Koronaviruksen vaikutuksesta ajatuksia ja arvioita

Photo by Pixabay on Pexels.com

Makuuhuoneessa oli toissa yöllä ihan liian kuuma. Niinpä heräsin kesken klo 3.11, enkä saanut nukuttua tuon jälkeen pariin tuntiin. Tämä johti siihen, että jätin aamulenkin välistä, sillä illalla on vuorossa vauhtitreeni. Ei voi juosta kovempaa lenkkiä, jos ei ole nukkunut tarpeeksi. Pienensin patterin lämpöä, mikä toivottavasti auttaa. Tätä kirjoitettaessa tiistaiaamuna viikon kertymä on siis vasta 10 km ja näyttää siltä, että loppuviikko vaatii melko ahkeraa lenkkeilyä, jotta viikko ei mene ihan mönkään. Yöllä kun mietin asioita, niin tulin siihen johtopäätökseen, että tämä maratonharjoittelujakso on nyt liian pitkä. Varsinainen maratonohjelma ei ole liian pitkä, mutta kun viime vuoden ongelmien vuoksi tein 3 kuukauden valmistavan jakson, niin alkaa olla nyt sellainen tunne, että maraton saisi olla nyt. Saisin tuloksen ja pääsisin eteenpäin. Olen lokakuun jälkeen pitänyt yhden tai kaksi vapaapäivää ja tavallaan kaipaisin jo breikkiä sen takia, että olen jo kisan edellyttämässä kunnossa. Sitä paitsi, mitä nopeammin kisa olisi, sitä vähemmän korona sitä haittaisi. Pystyisin nyt jo juoksemaan ennätykseni ja parantamaan sitten syksyllä. On vähän sama fiilis kuin 1993, jolloin oli kauppakorkeakoulun pääsykokeet ja osasin jo pari kk ennen koetta kirjat ulkoa. Se oli vain sellaista kunnon ylläpitoa se loppuaika. Nyt kun tämä korona on levinnyt laajemmalle yhä useammalle ihmisille ja kun se kuitenkin liittyy aika läheisesti maratontavoitteeseenikin, niin on syytä kirjoittaa aiheesta ajatuksia. Uhkaako virus tavoitettani ja uhkaako se laajemmin elämäämme?

Korona on mielenkiintoinen, muttei riskitön

Photo by Artem Beliaikin on Pexels.com

Korona on ilmiönä nyt erittäin mielenkiintoinen. Lentoliikennettä tutkivana henkilönä olen ehkä mielenkiintoisimman ilmiön parissa sitten WTC-iskujen. Kun menee huonosti ja firmoja kaatuu, niin alan on pakko uudistua. Sama koskee valtioita. On mielenkiintoista seurata, kuinka eri maat hoitavat kriisin ja miten terveydenhuoltojärjestelmiä uudistetaan. Samoin on erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka eri maat elvyttävät taloutta ja keksitäänkö kenties joku uudenlainen kapitalismi, jos ja kun taantuma iskee samalla, kun olemme ilmastonmuutoksen, väestön ikääntymisen ja muiden haasteiden aiheuttamien kohoavien kustannusten edessä.

Sitten jos puhutaan riskeistä, niin paljon riippuu siitä, kuinka ne tartuntaketjut pystytään todentamaan. Minusta heti alussa olisi pitänyt ohjeistaa Italiasta palanneet ihmiset pysymään kotonaan riippumatta siitä, onko oireita vai ei. Se on vähän samanlainen varotoimenpide kuin mitä Holmenkollenilla tehtiin. Ohjeistettiin, ettei sinne pitäisi mennä. Nyt moni koronavirukseen sairastunut on ollut koulussa opettamassa tai käynyt esim. juhlissa, missä on paljon muita ihmisiä. Todella hölmöntuntuista toimintaa. Minusta Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa tauti olisi voitu paljon helpommin pitää loitolla. Tosin haasteena on se, että hiihtolomien takia moni kävi Pohjois-Italiassa ja hälyttävän moni sairastui siellä. Kuulin tänään radiosta, että useat sairastumiset ovat saattaneet tapahtua gondolihisseissä, joissa seisoo ahtaassa tilassa valtavasti ihmisiä. Jatkossa on siis kaksi vaihtoehtoa. Joko taudin leviäminen loppuu karanteenien ansiosta tai vaihtoehtoisesti aletaan nähdä tautitapauksia, joissa sairastumiset ovat tapahtuneet täällä ilman Italia-connectionia. Mikäli niin tapahtuu, että jostain Rautatieasemalta alkaa saada koronaa, niin se on sayonara tapahtumille kuten maratoneille Suomessakin. Tosin nuo rajoituksetkin ovat monessa maassa aika huvittavia. Minkä ihmeen takia juuri yli 1000 ihmisen tapahtumaa ei saa järjestää, mutta sitä pienemmän saa, kun se virus kuitenkin leviää lähikontaktissa? Ilmeisesti moni maa ei halua laittaa lappuja kokonaan luukulle, joten on keksitty tuollainen keinotekoinen raja.

Vaarallisuus riippuu niin monesta asiasta

Photo by Skitterphoto on Pexels.com

Viime vuosina on alettua puhua siitä, ettei terveydenhuollossa riitä resursseja hoitamaan kaikkia tapauksia, eikä todella vanhoja, monisairaita ihmisiä kannata enää edes leikata. Periaatteessa siis jos ajatellaan sitä, että tässä viruksessa kuolleiden keski-ikä on yli 80 vuotta, eikä lapset juurikaan saa mitään vakavia oireita, niin missä se ongelma on. Tuntuu, että tämä on sotepäättäjien unelmatilanne, jossa vakavasti sairaat, kenties laitoshoidossa olevat vanhukset kuolevat ja samalla voidaan lopettaa eläkkeidenkin maksaminen, joka on jatkunut monta vuosikymmentä. Itse ainakin kuolisin mieluummin koronaan, kuin makaisin sata vuotiaana huonokuntoisena hoitokodissa. Luonto tekee korjaustoimenpiteitä voisi joku ajatella, mutta se ei ole näin yksinkertaista. Suurin ongelma on se, että tauti on riskialtis henkilöille, jotka ovat täysin toimintakuntoisia ja osa jopa hyväkuntoisia, mutta heillä on joku perussairaus olemassa kuten sydän- tai verisuonitauti tai diabetes. Tällaisiin riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä on valtavasti ja jos niissä kuolleisuus nousee korkeaksi, aletaan puhua venäläisen ruletin pelaamisesta. Tämä on se syy, miksi ollaan valmiita satsaamaan niin paljon taudin pysäyttämiseksi, vaikka se valtaosalle perusterveistä ihmisistä ei vakavia oireita aiheuttaisikaan ja vaikka talous syöksyisi rajuun taantumaan tämän seurauksena. Kyseessä ei ole silloin pelkkä moraalinen paniikki, vaikka senkin oireita olemme nähneet. Epävarmuustekijöitä on kuitenkin niin paljon, ettei yhtä ainoata oikeata toimintalinjaa ole. Jos tauti leviää laajalle, niin silloin se Osmo Soininvaaran ajatus siitä, että eristetään vanhukset ja me muut sitten odottelemme vain, saadaanko tauti vai ei, voisi olla oikea. Jos se puolestaan saadaan pysäytettyä, nykyinen toimintalinja osoittautuu oikeaksi.

Mitä nyt tehdään?

Photo by Burst on Pexels.com

Huolellisemman käsienpesun aloitin jo aikaisemmin, mutta nyt ajattelin tehdä muutamia lisätoimenpiteitä. Jos olisi lämpimämpi ilma, lopettaisin mattojuoksun ja salillakäynnin. New Yorkissa esim. oli maanantaina 21 astetta, kyllä tollaisessa kelissä kelpaisi tehdä kaikki harjoitukset pihalla. Kun meillä kuitenkin on kylmää, sateista, tuulista ja pimeätä, niin en niin tee, mutta pyrin silti lisäämään kevyitä lenkkejä ulkona. Samaten puhdistan juoksumaton nyt myös ennen treeniä, vaikka virus leviääkin kosketuksesta todennäköisesti heikosti. Sen lisäksi pyrin välttämään ruuhka-aikoina liikkumista. Useimmiten en missään ryysiksissä viihdykään, mutta tässä tilanteessa vielä vähemmän. Juoksutreeni ja päivisin yksin tietokoneen parissa häärääminen ei nyt varsinaisesti kovinkaan paljon lähikontakteja sisällä, mutta tottakai se sairastuminen silti mahdollista on. Missä vain voi olla henkilö, joka on matkustanut korona-alueella, eikä pysy himassa. Kaikkeen ei voi varautua.

On muitakin häiriötekijöitä

Muuten mennään eteenpäin niinkuin tähänkin saakka. 65 treenipäivää jäljellä ennen maratonia, eikä tässä vaiheessa kannata mitenkään himmailla. Voisi sanoa, että 44 päivää painetaan hana pohjassa, jonka jälkeen kevennellään. Muuta ei voi tehdä ja jos tulee joku force majeure juttu, minkä takia kisaa ei pääse juoksemaan tai jos itse sairastun, niin se on sen ajan murhe. On turha miettiä etukäteen asioita, joihin ei voi itse millään tavalla vaikuttaa. Minusta meidän onkin keskityttävä asioihin, mihin voimme vaikuttaa kuten omaan harjoitteluun. Eilinen oli hyvä opetus tästä. Nyt siis blogipostauksen loppupuolella ollaan jo keskiviikossa ja se tiistain iltatreeni 3×2 mailiakin on tehty. Tuo on viimeinen kympin avainharjoitus. Tarkoitus oli juosta ensi viikolla Aktiassa (kyllä, vaikken koko tapahtumasta pidäkään) Juha Jumiskoa vastaan, mutta treenin jälkeen sain kuulla, että Juha on kipeänä, joten voihan olla, että koko Aktiaan meno vielä tässä peruuntuu.

En ole varsinaisesti kympille satsannut määrällisesti, enkä tehollisesti, mutta olen tämän talven aikana tehnyt kolme kahdeksasta McMillanin nopeaan kymppiin tähtäävästä harjoituksesta eli vitosen, 20x400m ja 3×2 mailia. Sen lisäksi olen tehnyt jonkun verran mm. tonnin vetoja eli kyllä nyt jotain on tullut tehtyä, mutta ulkona toki tulee haasteita kuten tasainen vauhdinjako ja raastokyky, mutta nekin menevät kokemukseni mukaan hyvin eteenpäin parin kisan jälkeen eli jos juoksee jotain kisoja keväällä, niin kesällä kulkee. Tuohon 20x400m treeniin liittyi myös yksi toinen häiriötekijä, mistä laajemmin blogissa myöhemmin tällä viikolla. Olen nimittäin tehnyt olennaisen päätöksen.

Loppuun voisi todeta, että viime yönä nukuin paremmin ja heräsin hieman ennen seitsemää. Olisin voinut lähteä aamulenkille, mutta satoi ja koska periaatteeni on se, että kovien harjoitusten jälkeen en tee aikaisin aamusta lenkkiä, niin päätin relata parikymmentä minuuttia, nousta ylös ja tulla hommiin. Erona eiliseen oli myös se, että kun olin pienentänyt patteria, niin se oli mennyt överiksi. Lämpötila oli laskenut 20 asteeseen ja palelin. Eilinen 23 astetta oli liikaa ja tänäinen liian vähän. Pitäisi päästä siihen väliin.

Korona ei siis erityisemmin huoleta, koska en voi siihen vaikuttaa. Päivä kerrallaan eteenpäin.