Viikkoyhteenveto: turhautumisten viikko

Tämä viikko oli toistaiseksi huonoin pitkään aikaan. Alkuviikosta oli yhdessä vaiheessa tosi toiveikas ja energinen olo, mutta sitten kun satutin nilkkani, muutti se tilannetta sellaiseksi, että nukuin paljon enemmän kuin mihin olen tottunut sitten käsileikkauksen syksyllä 2015. Samanaikaisesti kun en oikein liikkunut missään, vaan olin kotosalla ja treenasinkin tosi vähän, aloin turhautua. Tuntui etten pääse purkamaan energiaa ja kun ei ole edes saunaa, niin ei pääse relaamaan ollenkaan. Kaiken huipuksi laskettelijoiden toiminta on jatkunut juuri sellaisena niin kuin tiesin sen olevan perustuen omakohtaisiin kokemuksiin takavuosilta ja mediatietoihin. Se Itävallan viruslinkomeininki on vain siirtynyt Leville ja muihin pohjoisen kohteisiin, eivätkä viranomaiset ole tehneet asialle mitään. Se on kumma, että hallitus laittoi yliopistojen ovet lukkoon, enkä pääse sinne, mutta hiihtokeskuksissa saa porsastella miten haluaa. Nytkin kun hiihtokeskuksia menee viikon päästä kiinni, on se heidän oma päätös, eikä viranomaismääräys. Olen ollut vähän sellaisissa fiiliksissä nyt, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

En ole ollut lähikontaktissa kenenkään kanssa

Huvittavaa on se, kun keskiviikkoaamuna olin lenkillä, niin näin siellä jonkinlaisen kuuden hengen kimppalenkkiporukan. Jos sanotaan, ettei pidä olla lähikontakteissa, niin minkä takia jotkut ovat. En tajua muutenkaan sitä 10 hengen rajaa. Kyllähän se virus leviää, vaikka olisi mikä tahansa lukema, jos ihmiset ovat liian lähellä toisiaan. Poliisihan sanoi, etteivät puutu, vaikka joku pitäisi kotonaan 100 hengen bileet. Miksi tuollaista pitää sanoa julkisuuteen? Samaten on outoa se, että jos työnantajat lähettävät ihmiset etätöihin, niin ne tapaavat silti ihmisiä. Eikö sen asian pitäisi olla niin, että jokainen yrittää välttää kontakteja, niin päästään tästä nyt jotenkin nopeasti yli ja sitten voidaan palata hommiin, harjoitella ja kilpailla. Itse olen käynyt ulkona yksin juoksemassa tai pyöräilemässä, käynyt kaupassa, mutta välttänyt olemasta lähellä muita, enkä ole käynyt missään vilkkaaseen aikaan. Lisäksi olen käynyt varmaan kolme kertaa rauhallisessa lounaspaikassa safkalla. Käytän liikkuessani hanskoja, enkä mene lähelle muita ihmisiä. Kaivopuistossa on näkynyt eniten ihmisiä, mutta sielläkin olen yrittänyt valita reittejä, joilla ei näy kovin paljon muita, jotta ohittaisin läheisimmän ulkoilijan parin metrin päästä. Yritän siis elää kuten kuuluu, mutta turhautuneena luen lehdistä, että Kalliossa kättelevät ja halailevat ihmisiä baarissa ja hiihtokeskuksissa yskivät ja pärskivät baaritiskillä tokaisten samalla heitä yks Corona. Tämä kokonaisuus ei mene nyt ihan oikein.

On vaikeaa kun ei ole juoksumattoa käytössä

Keväinen todellisuus

Ensi viikolla kun lämpenee, alan käydä radalla yrittämässä juosta jotain kovempia treenejä. Tällä viikolla se ei ollut oikein mahdollista tai olisi ollut torstaina, kun silloin oli lämpöisempää, mutta valitettavasti nilkkani oli niin kipeä, etten voinut juosta, enkä vieläkään voi juosta kovempia vauhteja, kun se ei oikein taivu normaalisti vielä. Tosin onneksi se kipu meni pois melkein kokonaan. Nilkkaa jomottaa, mutta on se melkein kunnossa. Keskiviikkoillan karmean kelin lenkki ja siinä tapahtunut loukkaantuminen tapahtuivat sen takia, kun sitä mattoa ei ole käytettävissä. Saisin kyllä maton, mutta kun ei ole paikkaa, mihin sen laittaisi. Parveke on ainoa, mihin se järkevästi mahtuisi, mutta siellä on liian kylmä. Toivotaan, että tulisi lämpöisempiä, kuivia kelejä piakkoin, niin alan tosiaan tehdä ratatreenejä.

Ensi viikolla paluu normaalimpaan?

Sunnuntaina polkukengillä

Näin ei voi jatkua, tämä oli toinen kevyempi viikko putkeen ja viimeisestä varsinaisesta avainharjoituksesta on aikaa melkein kaksi viikkoa. Voikin sanoa, että pidin jonkinlaisen ylimenoajan ilman, että olisin voinut tehdä mitään sellaisia asioita, mitä olisin esim. maratonin jälkeen tehdä eli mennä vaikkapa uimahalliin tai leffaan. Ensi viikolla on pakko palata normaaliin siinä mielessä, että laittaa herätys aamuiksi päälle ja yrittää olla niin produktiivinen kuin mahdollista, oli koronatilanne mikä hyvänsä, sillä hermo menee muuten ja toisaalta tämä poikkeustilanne voi kestää jopa 18 kuukautta. Toinen asia, mihin ensi viikolla pitää panostaa, on harjoittelu. Vaikken mitään maratonohjelmaa voikaan nyt tehdä, eikä sitä kannata tehdä, koska en tiedä, koska tapahtumia olisi, niin pitää alkaa silti tehdä jotain lenkkejä, joilla nostaa sykkeitä. Muuten kunto heikkenee. Kolmas asia on se, että alan käyttää yhä enemmän aikaa sen miettimiseen, millainen mahdollisuus tämä koronan jälkeinen aika voisi olla. Lauantaina lähetin jo yhden suuren urheiluseuran toimitusjohtajalle sähköpostia siitä, miten urheiluseurat voisivat rahoittaa nyt toimintaansa.

Yhteenveto:
Ma: 8 km juoksua matolla at 4.56 min/km
. Vika salikerta ja sauna ties mihinkä saakka. Pumppasin yläkroppaa, juoksin ainoana juoksumatoilla jonkin verran ja kävin saunassa. New Balance Beacon
Ti: 14,25 km pyöräilyä halpisfillarilla, ave 19,3 km/h. Oli surkea sateinen ja tuuli keli, kura lensi. Pienet pyörät, joten tuli ajettua vähän liian isolla vaihteella,
10,18 km juoksua at 5.13 min/km. Olin puoli tuntia kotona lämmittelemässä kunnes lähdin lenkille. Sade oli lakannut, tunnelma oli ihan jees, ei valittamista. Nike Vomero 14
Ke: aamu: 13,70 km juoksua at 5.26 min/km. Mahtava keli, mutta jalat aivan jumissa edellispäivän fillaroinnista. Niinpä hidas vauhti ja fiilistelyä. Nike Vomero 14
Ilta: 13,91 km juoksua at 4.56 min/km. About sama reitti kuin aamulla, oli tarkoitus juosta kovempaa ennen kuin tulee pimeätä. Valitettavasti satoi ja oli todella sumuista. Vähän ajan päästä lasit olivat sen verran humussa, etten nähnyt enää maanpintaa. Tuon vuoksi astuin törröttävän kiven päälle ja jalka taittui. Nike Zoom Elite 9
To: 20,79 km pyöräilyä halpisfillarilla, ave 19,6 km/h. Pesin pyörää aamulla kaksi tuntia ja pidin muuten vapaapäivän nilkan takia. En säätänyt vaihteita, joten ne pelasivat vähän huonosti, mutta tarkoitus oli ajaa rauhallisesti, koska nilkka kipeä. Koko lenkin idea oli katsoa, onko hiekat ajettu pois, jotta voisin ottaa Bianchin esille. Niin oli tehty, mutta vaikka oli kevään lämpimin päivä, niin viima oli kylmä. Ihan liian vähän päällä, palelin koko ajan. Lenkki ei kuitenkaan loppunut puolimatkan jälkeen kylmyyden takia, vaan siksi, että etulokasuojan kiinnikkeen ruuvi löystyi ja lokasuoja putosi renkaan päälle. Sen jälkeen metrolla pois
Pe: 12,78 km juoksua at 4.58 min/km. Nilkka paljon parempi, kesti jo juoksua. Fiilis aika hyvä. Lähdin lenkille ennen kuin tulee pimeätä siltä varalta, ettei mitään sattuisi nilkan kanssa. Oli todella hyvä fiilis juosta. Brooks Launch 6
La: 8,03 km juoksua at 5.10 min/km. Fiaskolenkki. Aurinko paistoi kun tulin kaupasta ja yöllä satanut lumi oli sulamassa. Ajattelin, että olisi hyvä juosta. Kun menin ulos, huomasin,että sataakin lunta. Takin alla oli ehdottomasti liian ohut paita ja kengätkin olivat väärät tuohon lenkkiin, sillä kun ne kastuivat astuttuani lätäköihin, niin ohuet sukat olivat liian ohuet, jolloin varpaat olivat todella jäässä. Niinpä lyhensin lenkkiä tyyliin puoleen. En voinut oikein edes juosta yhtään kovempaa, kun lihakset olivat niin kohmeessa, kun palelin. Olisi pitänyt olla enemmän päällä ja Hoka Speedgoatit jalassa. Brooks Launch 6
Su: 24,42 km juoksua at 5.02 min/km. Ehkä väärät kengät, kun maastokengät jalassa, mutten tahtonut ottaa nilkan takia riskejä. Vähän lunta tai märkää hiekkaosuuksilla, asfaltti käytännössä kuiva. Nilkan säästämiseksi pituuskin vähän lyhyempi. Ei oikein huvittanut tehdä pidempää lenkkiä. Hoka Speedgoat 4
Yhteensä: 91,02 km juoksua, 35,04 km pyöräilyä ja vähän yläkropan punttia.

Näissä olosuhteissa viikko oli määrän suhteen ihan ok. Pystyin jatkamaan juoksua, vaikka satutinkin vähän nilkkaani, mutta toisaalta sain annettua kropalle vähän lepoa. Ensi viikolla tarkoitus olisi kyllä juosta jo kovempaa.