Vaikea pitää motivaatiota yllä

”Motivasjon er for amatører” kirjoitti hiihtäjä Hans Christer Holund eilen Stravassa treeninsä kommenttiosiossa. Hän oli juossut matolla kevyttä 4.50 min/km vauhdilla tunnin. Sitä edellisinä päivinä mies täräytti suksilla yli 200 km lauantaina, piti sunnuntaina lepopäivän ja maanantaina mies pukkasi ladulla yli 60 km ja kertoi, että kaikki alle 100 km on palauttelevaa. Eli suomeksi yllä lukee: motivaatio on amatööreille. Olen ollut joskus samaa mieltä, sillä kun joku tavoite on olemassa, niin sitä menee kuin juna eteenpäin ja tekee korjaustoimenpiteet, jos tarvitaan, mutta nyt on vähän hankala vaihe menossa, kun emme tiedä, koska voimme kilpailla seuraavan kerran.

Olisipa mølle!

Opin muuten Holundilta uuden sanankin, nimittäin termin nimeltä mølle. Se tarkoittaa norjaksi tehdasta, mutta tredemølle on juoksumatto. Jotkut käyttävät møllesta muotoa mølla. Kun en tunne norjan kielioppia, niin en tiedä, miten tuo menee, mutta sen tiedän, että sama sana on tanskaksi mylly. Tämähän on nyt aivan huikea juttu. Suomalaisittain mölle tai miksei molle on siis tehdas tai mylly, jossa tehdään huippujuoksijoita. Huvittavaa asiassa on se, että tuo netin varjofoorumi, missä minuakin pilkataan, on paikka, jossa keskustelevat jostain mollesta, joka harjoittelee myllyssä. Tämähän on melkoista sketsiviihdettä siinä mielessä.

Joka tapauksessa eilisilta oli esimerkki siitä, mitä voi käydä, kun ei ole käytettävissä mølleä. Tuuli ihan hiivatisti, joten tein tietysti typerän ratkaisun, kun en miettinyt, missä olisi tuulensuojaa, vaan lähdin juoksemaan länärin vartta länteen. Juoksin ensin reilut 5 km warm-upia, jonka jälkeen tein drillejä ja olin mielestäni valmis tekemään kovemman treenin Baltsu 8K -reitillä, mutta ei siitä oikeasti tullut mitään. Tuuli oli lounaasta päin 17 m/s ja puuskissa jopa 22 m/s. Sen huomasi, sillä tuuli riepotteli minua niin paljon, että luulin, etten pysy pystyssä ja erityisesti se työnsi minua oikealle kipeän nilkan päälle. Kaiken lisäksi tossujen nauhat aukesivat kahdesti. Ensin muutaman sadan metrin jälkeen oikea kenkä aukesi, vaikkeivat Brookseissa nauhat olleet koskaan aikaisemmin auenneet (tosin en ollut ennen yrittänyt juosta niillä kovaa). Silloin palasin takaisin ja aloitin uudelleen, mutta myöhemmin kävi niin, että kun huomasin etten pysty puskemaan tuossa tuulessa eteenpäin kunnon vauhtia ja kun nauhat aukesivat uudemman kerran, luovutin. Silloin se oli vasen tossu. Pysähdyin ja sidoin kenkäni uudestaan. Tuon jälkeen päätin juosta rennosti takaisin repimättä yhtään. Takaisin tullessa oli sitten sivumyötäistä, mutten halunnut enää juosta kovaa, vaan säästää sen treenin johonkin tulevaisuuteen. Juoksumatolla tuollaisia täysin epäonnistuneita lenkkejä harvoin tulee.

Aamulla nilkka ja selkä kipeinä

Illalla ei väsyttänyt yhtään, vaan olin hereillä vielä yhden aikaan ja yllätys oli suuri kun heräsin jo viideltä. Edellisenä yönä olin nukkunut yli 8 tuntia, sitä edellisenä huonosti ja nyt oli taas tällainen huonompi yö unien suhteen ohjelmassa. Ehkä syynä on se, kun viime viikolla nukuin niin paljon, niin ei nukuta tai vaihtoehtoisesti se, kun tulee aamulla aikaisin jo valoisaa ja myöhemmin aurinkokin alkoi paistamaan, joten uudestaan nukahtaminen oli vaikeaa. Myöskin saunan puute vaivaa. Kaiken huippu oli se, kun yritin kääntyä sängyssä, niin lapaluun viereen tuli aivan pirunmoinen kipu. Aamulla kahdeksan maissa päätin lähteä aamulenkille, koska muuten minua olisi ottanut päähän vielä enemmän. Kun juoksin niin huomasin, että nilkka on nyt todella kipeä todennäköisesti sen illan lenkin vuoksi ja kaiken lisäksi siinä selässä on pieni todella kipeä piste lapaluun vieressä. Ajattelin, että hemmetti sentään, on tämäkin. Sain kuitenkin juostua jonkinlaisen kevyen aamulenkin.

Radatkin suljettu mm. Turussa

Nykyisiä mattokenkiä siirtyy nyt ulos, kun ei voi käydä juoksemassa siellä matolla

Lisäksi koko ajan tulee hullumpia juttuja esille julkisuudessa. THL:n tilannekuva on muuttunut koronaviruksen suhteen, koska Suomeen on palannut (tai osa vasta palaamassa) peräti 200000 ulkomailla oleskellutta kansalaista. Heitä ei ole kuitenkaan varsinaisesti viety minnekään karanteeniin, vaan ovat voineet lähteä lentokentältä suoraan Alepaan ja sitten junaan yskimään. Nyt se on ongelma ja Uusimaa pitää kuulemma eristää. Kohta on poliisi ja armeija kaduilla ja sitten meidän oikeuksiamme vähennetään päivä päivältä. Ottaisin paljon mieluummin sellaisen tilanteen, missä olisi vähän pätevämpi hallitus ja jos se ei onnistu, niin sitten vaikka sen koronan. Nyt sähelletään itse ja sen jälkeen vedetään överiksi. Kohta koko yhteiskunta on kiinni niin kauan kunnes talous romahtaa totaalisesti, sitten ovet avataan ja korona tarttuu meihin kuitenkin, kun se on jo päästetty valloilleen.

Toinen uskomaton juttu on se, että luin Turussa tilanteen olevan sellainen, ettei juoksuradalle saa mennä koronatilanteen vuoksi. Se on kuulemma kokoontuminen, eivätkä voi valvoa, onko kokoontuneita alle 10. Minusta kyllä se ei ole mikään kokoontuminen, jos yksikseen kentällä juoksee kunhan pitää ne etäisyydet muihin kunnossa. Jos juoksijoita olisi esim. 10 metrin välein, niin 40 ihmistä mahtuisi radalle melko turvallisin välimatkoin. Rehellisesti sanottuna totuus on se, että ne kerrat, kun minä olen ulkona radoilla Helsingissä treenannut, niin urheilijoita tai kuntoilijoita on koko radalla ollut maksimissaan neljä. Nyt jos radat laitetaan kokonaan kiinni sillä varjolla, että siellä saattaisi olla yli kymmenen henkilön kokoontumisia, niin on pakko sanoa: haistakaa pee! Toivotaan oikeasti, että se on vain Turun tauti ja että siellä on joku urheiluvastainen peräkammarin urpo päättämässä noista asioista eli tilanne ei muuttuisi yhtä naurettavaksi muualla. Muutenhan tilanne menee siihen, että pitää herätä keskellä yötä tekemään ns. yöjuoksuja radalla.

En oikein tiedä, mihin tätä energiaa ja turhautumista purkaisi. Pitäisiköhän hommata joku nyrkkeilysäkki ja alkaa lätkiä, mutta sekin on aika huono idea, kun on molemmat kädet leikattu, joten ne eivät oikein kestä tuollaista.