen juoksi miehen kiinni, niin nakuttivat muutamien sekuntien sisällä samat kierrokset täyteen. Sitä oli todella mielenkiintoista seurata. Joskus vajaan 8 tunnin urakan jälkeen Eskelinen pääsi Jonkalta karkuun, mikä oli tuossa vaiheessa kisajännityksen kannalta vähän huono juttu. Jonkka näytti alkavan hiipua, ehkä ultrakokemus ei riitä. Venäläinen oli kanssa ajat sitten tippunut norjalaisen siirtyessä johtoon, jolloin Eskelinen ja Jonkka miehittivät muut mitalisijat tuossa vaiheessa.

Muuta ihmeellistä päivän kautta illan aikana ei tapahtunutkaan paitsi se, että ilmoittivat sivuillaan Tapio Talvitien juosseen 100. maratoninsa. Muistan miehen viime vuosikymmenen alusta sekä Juoksufoorumilta, Arenalta että maratontapahtumista. Mies voitti siihen aikaan käytännössä kaikki maratonit hyvällä ajalla M50-sarjassa, mihin osallistui. Treenattiin joskus samaan aikaan Arenalla ja hän meni silloin omaan kuntooni nähden vähän turhan kovaa vauhtia. Kova juoksija ehdottomasti ja 100. maratonia on hieno saavutus, kun ne eivät ole mitään lönköttelyretkiä olleet.

Yö erottaa voittajat ja epäonnistujat

Entisestään muistan sen, että yleensä kun olen mennyt nukkumaan, tilanne on ollut joku, huippuaikoja on ollut luvassa ja sitten kun olen herännyt, tilanne onkin muuttunut ja kisaajat ovat hyytyneet jossain 16 tunnin korvilla. Voittaja on saattanut olla joku, joka ei ole alkumatkassa ollut lainkaan kärkikahinoissa. Hyvässä vauhdissa ollut Klasila mm. kerran putosi kokonaan pois yön aikana. Soikkeli sen sijaan nousee monesti yöllä. En pidä hänestä ollenkaan. Yksi syy on se, että hän pärjäsi joskus, kun itse kannatin Hietsua, joka oli tuttu Espoon radalta. Toinen syy on se, että se Soikkeli ei näytä urheilijalta ollenkaan, vaan on kuin mikäkin möttönen jostain prisman kassajonosta päällään joku 80-luvulta oleva paita ja kolmanneksi se hänen taktiikkansa on todella ärsyttävä, kun hän ei tavallaan yritä kilvoitella kärjessä, vaan nousee sen takia, kun muut hyytyvät. Sinänsä viisasta, mutta epämiellyttävää seuraajille. Hyvä sinänsä, että herättää tunteita. Minusta parasta on niin, että osa seuraajista pitää jokaisesta kilpailijasta ja osa inhoaa verrattuna siihen, ettei ketään kiinnosta ollenkaan. Tämä Soikkeli on menestyksellään ansainnut molempien ääripäiden tunteet. Itseäni mies ärsyttää vähintään yhtä paljon kuin Aino-Kaisa Saarinen. Niin sen penkkiurheilussa kyllä pitää ollakin, puolueeton seuraaminen on yhtä tyhjän kanssa.

Nyt ei tarvinnut mennä edes nukkumaan, koska joskus 10 tunnin tienoilla Eskelisenkin kone alkoi piiputtaa. Jonkka ja Eskelinen semisti pois pelistä, eikä tietoa, mikä juttu. Ennen joku järjestäjistä raportoi livenä tapahtumia esim. Juoksufoorumin ketjuun, nyt ei ollut mitään tietoa siellä, eikä järjestäjien Facebook-sivulla. No ei se mitään, ei olisi kiinnostanutkaan. Myöhemmin toki Valido raportoi Juoksufoorumille, että Jaskalla on vaikeaa viitaten Eskeliseen. Lähdin nukkumaan ja arvasin, että seuraavana aamuna ottaa päähän.

Lädi voitti melkein

Kun heräsin, oli juhlatunnelmat, kun siellä olikin joku lädi kärjessä. Hänen nimensä oli Ed Mcjotain ja johto Soikkeliin 3 kierrosta. Pelkäämäni Soikkelin voitto ei toteutuisikaan. Kävin aamupalalla ja sen jälkeen tilanne alkoikin kiristyä. Eroa oli vain kaksi kierrosta ja Soikkeli tuntui juoksevan nopeampia kierroksia. Arvasin miten tulee käymään. Jossain vaiheessa peli oli menetetty ja sen jälkeen fiilis oli lyöty, vähän kuin silloin kun Semir ben-Amour löi Ville Peltosen päätä jäähän. Kaiken huippu oli se, kun Suomessa tuossa lajissa on huono ennätys, niin Juoksufoorumilla alettiin puhua, että tulee uusi Suomen ennätys. Itseasiassa suorastaan toivoin sitä, jotta tämäkin raportti saisi ansaitsemansa päätöksen. Se voimassa ollut ennätys oli jotain 252 km, kun taas ME on Kouroksen 303 km kohta 35 vuoden takaa ja naisissakin Herron on juossut 270 km. No lopulta se SE syntyi, mutta odoteltu 254 km ei mennyt rikki, vaikka Juoksufoorumilla osa oli varmoja siitä, että Soikkeli olisi juossut lopussa satasen kymmeneen sekuntiin.

Yhteenveto

Kun katsoin Eskelisen juoksua, niin se oli hyvin päkiävoittoista etenemistä. En usko, että tuo tekniikka kestää 24 tuntia tuolla radalla tai ainakin siihen pitäisi panostaa harjoittelussa. Tehdä sitä Hietsu-tyyppistä Arenan kiertämistä eli 40 kilsaa ensin ja sitten Hesburgerista joku burrito, jonka jälkeen 30 kilsaa. Oliko se kahdeksassa päivässä, kun Hietsu juoksi siellä jotain 500 kilsaa valmistautuessaan kisaan. Tuntuu, että nyt ennakkohype oli ylimitoitettua, Eskelinen ei ollut valmis ollenkaan tuohon kisaan. Jonkasta en osaa sanoa mitään, mutta luulen miehen olleen yksinkertaisesti kokematon. Onnittelut Soikkelille ja häntä fanittaneille, vaikken hänestä juoksijasta pidäkään ja koko lajin paskuus onkin se, että viimeistään silloin, kun herää, kaikki on kääntynyt nurinniskoin, joten on parempi joko olla seuraamatta kokonaan tuota tapahtumaa tai vaihtoehtoisesti pysytellä hereillä koko yön, jolloin sitä toiveikkaana nukkumaanmenoa ei tapahdu. Ensi vuonna lupaan olla seuraamatta. Saa nähdä muistanko lupaustani kun uusi vuosi koittaa.