Tapahtumat peruttu – laskettelijat jyräsivät juoksijat, Urheiluliitto viimeisteli tuhon

Eilen se sitten tapahtui. Marinin hallitus kielsi yli 500 henkilön yleisötilaisuudet toukokuun loppuun eli tämä tarkoittaa sitä, että maratonia ei tuossa aikaikkunassa juosta. Olin ajatellut ensimmäisen kerran keskiviikkona, että noin todennäköisesti tulee tapahtumaan, kun tuli koko ajan enemmän näitä kaikenlaisia uutisia koskien niitä ihmisiä, jotka ovat menneet hiihtokeskuksesta tultuaan suoraan töihin. Tajusin, ettei viruksen leviämistä voi estää ja ennemmin tai myöhemmin HCM siirtyy. Aloin valmistautua asiaan kahdella tavalla. Ensinnäkin vähensin hieman juoksemista ja toiseksi aloin miettiä, kuinka rakennan kuntohuipun uudestaan, jos kisa siirtyy muutamalla viikolla.

Ensireagointi helpotus, neljä tuntia myöhemmin järkytys

Helpotuin kun kuulin kahden jälkeen iltapäivällä siitä, että tapahtumat on peruttu toukokuun loppuun asti. Ensin minua harmitti se, ettei se ole huhtikuun loppuun saakka, mutta ajattelin, että okei nyt kun on selvät sävelet, siirretään tapahtumat kesäkuun puolelle. Laitoin välittömästi asiasta palautetta Instagramissa Helsinki City Running Daylle ja lähetin muutaman minuutin sisällä myöskin sähköpostia Sami Itanille. Paras päivähän järjestää Helsinki City Marathon olisi 6.6, mutta kun silloin on HHM, ehdotin uudeksi päivämääräksi 13.6 ja sellaista muutosta, että maraton olisi aamulla, eikä iltapäivällä. Tapahtumasta kommentoitiin Instassa yksityisviestillä, että tiedote tulee myöhemmin, tapahtuma siirretään. Juhlin mielessäni, sillä nyt ei ole huolta, kun tapahtumaa ei olekaan peruttu. Jee, haistakoon korona peen.

Lähdin tietokoneelta joskus puoli kuuden jälkeen ja tarkoitus oli juosta iltalenkki. Alunperin pläni oli 25 km, mutta nyt kun maraton siirtyisi, päätinkin juosta 17 km. Ensin kuitenkin menisin oluelle, koska tämä asia oli ollut henkisesti aika rankka tuon iltapäivän osalta. En mennyt mihinkään räkälään lähikontakteihin, vaan ostin kaupasta juoman ja menin kauppakeskuksen takapihalle. Penkille ei voinut istua, koska se oli märkä. Olin kuitenkin hyvillä fiiliksillä, seisoskelin siinä ja mietin, että ehkäpä pari viikkoa hiljaisempaa treeniä, jota kautta pystyn pidentämään maratonohjelmaani kuukaudella. Ei ollut suurta huolta, koska olen hyvässä kunnossa. Tilanne muuttui sitten totaalisesti metrossa. Luin ilmoituksen, jonka mukaan tapahtuman johtaja Harri Hänninen oli todennut, että tapahtumalle pyritään löytämään uusi ajankohta alkusyksyksi. Siis pyritään, ei ole mitään suunnitelmaa ja syksyksi. WTF!?!?! Meitä vedettiin siis oikein kunnolla villikelkalla kuin Juha Mietoa konsanaan.

Miten maratonin olisi voinut järjestää ilman lähikontakteja?

Mietin eilen aamulla tullessani hommiin tapoja järjestää juoksutapahtuma niin, ettei ole mitään lähikontakteja ole. Ensinnäkin maraton on hyvä matka, koska siinä juoksijat ovat kaukana toisistaan. Meillä ei ole sellaista ongelmaa kuin vaikkapa Bostonissa, että lähtöpaikalle pitää kulkea täpötäysissä busseissa. Ei, vaan jokainen voi olla omissa oloissaan ennen starttia, tulla lähtöpaikalle muutaman sekunnin ennen starttia, juosta oma kisansa, tulla maaliin ja mennä kotiin. Expon voisi perua ja lähettää numerolaput sekä paidat kotiin ja mitalin voisi noukkia itse niin ettei kukaan sitä ojentaisi. Juottopisteillä voisi olla vesi pulloissa ja geelejä, niin ei olisi mitään avoimia paketteja, vaan olisi kuin asioisi kaupassa. Minusta se on vain viitseliäisyydestä kiinni, jos sellaista ei haluta tehdä, koska totuushan on se, että busseissa ja vastaavissa se virus leviää todennäköisemmin kuin juoksutapahtumassa. Harva juoksee kipeänä, mutta viranomaisten mukaan julkisessa liikenteessä saa matkustaa, vaikka olisikin kipeä. No tätä oli myöhemmin torstaina enää turha miettiä, koska tapahtumat oli jo päätetty kieltää toukokuun loppuun asti.

Seuraavaksi otti päähän Marin

Luettuani, että tapahtuma olisi vasta syksyllä, päätin, etten mene lenkille ollenkaan. Muutama minuutti myöhemmin ajattelin, että okei juoksen esimerkiksi 45 min kevyttä ja menen sitten saunaan. Kun tulin metrosta ulos, alkoi sataa melko reilusti, joten päätin, etten juokse, menen saunaan ja niin tapahtui. Saunassa avasin toisen oluen. Kun tulin saunasta aloin syödä, muttei ollut oikein nälkä, kun en ollut treenannut. Katsoin A-Studiota, kun Niinistö puhui, mutta siinä vaiheessa, kun Marin tuli studioon, lähdin television äärestä ja menin sänkyyn. Marin alkoi ottaa päähän. Tämä on sitä sosiaalidemokratiaa, mitä meille nyt tapahtui. Minusta Marinin päätöksessä ei nimittäin otettu huomioon ollenkaan niitä todennäköisyyksiä. Jos virus kerran tarttuu lähikontakteissa, niin miksi sellaisetkin asiat kielletään, missä ei ole lähikontakteja.

Kun oikein mietitään, niin juoksijathan ovat tavallaan olleet karanteenissa jo tähänkin saakka. Täällä koneilla hommia tehdessä yksi jamppa sanoi eilen aamulla, että mehän ollaan jo täällä karanteenissa, kun joka päivä täällä on samat tyypit ja vapaa-aikaa on vähän. Sama koskee juoksua. Puhutaan kättelyiden lopettamisesta ja lähikontaktien välttelemisestä, mutta ei sitä juoksijalla ole ollut tähänkään mennessä, kun aika menee juoksuun. Syyskuun puolivälissä järjestin synttärit, joille tuli kaksi vierasta. Silloin kättelimme. Sen jälkeen en ole kätellyt tai viettänyt sosiaalista elämää kertaakaan. Lokakuun puolivälin jälkeen on tainnut olla nyt eilinen mukaan lukien yhteensä kaksi tai kolme lepopäivää treenistä. Metroissa liikun pääasiassa hiljaiseen aikaan, joten ainoita varsinaisia paikkoja, missä jotain alle 2 metrin päässä olevia kohtaamisia on ollut, ovat olleet ruokakaupat, urheilukaupat, Stockmannin tavaratalo, lounasravintolat ja kuntosalit viimeisen puolen vuoden aikana. En ole ehtinyt vuosikausiin edes matkustaa varmaan kauemmas kuin jonnekin 20-25 km päähän täältä. Aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut yhtään. Eli olen ollut jonkinlaisessa karanteenissa jo tähän mennessä keskittyen vain siihen, että tulen kuntoon ja nyt kun olen elämäni kunnossa, niin Marin meinaa, että jos juoksen maratonin, tartutan tai sairastun itse. Tilastotieteestä erinomaiset arvosanat saaneena sanoisin, että joku ei nyt täsmää.

Italiaa ei ymmärretty muualla

Kävin jo pari viikkoa sitten keskusteluja siitä, että Italian luvut eivät täsmää ja sieltä tuodaan liian helposti tautia muualle. Siellä oli vain kolme tuhatta sairastunutta yhdessä vaiheessa ja silti joka maassa oli vaikka kuinka paljon sairastuneita, jotka olivat tuoneet taudin nimen omaan Italiasta. Aloin miettiä sellaista mahdollisuutta, että kohta muissa maissa on enemmän Italiasta koronaviruksen saaneita kuin mitä Italiassa on sairastuneita. Siinä vaiheessa tajusin kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, ettei Italian lukuihin voi luottaa, vaan siellä on niitä sairastuneita kenties vähintään satoja tuhansia, mutta kukaan ei tsekkaa onko lieviä oireita saaneilla tauti vai eikö ja toiseksi, päättäjät eivät ymmärrä italialaista mielenlaatua. Se yhteiskunta on rakennettu hallitun kaaoksen varaan. Olen ollut Italiassa noin sata kertaa ja olen oppinut sen, että sinne matkatessa täytyy varata ainakin yksi, mieluusti kaksi varapäivää, kun asiat menevät aina jollain tavalla perseelleen, mutta lopulta ne onnistuvat. Jonkun kerran jouduin perumaan paluun, ostamaan uudet liput ja muuttamaan suunnitelmia, kun jotain sattui, eikä heillä ollut kiire hoitaa asiaa kuntoon, joten myöhemmin opin varautumaan. Tällaisen epidemian suhteen tuollainen ajattelu ei toimi, ettei kanneta huolta huomisesta, sillä vaikka asiat olisivat päinpeetä, niin voi mennä illalla ristoranteen ja pitää hauskaa ystäväpiirissä tai sukulaisten seurassa, jonka jälkeen voidaan katsoa asia huomenna uudestaan. Hallittu kaaos johtaa kaaokseen tällaisen taudin kanssa.

Tätä Suomessa ei ymmärretty. Olisi pitänyt sanoa jo viikkoja sitten, ettei sinne pidä lähteä ainakaan lomamatkalle. On erikoista, että jo kauan sitten tiedettiin monen laskettelemassa olleen saaneen tartunnan ja silti niille matkoille vielä lähdettiin. Pohjois-Italiaan ja viereiselle Tirolin alueelle lähdettiin ja ei se vielä mitään, vaan kun palattiin takaisin, ei jääty vapaaehtoisesti karanteeniin kotiin, vaan mentiin töihin. Ainakin neljä koronaan sairastunutta opettajaa meni työpaikalleen ja kaiken huippu oli HUSin sydänkirurgi. Okei, hän ja moni muukin viime aikoina on saanut viruksen Tirolin puolella, mutta järkeä olisi voinut käyttää. Süd-Tirol ja Tirol ovat vierekkäin, joten riskianalyysi olisi pitänyt tehdä. Itse sain jo karttapallon lapsena lahjaksi ja alle kouluikäinen veljenpoikani sai sellaisen nyt jouluna eli jos ei tiedä, missä Tirol sijaitsee, onko edellytyksiä toimia sydänkirurgina. Tässä Marinin hallitus mokasi. Kokonaisuutena viranomaiset eivät ymmärtäneet italialaista mentaliteettia ja jos muka terveys ja yhteiskunnan toimivuus olisi etusijalla, niin tiettyjen ammattiryhmien matkustaminen olisi pitänyt kieltää heti koronaviruksen alkuvaiheessa. Olisi pitänyt kertoa, että lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat ja lastentarhatyöntekijät ovat sellaisia, jotka eivät matkusta ulkomaille ja sillä selvä. Samoin olisi pitänyt sanoa, että he, jotka näistä ryhmistä ovat jo ulkomailla, pysyvät palattuaan 14 päivää kotonaan. Nythän vielä tällä viikolla sydänkirurgi, jonka ei olisi edes pitänyt matkustaa epidemia-alueelle, meni palattuaan muina miehinä leikkaamaan, vaikka sydänsairaat ovat muutenkin riskiryhmää. Tosin kuten THL kertoo, niin ovat tiedottaneet asiasta 1,5 kk ja infotulvassa asiat saattavat mennä ohi eli vaikka olisi sanottu, ei olisi välttämättä tajuttu.

Laskettelijat pilasivat kaiken

Julkisuudessa on kerrottu, että suurin osa näistä tartunnan saaneista on ollut laskettelijoita. Ihmettelin asiaa kunnes tiistaina kuulin radiossa yhden saksalaisen sairastuneen olevan äänessä ja hän kertoi, että tauti leviää todennäköisesti gondolihisseissä. Silloin itsekin vihdoin ymmärsin, miksi tauti leviää juuri siellä. On ollut niin pitkä aika siitä, kun viimeksi laskettelin, etten edes muistanut millaista se on. En silti oikein ymmärrä, että laskettelijat olisivat niin ajattelemattomia. Ensinnäkin siellä on ilmeisesti ollut tosi moni vähän kipeänä rinteessä, mikä on tietysti johtunut siitä, että kun liput on maksettu, niin pitäähän niitä käyttää ja toisaalta ei se nyt niin rankkaa urheilua ole. Hissillä ylös ja jos ei muuta niin pari kevyttä laskua. Muun ajan voi istua ryyppäämässä rinneravintolassa. Ihan sama onko vähän flunssaa vai eikö.

Vasta tänään mietin, että entä jos meitä onkin johdettu harhaan, eivätkä he olleetkaan laskettelijoita, vaan ainakin osin lumilautailijoita. Onhan tässä sellaisia piirteitä, jotka viittaavat lumilautailuun. Esimerkiksi se, että Oulussa 17 opiskelijaa olivat kaikki sairastuneet ja menneet kaikki vielä luennoillekin tuon jälkeen. Jotenkin se viittaa kyllä lautailijoihin. Mielenkiintoista on se, että kun lumilautailijat ovat kautta historian kertoneet, että he eivät varsinaisesti kilpaile, vaan se on vaan sellaista rentoa meininkiä ja hauskanpitoa, niin nyt he mahdollisesti vievät heiltäkin mahdollisuuden, jotka oikeasti suhtautuvat urheiluun kuten juoksemiseen vakavasti. Onhan se karua.

Hiihtokeskukset on suljettava?

Laitoin eilen Twitteriin vaatimuksen siitä, että hiihtokeskukset suljetaan. Jos juoksutapahtumia ei saa järjestää, niin minusta koko sopan aiheuttaneiden laskettelijoiden ja lumilautailijoidenkaan ei pitäisi saada jatkaa toimintaansa. Näin tuskin tulee tapahtumaan, pikemminkin päinvastoin. Levi esim. mainostaa, että 43/43 rinnettä on auki ja vielä eilisiltana ovat postanneet Facebookiin ylläolevan tiedotteen. Siellä on keikkaa ja kaikkea. Eikö tuolla taudit leviä? Matkailla ei pitäisi ulkomaille, mutta kotimaanmatkailu on jees kunhan se ei sisällä juoksutapahtumaa?

Ylläksellä on jotain hissejä suljettuna voimakkaan tuulen takia, mutta kun selasin jonkin verran nettiä, niin en löytänyt yhtä ainoata hiihtokeskusta, joka olisi suljettu koronaviruksen takia ja näin ollen tilanne on se, että saavat edelleen tartuttaa hisseissä ja rinneravintoloissa. Se on melko erikoista, että laskettelijat ja lumilautailijat toivat koko taudin Suomeen, mutta heidän ei tarvitse kantaa mitään vastuuta siitä. Minä sain eilen sellaisen sähköpostin, jossa kerrottiin, ettei toukokuun loppuun saakka saa kutsua ketään edes kylään, eikä saa itse vierailla yrityksissä tms. Ei saa järjestää eventiä ja jos on ollut missä tahansa ulkomailla, pitää olla kaksi viikkoa himassa. Sen sijaan noita laskettelijoita ja lumilautailijoita ei tunnu mikään koskevan. Luulisi, että presidentti, pääministeri ja muut asianomaiset olisivat maininneet laskettelun välttämisen edes kerran, mutta ei. Koko rinnekulttuuri on sivuutettu ihan totaalisesti. Olen aivan varma, että jos ulkomaillakin on rinteitä vielä auki, niin Helsinki-Vantaalla on skimbaajia menossa.

Mitä nyt tehdään?

Olen selvinnyt mm. sydänlihastulehduksesta, enkä pelkää kuolemaa ja uskon, että pitkittyessään nyt käynnissä olevat toimet aiheuttavat paljon suurempaa vahinkoa kuin se aiheuttaisi, että ihmiset sairastaisivat sen taudin. Toki järkeä voi käyttää, jottei sairastuisi, eikä terveydenhuoltojärjestelmä ylikuormittuisi, mutta nyt kun haetaan poliittisia irtopisteitä ja täysin irrationaalisesti kielletään maratonin juokseminen, muttei laskettelua, niin luottamus koko suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään tai sanotaanko reiluun peliin on romahtanut. Yksinkertaisesti joku päättää, että sä oot sellaisella alalla, että nyt sun firma menee konkurssiin, mutta sua tarvitaan, joten jatka vain. On kansallinen etu, että Lapissa on matkailua, joten miljoonahankkeisiin satsanneet matkailuyrittäjät saavat pyörittää hissejään, mutta ihan sama, vaikka jokainen juoksutapahtumien järjestäjä kaatuisi. En siis tajua, kuinka kipeänä saa mennä bussiin ja kuinka laskettelukeskukset saavat pyöriä, mutta ulkona järjestetyt juoksukilpailut ovat pannassa.

Olen siis ollut tavallaan eristyksissä jo muutenkin noin puoli vuotta, joten en pidä todennäköisyyttä sairastumiseeni kovinkaan korkeana tai sanotaanko niin, että jos minä sairastun, niin sitten se virus täytyy olla todella monella. Voisin siis jatkaa harjoittelua kuten ennenkin, mutta en suoraan sanottuna tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Syy tähän on se, etten tiedä, koska on kisoja. Haluaisin tietää päivämäärän, jolloin juoksutapahtuma olisi. Minulle sopisi vaikka maanantaina 1.6, sillä se on yksi hiton lysti, onko se viikonloppuna tai arkena, kun olen vuosikausia valmistautunut. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksei SUL voi sanoa, milloin se kisa järjestetään ja toiseksi, eikö Harri Hännisen pitäisi entisenä juoksijana ymmärtää, että jos harjoituskausi on käynnissä, niin ei tapahtumaa voi siirtää puolen vuoden päähän. Hän on tainnut menettää kokonaan käsityksen siitä, mitä kilpaurheilu on. Oli pakko katsoa, että onko hän käynyt lopettamisensa jälkeen kertaakaan lenkillä tai ollut ylipäätänsä juoksun kanssa tekemissä ja kävi ilmi, että mies on marraskuussa juossut vitosen Aktia-cupissa hieman alle 21 minuuttia eli sille tasolle, jolle yleensä juostaan, jos ei ole ikinä lenkkeilty. Vertailun vuoksi voisi mainita Business Runin, johon osallistuin 2015 sen mystisen sairastelun jälkeen, jolloin en ollut vuoteen oikein käynyt ollenkaan lenkillä, niin voitin sen tapahtuman ajalla 19.55. Olin aivan nollakunnossa ja kolmen kilometrin jälkeen tuntui, etten jaksa enää askeltakaan. Hänninen on vielä tuota huonommassa kunnossa tällä hetkellä. Tämä on vapaa maa, ei ole pakko kuntoilla, mutta onhan se hyvin omituista, että jos juoksijoilla on harjoitusohjelma päällä ja tapahtumia ei saa järjestää toukokuun loppuun asti, niin nyt sanotaankin, että juoskaa joskus syksyllä. Fitness-kilpailijat valittivat lehdessä, että heidän dieettinsä jatkuu muutaman viikon lisää, kun tapahtuma siirtyy, mutta meillä harjoitusohjelma jatkuu kenties jopa neljä kuukautta kauemmin. Kestääkö yhdenkään juoksijan kroppa sitä?

Joo, samalla tämä tarkoittaa sitä, ettei maratonaikakisaa tulla nyt järjestämään. Voittaja ei ole myöskään Jodlaaja, sillä minä kyllä juoksisin, mutta punavihreä hallitus preferoi laskettelua ja lumilautailua kestävyysjuoksun kustannuksella. Niinpä ei ole kilpailua loppuajasta, eikä tietoa ainakaan tänään siitä, koska ylipäätänsä kilpaillaan. Tilanteelle ei sinänsä nyt voi mitään, mutta olisi kiva tietää, että jollain olisi joku suunnitelma. Olisi kiva, että olisi joku päivämäärä, tavoite olemassa. Täällä roikutaan nyt löyhässä hirressä.

Tänään on muuten perjantaina ja 13. päivä. Mitä enää voisi mennä tuon jälkeen perseelleen? 13 on muuten noin muuten lempinumeroni ja samalla se tarkoittaa myös sitä, että täytin tänään taas tavallaan puolikkaan vuoden.