Treenitiistai: Miten valo vaikuttaa juoksuharjoitteluun?

Eilen aamulla ensimmäinen aamulenkki 11 päivään ja taas tuli valoisaa kesken lenkkiä selvästi aiemmin. Edellisellä kerran oli ensimmäistä kertaa tänä talvena pimeys kadonnut kesken lenkkiä, mikä johtui osin siitä, että menin lenkille tavanomaista myöhemmin, mutta nyt lähdin jo 6.17 juoksemaan ja silti vain alkumatkalla oli pilkkopimeää. Lenkin päätyttyä oli jo täysin valoisaa. Niinpä aloin miettiä, kuinka tämä valoisuus itseasiassa vaikuttaakaan harjoitteluun.

Valo voi helpottaa lenkille lähtöä

Olen tosiaan tällä viikolla taas läiskinyt vähän ylimitoitetusti aamulenkkejä exceliin, kun tiedän, että osa jää tekemättä, niin lopulta tulos on kilsojen suhteen kohtalainen, vaikkei kaikkia kertoja olisikaan juostu. Eilen juoksin harvinaisesti maanantain aamulenkin johtuen kahdesta syystä. Ensinnäkin sunnuntain pitkis oli minimittainen kevyen viikon vuoksi ja toiseksi heräsin painajaisen takia jo viideltä. En saanut uudestaan unta, niin nousin kymmentä vaille kuusi ylös ja kun lähdin lenkille klo 6.17, oli alla sopivan kiireetön aamu. Tänään vastaavasti lenkki jäi tekemättä johtuen väsymyksestä. Menin nukkumaan jo yhdeltätoista, mutta kun heräsin kuuden jälkeen, tajusin olevani niin väsynyt, että jatkoin uniani. Tuollaisia eroja on, joten lähtökohtaisesti ajattelen juoksevani silloin, kun ei väsytä liikaa.

On kuitenkin asioita, mitkä haittaavat aamulenkkeilyä. Ensimmäinen on se, jos ulkona on todella kauhea sää eli sataa tai myrskyää. Silloin menen aamulla juoksumatolle, mutta se puolestaan vaatisi heräämisen jo puoli kuudelta. Voi olla, että olen silloin enemmän väsynyt kuin puoli seitsemältä, joten silloin se hetki, kun herää, on ratkaiseva. Pitää tehdä nopea päätös nousta ylös. Jos sitä tekee joka aamu, siitä tulee rutiinia. Kokeilin niin loppuvuodesta. Tosin juoksukilometrien lisääntyessä väsyminen on samalla lisääntynyt, joten nyt en enää halua herätä niin aikaisin joka aamu. Niinpä tarvitsen jonkinlaisen buustin ylös sängystä ja jos herätessäni olisi jo valoisaa, se olisi kyllä helpompaa lähteä lenkille. Toisaalta se on tietyllä tavalla makea tunne juosta ja kokea se auringonnousu. Se on nyt tapahtunut minulle kahdesti, enkä ole aiemmin elämässäni sitä lenkkeilyn osalta kokenut, joten jos osaa odottaa kokevansa sen fiiliksen varsinkin silloin, kun on luvassa aurinkoinen aamu kuten tänään olisi ollut, lenkille lähtö on varmasti helpompaa. Siihen pitää vain tottua, mutta tänä aamuna oikeasti tarvitsin enemmän unta, enkä osannut asiaa sillä tavalla ajatella.

Valo voi tuoda lämmön

Lämpötiloihin suhtautuminenkin on henkilökohtainen asia. Omalla kohdallani tilanne on se, että minun on selvästi helpompi mennä ulos lenkille, jos on +5C tai lämpimämpää – erityisesti jos ei tuule kuin silloin, jos on oikein kylmä viima. Iltalenkille tai viikonlopun päivälenkille lähteminen on helpompaa rajummissakin olosuhteissa, kun niihin pystyy pidempään ”latautumaan”, mutta kun pitää lähteä saman tien ovesta ulos, se on kylmällä vaikeaa. Onneksi niitä pahoja kelejä ei ole tänä talvena paljon ollut, mutta muutama viikko sitten tekemäni aamulenkki jossain -4 asteen säässä kovan myrskytuulen vallitessa oli kyllä inhottavaa. Jos etukäteen tietää, että se tulee olemaan sellaista, lenkille lähteminen on vaikeampaa. Sen sijaan jos valon myötä tulee lämpimämpiä, keväisempiä kelejä, niin lenkille meneminen on mukavampaa ja helpompaa. Erityisesti se tulee olemaan niin loppukeväästä ja kesällä, jolloin voi olla niin lämmintä, että voi juosta shortseissa ja t-paidassa aamullakin. Toki varustus sinänsä ei ole ongelma, sillä kamat voi laittaa valmiiksi jo illalla ja jos käyttää trikoita löysempiä juoksuhousuja, niin ne saa väsyneenä kätevästi päällekin. Lämpimällä kelillä juokseminen on vain noin yleisesti ottaen kivempaa.

Juoksuvauhdit paranevat valoisalla

Kumpikin eilisistä lenkeistä oli hidas. Aamulenkin hitaus johtuu siitä, että koneen käynnistymiseen menee oikeasti aikaa ja vasta myöhemmin juoksu on helpompaa, mutta illalla yritin juosta kovempaa onnistumatta. Kova tuuli vaivasi alkumatkasta, tuntui etten pääse mihinkään ja myöhemmin pimeys aiheutti ongelmia. Olen muutaman kerran kaatunut ja loukkaantunut, joten jos on pimeää, eikä sellaista hyvin selkeää, valaistua tieosuutta, joudun juoksemaan hitaammin. Eilen oli kolme asiaa, mitkä pilasivat tiettyjä kilometrejä. Yksi oli hiekkaisilla pätkillä oleva muta ja vesi. Jouduin pysähtymään ja etsimään reittiä, jotteivat lenkkarini kuraantuisi. Toinen haaste oli se, kun Tapiolassa ajauduin nurmikentälle, enkä nähnyt onko siellä vettä. Pelkäsin koko ajan, että kenkäni kastuvat ja likaantuvat, joten sielläkin tuli edettyä tosi varovaisesti. Kolmas epäselvä kohta oli metsä, jossa ei ollut valaistusta. Ei ollut ihan pilkkopimeätä, joten näin, minne olen juoksemassa, mutta kun pari päivää ennen oli ollut myrsky, epäilin, että siellä voi olla jotain puista pudonneita oksia tai merestä tullutta roskaa tai kiveä, jonka vuoksi juoksin todella hiljaa. Jos olisi ollut valoisaa, olisin voinut juosta kovempaa. Eli periaatteessa kun päivä pitenee ja jossain vaiheessa sekä aamu- että iltalenkin voi tehdä valoisan aikaan, peruslenkkien vauhtienkin pitäisi parantua. Uskaltaa päästellä menemään ilman mitään ylimääräisiä pelkoja tai epävarmuustekijöitä. Se kuulostaa kisatavoitteiden suhteen hyvältä. Ei tarvitse juosta enempää, mutta voi juosta lujempaa ja parantaa kuntoaan sitä kautta.

Kaikki lähtee omasta halusta

Eilinen iltalenkki alkoi omalla kohdallani aikaisemmin ja oli vielä valoisaa. Auringon näkeminen kohotti mielialojani. Tämä on tärkeä asia myös siinä mielessä, että juoksun takana oleva motivaatio lähtee kuin omasta halusta harjoitella. Viikonloppuna minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut 24h juoksusta, koska mahiksia olisi kuulemma 200+ km tulokseen. Samalla tavalla aika ajoin on tiedusteltu halua osallistua polkujuoksuun. Molemmissa tapauksissa vastaus on ei, en halua tehdä niitä. En halua oikeastaan tehdä mitään sellaista, jossa motivaatio olisi vain se, että voin näyttää pystyväni johonkin, vaan teen asioita, joista oikeasti pidän. Tämä asenne sulkee täten myös triathlonit repertuaarini ulkopuolelle. En halua harjoitella, enkä kilpailla edellämainituissa lajeissa. Voin toki juosta ultrajuoksuja, mutta niiden pituus pitää olla jotenkin järkevä ja reitti mielekäs kuten esim. Ultravasan ja Comrades, mutta en minä halua lähteä mihinkään korpeen vuorokaudeksi tai jotain rinkiä kiertämään loputtomasti. En halua muutenkaan osallistua mihinkään sellaiseen juttuun, missä se saavutus on muka se maaliinpääsy, vaan tehdä tulosta. Niinpä kaikki juoksun taustalla oleva motivaatio lähtee mielekkäästä tavoitteesta, joka on se ensisijainen polttoaine, minkä vuoksi jaksaa harjoitella, mutta toissijaisia asioitakin on. Valo on yksi niistä. Jos on valoisaa, jaksaa paremmin, lenkille lähteminen on helpompaa ja treenit sujuvat kenties paremmin. Niinpä kokonaisuutena valo voi auttaa merkittävästi harjoittelussa.