Eltsun kausi alkoi, jalan tilanne jännitti

Jalka on aiheuttanut viime aikoina aika paljon huolta. Maanantaina pidin lepopäivän, tiistaina oli aika kiva lenkki, jolloin juoksin jo muutaman reippaamman kilometrin, mutta keskiviikkona jalka oli jälleen niin kipeä, ettei kärsinyt astua. Piti juosta 18 km, mutta kaarsin about puolimatkassa metroasemalle ja tulin pois. Tuon jälkeen torstaina ja perjantaina pyöräilin. Jännitti, miten käy, kun menen lauantaina radalle juoksemaan. Sitä ennen kuitenkin eilisestä asiaa.

Olen sunnuntaipyöräilijä

Eilen kävi sellainen asia, että puhelin unohtui kotiin. Olin tullut asioilta ja kun vaihdoin vaatteita makuuhuoneessa, niin olin heittänyt puhelimen sängyn päälle ja unohtanut sen sinne. Laitoin takin taskuun fillarilenkillä tarvittavia tavaroita, mutta kännykkä ei ollut tosiaan mukana ja kun pyörässäni ei ole ajotietokonetta, niin olin kyllä pari kertaa eksyksissä. Ajoin aina vain eteenpäin randomteitä ja katsoin mihin päädyn. Se oli lopulta ihan mukava n. 65 km ajolenkki. Oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna tosi hyvä fiilis fillaroidessa. Siihen vaikutti moni asia. Ensinnäkin pääsin aika hyvään tunnelmaan. Kun olin päässyt eroon seikkailuista Vermon ja Leppävaaran tienoilla ja löytänyt reitin Bembölen suuntaan, sain ajatuksen kiertää Bodomjärven. Siellä oli leppoisa polkea, kun ei liikennevaloja tai tienylityksiä. Lisäksi pyörätie nykyisellään. Sitten kun se pyörätie loppuu, huomasin yhden henkilön menevän pyörällä Röylän suuntaan. En tiennyt yhtään mikä mesta se on, mutta lähdin ex tempore itsekin sinne. Vähän matkan päässä ylämäessä ohitin ko. pyöräilijän kevyesti rullaten. Osoittautui, että hän oli nainen. Reitti meni hevostallin ohitse ja siinä oli yksi haka tien vieressä, jossa oli hevosia oleskelemassa ja toinen, jossa kaksi henkilöä ratsasti hevosilla. Muuten se oli sellaista maalaismaisemaa perunapeltoineen. Olin jo aiemmin nähnyt Bodom-järven ympäristössä erään miehen leikkaavan nurmikkoa istuttavalla ruohonleikkurilla ja se tuoreen ruohon haju tulvi tielle. Tuli mieleen lapsuuden ajat, jolloin aina tuli itsekin leikattua nurtsia. Röylä oli ilmeisesti jonkinlainen pieni maalaiskylä Espoossa, sillä jossakin kohdassa oli varoitus koulusta. Vähän sen jälkeen tultiin risteykseen. Vasemmalle meni Lahnukseen, joten lähdin sinne. Vähän matkan päästä tultiin ison tien risteykseen ja lähdin sen tien suuntaisesti pyörätietä eteenpäin. Huomasin hetken päästä, että oli kyltti Vihdin suuntaan. Nyt tiesin missä olen, nimittäin Vihdintien varressa. Minulla on useasti ollut moottoripyörä huollossa ja talvisäilytyksessä Kalajärvellä, joten tiesin, että jos kääntyisin ympäri, pääsisin Vihdintietä seuraamalla Helsinkiin. Ajattelin kuitenkin, että entä jos sieltä kääntyy joku reitti vasemmalle, jota kautta pääsisi pois. Ei mennyt kauaa kuin tuli Luukin ulkoilualue ja ajoin sinne. Mukanani oli juotava, jonka päätin juoda puutarhapöydässä sen kartanon ja rannan välisessä puistossa. Kello läheni kahdeksaa, joten päätin ajaa sieltä pois Vihdintietä pitkin, jotta olisin suht inhimilliseen aikaan himassa.

Kun tulin poispäin Vihdintietä, niin mietin, että onpa hauska ajaa. Tuli mieleen, että olen vähän sellainen sunnuntaipyöräilijä. En mielelläni nosta sykkeitä pyörällä muuta kuin kuntosalilla, sillä fiilistelen tuolla ulkona, enkä oikein uskalla iskeä alamäkiin vauhdilla, kun en tiedä mitä tulee eteen ja olen muutenkin liikenteessä koko ajan varuillani. Niinpä kun katson Stravasta, niin suoritukseni pyörällä ovat aina aika huonot verrattuna muihin, mutten edes yritä polkea kovaa. Nyt oli hieno perjantai-ilta ja tuli sellainen tunne, että nautin siitä, mitä olen tekemässä. Tuli sellainen fiilis, että jatkossa voisin pyöräillä enemmänkin. Oli todella rento fiilis ja nautin pyöräilystä. Ajatuksissa alkoi vilkkua tulevaisuus, kenties parempi pyörä ja jotkut pitkät ajolenkit vaikkapa Alpeilla. No se on vähän ennenaikaista, mutta hyvää fiilistelyä siitä, mitä voisi tehdä sitten, kun ei halua enää maratontavoitetta tavoitella. Oli aika palata nykyaikaan ja päätin, että lauantaina menisin radalle kokeilemaan, onko jalassa kipuja. Tuota ennen eksyin vielä kerran päätyen ajamaan maantiepyörällä mm. Leppävaaran hiihtolatujen pohjilla. Lopulta klo 21.20 pääsin himaan.

Päädyin Eltsuun vähän vahingossa

Ideani oli mennä Larun kentälle, mutta päädyinkin tavallaan puolivahingossa Eltsuun. Syynä oli se, ettei yhtä kirjaa ollut yliopiston kirjastossa. Katsoin, että sellainen on Oodissa hyllyssä. Etsin kirjastokorttiani ja lopulta löysin sen. Se oli myönnetty vuonna 1994, kun tarvitsin Numerotaidottomuus-kirjan, kun seuraavana päivänä oli kvantsun tentti, mihin tuo kevyt teos oli yksi kirjoista, joka oli kurssivaatimuksissa. Se oli vähän vaikea löytää se kirja, kun sitä ei ollut kirjakaupoissa ja jokaisesta kirjastosta varattu. Lopulta se löytyi Jakomäestä, joten minun oli pakko mennä sinne saakka tenttiä edeltävänä iltana, hakea kirja ja lukea se. Palautin sen sitten johonkin keskustan kirjastoista. En ole varmaan kirjastokorttiani sen jälkeen käyttänyt. Nyt perjantaina, kun yritin hankkia pin-koodin netin kautta, niin ei se tunnistanut tuota korttia. Ajattelin perkele, mutta päätin silti lähteä sinne Oodiin. Haluamaani kirjaa ei löytynyt. Sen oli joku muka 2 päivää aiemmin palauttanut, mutta se oli kadonnut. Etsivät sitä, mutta eivät löytäneet. Kirjassa on valtavasti varauksia, mutta tämä oli sellainen bestseller-kappale, mitä ei voi varata. Minulle myöskin kerrottiin, etten ole heidän asiakkaansa. Tilanne on kuulemma niin, että jos ei lainaa 5 vuoteen, ei ole enää asiakas. Minulle tehtiin uusi kortti ja kotona päätin mennä lauantaina hakemaan sen Töölön kappaleen. No ei kun sinne, eikä taaskaan löytynyt ko. kirjaa hyllystä. Nyt tällä kertaa netistä paljastui, että joku oli lainannut sen lauantaiaamuna. No ei se mitään, matka jatkui kohti rataa ja treenejä.

Olisin päässyt Meilahden suunnasta ympäri sinne Lauttasaaren urheilukentälle, mutta se alkuverra olisi tullut kyllä aika pitkäksi. Sitten minulla välähti, Eltsuhan on tässä lähellä, juoksen sinne. Kun pääsin perille, niin siellä oli aika paljon yleisurheilijoita, lähinnä pikajuoksijoita. Sen lisäksi muutama hölkkääjä ja Pasinkin näin siellä. Hän oli ilmeisesti asiakkaan kanssa liikenteessä. Ilma oli todella hieno. Ei liian kylmä, joten otin saman tien pitkän paidan ja trikoot pois, päätin juosta lyhyissä. Sitten aloin tehdä nurtsilla lämmittelyä. Jaloissa olevat pienet jumit ovat oikeasti hallinnassa. Eivät ne normaalit ole, mutta olen jonkun verran hieronut ja rullaillut, eivätkä ne vaivaa, mutta se sääressä oleva peukalonpään kokoinen kipupiste luussa on se pullonkaula, minkä vuoksi en oikein halua, enkä voi juosta. Tätä ennen viikolta oli vain 22 km juoksua plakkarissa. Pasi epäili olisiko rasitusmurtuman alkua, mutta itse en osaa sanoa, koska on parempia ja on huonompia päiviä.

Juoksin minitempon

Kun Pasi kysyi, mitä aion tehdä, niin sanoin, että jos edes 4 min/km voisin juosta. Piti kuulostella jalkaa. Lähdin rennosti juoksemaan ja huomasin, että se kulki paremmin kuin viimeksi Larussa. En tiedä johtuuko se siitä, että silloin olin juossut edellisenä iltana kuntoradalla aika rankan treenin vai siitä, että nyt käyttämäni Saucony Kinvarat ovat nopeammat kuin vanhat Nike Zoom Elitet vai onko se niin, että Eltsun kentän pinta olisi nopeampi. Joka tapauksessa pystyin rennosti juoksemaan kovempaa kuin viimeksi. Tavoite oli juosta 6 km eli Danielsin tempo, mutta kolmen kilsan jälkeen alkoi jo vähän painaa jaloissa. Kun mietin sitä, että minulla on tuo vaiva, niin en halunnut puskea yhtään väkisin. Ajattelen asiaa niin, että käyn vaikka mieluummin useamman kerran viikossa tekemässä vähän (jos lämpimämmät säät jatkuvat) kuin juoksen nyt alkuvaiheessa kerralla liikaa. Kun oli 9. kierros menossa, päätin lopettavani sen treenin 11 kierroksen jälkeen, jolloin tulisi sama pituus kuin Larussa eli 4,4 km. Viimeisen kierroksen juoksin vähän kovempaa, 3.30 min/km vauhtia, mutta muuten oli menty hiljempaa. Keskariksi tuli lopulta 3.50 min/km. Se oli ihan jees, koska juoksin rennosti, mutta siinä oli kuitenkin kaksi huolestuttavaa seikkaa.

Ensinnäkin hengitys ei pelaa ollenkaan. Olen unohtanut kuinka hengitetään silloin kun juostaan lujempaa. Se on inhottava juosta, kun tuo hengitys on hankalaa. Tuon vuoksi pitää tehdä nyt muutama treeni ennen kuin alan yrittää hakea kovempia vauhteja. Toinen huolestuttava asia on se, että tuollaisessa vauhdissa matka painoi jo vähän 3 km jälkeen. Toki tuntemukset voivat vaihdella ja jos olisin jatkanut, niin se fiilis olisi saattanut helpottua myöhemmin, mutta jos mietitään sitä, että tavoitteena olisi huosta maraton aika reippaasti, niin onhan vauhtikestävyys heikentynyt aika lailla koronan aikaan.

Miten tästä eteenpäin?

Eltsussa oli hyvä fiilis. Sieltä ensinnäkin puuttuu ne jalkapalloilijat, joten ei tarvitse varoa palloja. Sen lisäksi ei ollut ketään kävelijöitä ykkösradalla kuten Larussa. Kaikki olivat oikeasti juoksemassa. Etusuoralla oli oikeita, nopeita pikajuoksijoita valmentajiensa kanssa ja muutenkin sieltä välittyi sellainen tekemisen meininki. Kun sääkin oli mainio, mietin miksei voinut olla tällaista silloin, kun koronarajoitukset alkoivat, kun olin oikeasti kovassa kunnossa. Silloin olisin voinut siirtyä tekemään treenit ulkona. Nyt ne ovat jääneet kokonaan tekemättä. Toinen asia oli tuo jalka. Lämmittelyssä se oli todella kipeä, mutta varsinaisessa treenissä se vaivasi aika vähän eli ilmeisesti se tuntuu vähemmän, kun se lämpiää oikein kunnolla tai ehkä kun en ollut juossut edellispäivinä, niin se oli vähän päässyt toipumaan. Joka tapauksessa jalka ei estänyt tänään harjoittelua, mikä on hyvä, mutta toisaalta harmittaa jo valmiiksi se, että jos se on todella kipeä huomenna, kun pitäisi juosta pitkis. No aika näyttää ja otetaan nyt pieniä askeleita eteenpäin. Saucony Kinvara oli muuten loistava valinta radalle. Siinä missä viime vuonna tuntui, että Hoka Rincon oli vähän liian pehmeä radalle, niin tässä ei ollut sellaista fiilistä ja rata puolestaan oli Kinvaroille tarpeeksi pehmeä ympäristö asfalttiin verrattuna. Todella kiva kenkä tuonne.

Tästä ei tosiaan tule kovinkaan kummoinen viikko juoksukilometrien suhteen, mutta onhan ainakin kevät vihdoinkin koittanut. Oli hyvä päivä. Siihen kun olisi vielä päässyt Uimastadikalla pulahtamaan altaaseen ja saunaan. Tosin niin kovaa en tänään juossut, että olisin mitenkään yltä päätä hikimärkä ollut. Otin t-paidan pois, laitoin pitkähihaisen päälle, joka oli kuiva, jonka jälkeen lähdin sieltä himmaillen kevyesti juosten pois. Juoksin Kamppiin, josta ostin juotavaa. Sen jälkeen olikin aika lähteä jo kotiin lounaalle.