Polar M400 -asiaa

Olen ollut pulassa parissa kisassa tuon väliaikaiseksi mittariksi ennen rannemittariaikakautta hankkimani Polar M400 -halpismittarin kanssa. Nyt ongelmat alkavat helpottaa, joten on paikallaan kertoa vähän asioita, jotta muut eivät joudu kokemaan samaa. Olisihan sitä voinut enemmänkin mittarin kanssa harjoitella, mutta kun olen treenannut lähinnä juoksumatolla, niin asia ei ole ollut ajankohtainen.

KAIKKI MUOKKAUKSET TEHTÄVÄ NETTISIVULLA

Aloitin laitteen käyttämisen niinkuin olen aloittanut kaikkien kännyköiden ja sykemittareiden käytön aiemmin eli laittamalla laitteen lataukseen kytkemällä piuhan pistorasiaan ja yrittämällä laittaa laitteeseen asetuksen, mutta se oli aivan väärin. On syynsä miksi, laitteessa ei tule mukana mitään laitetta, millä laitteen voisi ladata verkkovirrasta. Se on nimittäin ilmeisesti tarkoitus aina ladata USB-kaapelilla tietokoneesta. Itse otin tähän käyttöön Garminin laturin vaihtamalla vain piuhaksi Polarin piuhan ja olen ladannut koko ajan sitä kautta ja siirtänyt bluetoothin avulla harjotukset suoraan kännykkään. Toki alussa rekisteröin laitteen Polarin nettisivuilla ja loin sen profiilin. Ensimmäisellä viikolla laitteen synkronointi kännykän kanssa ei onnistunut millään. Lopulta kun sain sen onnistumaan, niin se on pelannut niin hyvin, etten ole muuta kuin kännykkäsovellusta edes käyttänyt.

ALOITUSNÄYTTÖÄ VOI MUOKATA

Nettisivulla sai asetettua asetukset kuten valittua kielen. En ollut kuitenkaan tietoinen, että muutakin voi tehdä. Laitteessa nimittäin ei tule mukana mitään kunnollista käyttöohjetta, vaan jonkinlainen aloitusopas, mikä häiritsee asioita.

Koska näyttöä ei voi kellosta muokata kuten Garminissa oli tilanne, niin luulin, että se on de facto se tilanne, jonka kanssa joudumme elämään. Kun ostaa halvan mittarin, on kusessa. Mietin, että niitä kenttiä on valittu sinne humalassa, kun ei tunnu löytyvät yhtään näyttöä, missä olisi järkevä data samalla näytöllä ja lisäksi on kummallisia juttuja kuten se, että näytetään hetkellistä nopeutta, joka heittelehtii koko ajan, mutta ei näe käynnissäolevan kilometrin nopeutta. Samoin jotain muita kummallisia yksityiskohtia on.

Asia alkoi tuon puolimaratonin jälkeen ärsyttää. Mietin, että voiko tosiaan olla niin ettei nopeutta näe mitenkään järkevämmin. Sunnuntain 25km lenkillä se otti taas päähän todella paljon. Kun vilkaisin kelloon niin siitä välittyvä nopeus oli joko selvästi nopeampaa tai hitaampaa kuin mitä kilometrin vauhdiksi sitten kellon piipatessa tuli. Päätin, ettei näin voi olla. Mietin sitä, että jos ja kun uusia ominaisuuksia kuten kadenssi on ohjelmistopäivityksissä tullut tuohn malliin sen jälkeen kun se oli julkaistu, niin olisikohan M430:ssa paremmat nopeusnäytöt. Lopulta kun asiaa maanantaina selvittelin, niin löysin netistä PDF-käyttöohjekirjan, josta selvisi, että myös tämän M400 näyttöä voi muokata, mutta vain sieltä nettisivulta, ei laitteesta tai kännykkäsovelluksesta eli jouduin liittämään laitteen usb-piuhalla tietokoneeseen ja kokeilla.

En löytänyt sieltä mistään sellaista kohtaa, missä sitä voisi muokata, joten uudelleen se pdf esille. Siellä pitää painaa omaa nimeä ja sieltä valita kohta lajiprofiilit. Tein niin ja valitsin juoksu. Sitten syötin ne kentät mitä halusin, samalla muutin jotain muita tietoja kuten maksimisykettä ja painoin tallenna. Illalla lähdin lenkille ja huomasin, ettei mitään ollut tapahtunut. Aluksi olin innoissani, että voisin katsoa tietoja, mitä minulla aiemmin ei ollut, sillä olin löytänyt sieltä keskinopeuden/kierros, mutta petyin sitten, kun se ei ollutkaan tullut sinne. Tänään kun asiaa uudelleen kokeilin, niin tajusin, että se tallennus oli tapahtunutkin siihen toiseen kenttään eli sykkeisiin, ei tähän. Siinä pitää toimia seuraavasti:

Kun on luonut uuden näytön niin pitää painaa SULJE, tämän jälkeen TALLENNA-näyttö ei ole enää harmaa, vaan voi painaa sitä TALLENNA-näppäintä ja sen jälkeen laite pitää vielä synkronoida eli liittää usb-porttiin tietokoneessa. Näin toimittuani sain uuden näytön laitteeseeni, jossa on nyt niitä tietoja mitä haluan eli matka, kilometrin keskinopeus (sekään ei oikeasti ole keskinopeus/kierros niinkuin eilen luulin, vaan keskinopeus/automaattinen kierros, kokonaisaika ja syke).

Eilinen 16,2km iltalenkki meni Polar-mielessä harakoille, mutta se oli muuten hyvä tehdä, sillä tänään taitaa olla paljon huonompi sää kautta linjan, joten voisin pitää lepopäivän. Seuraavalla lenkillä kokeilen, miten tuo nopeus nyt sitten oikeasti toimii, kun on oikeat kentät näytössä.

Paita, kuulutko joukkoon?

IMG_20170615_223050_398.jpgTorstai-ilta oli vuorossa traditionaalinen kisan jälkeinen paitalenkki. En nyt keksinyt tähän parempaa sanaakaan kuvaamaan ko. lenkkiä, mutta ideana on se, että jos ja kun kisasta saa paidan, niin käytän sitä seuraavan kerran, kun juoksen lyhyissä kuteissa. On se sitten ulkona tai juoksumatolla. Ke-aamuna oli ensimmäinen lyhyt lenkki kisan jälkeen, mutta viileän kelin takia en juossut lyhyissä. Torstaina sen sijaan oli paljon lämpimämpi keli, joten varustukseksi riitti shortsit ja t-paita, minkä vuoksi HHM:n paita päälle ja Seurasaarenselän ympäri. Yhteensä matkaa kertyi 18,4km. Meno oli todella vaikeata, keskari oli 5.09 min/km. Osa kilsoista alle vitosta, osa hitaampaa. En tiedä oliko se palautuminen vielä kesken vai ovatko sairastelut oikeasti laskeneet merkittävästi kuntoani. Itseasiassa pe- ja la-lenkit olivat myöskin nihkeitä.

Yksi toinen tuli vastaan samanlaisessa paidassa ja lisäksi olen nähnyt nyt ke-to kahdella tämän kevään HCR:n paidan. Aloin ajatella asiaa ja mietin sitäkin, miksi niin monella oli itse tapahtumassa tuo paita päällänsä. Okei, sehän on hirvittävän hyvännäköinen paita. Räväkkä fuchsia tulee suorastaan silmille ja tapahtuman logo on niin suurella, että varmasti näkyy. Toisaalta materiaali ei ole niin mukavaa, vaan suorastaan jopa karua. En tiedä haluaisinko sitä pitää puolimaratonilla, varsinkaan lämpimissä olosuhteissa tai ylipäätänsä tapahtumassa, jossa hikoo paljon ja lisäksi kaataa päällensä vettä. Silloin tuo paita voi kyllä hiertää. Muutenkin mietin, miksi minä haluaisin näyttää samalta kuin sadat muut ihmiset. Voisin siis juosta tuo paita päälläni vaikkapa Viikin Viitosen, mutten HHM:ää. En halua kuulua joukkoon. Haluan olla ainutlaatuinen. Haluan olla baltsu, en mr. noname/nobody.

Miksi niin monet haluavat kuulua joukkoon?

Ensikertalaisille tuollainen tapahtumapaidan käyttäminen voi olla kätevää, sillä heillä ei välttämättä ole vielä niin paljon varusteita. Muistan kun ostin ensimmäisiä teknisiä paitojani joskus 2005 tienoilla niin minulla taisi olla sen jälkeen rotaatiossa 6 paitaa ja sama määrä shortseja. Oli ikäänkuin valittu ne asut sillai että tiettyyn paitaan aina tietyt shortsit ja vaatteita joutui pesemään kohtuu-usein. Pikkuhiljaa paitoja alkoi kertyä lisää. Osin tapahtumista ja osin kaupasta ostettuina. Nyt rotaatiossa on ehkäpä joku 50 paitaa. Silloin samaa tulee käytettyä paljon harvemmin ja kun käytän jotain paitaa, niin todennäköisesti käytän sitä samaa seuraavan kerran joskus parin kuukauden päästä, mutta kuten sanottua niin aloittelijoille tilanne on eri: heillä ei ehkä ole kalustoa.

Aloittelijalle tuo paita voi olla myös tapa viestiä siitä, että hän on juoksija. Joukkoon kuuluminen saattaa olla henkilölle itselleen sellainen motivaatiota aiheuttava tekijä. Nyt on tapahtumapaita päällä, olen juoksija ja saan kisassa itsestäni enemmän irti kuin lenkillä. Hyvä niin.

Kisajärjestäjille

Kisajärjestäjille lienee tarkoituksenmukaista se, että moni käyttää paitaa jo siinä tapahtumassa. Saavat hyvää mainosmateriaalia. Toisaalta samaan tapaan on hyvä, jos ihmiset käyttävät sitä paitaa jatkossa muissakin tapahtumissa, sillä näkyvyys on kahdella tapaa hyvä juttu. Jälleen kerran kuvat. Esim. Saksassa Runnersworld.de lähettää lähes joka tapahtumaan kuvaajan. Silloin lehden sivuilla on satoja kuvia ilmaiseksi selattavissa. Jos joku tapahtuma näkyy kuvissa, on se samalla ilmaista mainosta. Toisaalta ihmiset katsovat mm. lähtö- ja maalialueilla toistensakin paitoja, joten mitä enemmän joku hyvännäköinen paita tai tapahtuman logo näkyy, niin sitä enemmän juoksija alitajuisesti alkaa harkita siihen tapahtumaan osallistumista.

Lenkillä tai kuntosalilla paidan käyttäminen tuo tapahtumalle näkyvyyttä myöskin. Varsinkin näin kesällä, kun voi juosta useasti lyhythihaisessa, niin paitoja näkyy. Niinpä olenkin nyt päättänyt leikkimielisesti seurata, miten lenkeillä näkyy HCR vs. HHM tämän vuoden paitoja. Keskiviikkona nän HCR 1, to HCR 1, HHM 2 (joista toinen minä itse), pe HCR 1, la ei bongauksia, su HHM 1 = tilanne tällä hetkellä 3-3.

Joo, ei se kisa minun osaltani ihan puhdas paidanhakumatka ollut, vaikka epäonnistuinkin juoksussa. Tarkoitus oli juosta paremmin ja kunnonkin piti olla parempi. En siis lähtenyt kisaan valmiiksi huonokuntoisena. Paitakin minulla toki on ja se on nyt testattu juoksuolosuhteissa. Sain jopa siitä lenkistä Instagramissa palautetta. Joku oli ehkä mahdollisesti nähnyt minun ohittavan hänet Seurasaaren tienoilla, mutta hänen bongaus ei ollut 100% varma ja virallinen, sillä hän oli räplännyt puhelintaan.

Mites te muut, haluatteko kuulua joukkoon vai olla ainutlaatuisia? Laitatteko paidan päällenne jo siihen tapahtumaan vai vasta myöhemmin lenkille?

Viikko kisan jälkeen ja Radler

IMG_20170618_161715_087.jpgViime viikon lauantain kisa meni huonosti. Jokainen täällä varmasti swn jo tietää. Tavoitteeni oli ottaa sen jälkeen rennosti, jotta palautuisin hyvin. Sunnuntaina otin palauttavan 64min vesijuoksua ja vajaat 15km kevyttä pyöräilyä. Sen jälkeen tuli alkuviikon karmeat kelit, minkä vuoksi ma-ti lepoa.

Keskiviikkoaamuna juoksin hidasta 6,6km. En meinannut jaksaa lainkaan, joten päätin keskeyttää lenkin ja kääntyä himaan. Illalla peliin. Torstai-iltana päätin juosta Seurasaaren selän ympäri. Takareidet tuntuivat olevan jumissa ja puskin vähän väkisin. Vauhti surkeata. Perjantaina huomasin etureisien olevan jumissa ja pe-illan sekä la-päivän lenkit olivat tahmeita. Heitin pe Kaivariin päin reilut 16km ja la Keilasatamaan n. 15km. Ne olivat tämän kesän parhaimmat lenkit kelin puolesta. Lämmintä ja aurinkoista.

Tänään juoksin sitten 25km, josta alkumatkasta seikkaillen tuntemattomilla seuduilla mm. Tapiolassa. Olin välillä vähän eksyksissä ja menin pihojen poikki mistä sattuu, joten senkin takia vauhti hidasta. Westendistä ostin 0,25l Cokiksen ja sen jälkeen vika kymppi oli reippaampaa. Akillesjänteissä oli taas kipuja, mutta jalkojen jumit ekaa kertaa paremmat. Ehkäpä parin viime päivän venyttelyt ja rullaukset ovat auttaneet.

Radler

IMG_20170329_223221_955.jpg

Kun asuin Saksassa, niin en juonut Radleria. Sitä pidettiin vähän naismaisena juomana. Alkoholia vain n. 2,5% ja puolet limua, joten ajateltiin,  miksi hitossa sitä joisi. Jossain vaiheessa Foster’sin 2% Radleria oli tarjouksessa K-Supermarketissa eurolla ja ostin sitä ja join sellaisen lauantain lenkkisaunassa. Sittemmin olen huomannut, että se on hyvä juoma treenin jälkeen lämpimällä säällä tai saunan jälkeen. Niinpä olen ostellut niitä nyt erimerkkisiä. Eilen esim. join lenkkisaunassa Krombacherin Radlerin ja tänään pitkiksen jälkeen oltuani vähän uimassa, tuli juotua Beck’sin vastaava. Noita molempia olen ostanut useamminkin kuten kuvastakin näkyy.

Tuli sellainen asia mieleen, että kun alunperin tuo juoma on tarkoitettu pyöräilijäille niin pitkiä fillarilenkkejä tehdessä olisi mainiota saada tuopillinen Radleria täällä Suomessakin. Pitkiksellä huomasin tänään pari pyöräilijää kaljalla Tapiola Gardenin terdellä. Jos oikeasti ajaa tosissaan, niin ei välttämättä kesken lenkkiä olut tee niin hyvää, vaan radler olisi parempi vaihtoehto. Tosin jos ei ole yksin liikenteessä, niin voihan sitä tehdä itsekin. Tilaa yhden oluen ja yhden spriten ja pyytää ne sekaisin tai kaataa vaikka itse. Puolet ja puolet.  Kahdellehan se onnistuu. Yksin ei oikein, sillä niin isoa määrää ei jaksa juoda.

Saa nähdä nyt miten ensi viikko menee ja miltä tuntuu. Tulee Juhannuskin ja muutenkin keleiltä kalsea viikko. Just kun innostuin lämmöstä.

Miksen käy matseissa?

IMG_20170615_074433_076.jpgTäytyy sanoa, että en ole käynyt paljoakaan peleissä 2016 tai 2017. Tämä koskee sekä futista että lätkää. Eilen päätin mennä HIFK-SJK peliin, kun sää oli mainio ja aurinkokatsomokin oli avattu. Olihan se ihan hauska siellä käydä, mutta samalla tajusin muutaman syyn, miksen peleissä käy.

  • ruuhkat, treeni ja alkamisaika

18.30 alkamisaika on aika aikaisin. Toki joskus aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä on illalla todella kylmä, joten parempi aloittaa aikaisin, mutta entäpä nyt kesällä kuten eilen. En ollut tajunnut varustautua shortseihin, joten ensimmäinen puoliaika farkuissa oli aika kuuma. Aurinkolaseilla ja lippiksellä varustautuneena pelin kyllä näkee, mutta housut olivat liian lämpimät. Toisella jaksollakin paistoi aurinko, mutta se ei enää lämmittänyt aivan yhtä paljon kuin pelin alkupuolella.

IMG_20170614_183252_554.jpg

Tuota alkamisaikaa ennen on myöskin aivan valtavat ruuhkat. Jos olisi autolla liikenteessä, niin se olisi vielä ihan siedettävä tilanne, mutta minä olin prätkällä, joten piti mennä ensin otiin viemään kamat ja ottaa fillari alle. Otin fillarin paitsi sen takia, että baanaa pitkin pääsee ilman ruuhkia, sen takia että fillarin saa pysäköityä sinne Stadikan kupeeseen kätevästi ja senkin vuoksi, että voin ottaa olutta. Onhan se oikeasti pöllöä, että pitää lopettaa hommat jo klo 17 ja olla sitten tuolla ruuhkissa.

Treenaan myöskin lähes joka ilta, joten sekin estää aika tehokkaasti peleissä käymisen. Oikeastaan vain sunnuntai-illan matsit olisivat sellaisia, jotka eivät kärsisi treenistä, ruuhkista tai alkamisajasta.

  • palvelut

En ymmärrä sitä, ettei vuodesta toiseen palveluita saada kuntoon. Okei, Nordiksella tilanne on parantunut. Siellä saa ruokaa ja juomaa nykyään ihan kätevästi, mutta tämä Töölön jalkapallostadion (jonka nimi vaihtuu tyyliin koko ajan), on aivan katastrofi. Eilenkin itäkatsomossa oli vain yksi kioski ja siinä oli kolme kassaa. Kaikki muut myyntipisteet olivat kiinni. Oluet olivat kylmäkaapissa ja hakivat niitä yksi kerrallaan. Lisäksi sama myyjä myi vielä kaikenmailman nakkimukit jne., jotta siihen menisi mahdollisimman paljon aikaa. Lähdin paikaltani heti, kun puoliaika alkoi, jotta välttäisin ruuhkan ja olinkin jonossa niin, että minun edelläni oli ehkä vain viisi ihmistä. Siitä huolimatta kulutin jonottamiseen noin puolet tauosta. Voitte kuvitella, mikä tilanne oli monilla muilla. He eivät voi käytännössä ostaa mitään tai jos ostavat, niin eivät ehdi juoda niitä ennenkuin toinen jakso alkaa.

PSX_20170615_110950.jpg

Kaiken kruunaa se, että juomat ovat puoli litraa. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä sitä, miksi sen oluen pitää olla överi-iso jos juomiseen on vain pari minuuttia aikaa. Meinaavat, että tuo 7,5 euron juoma tuo enemmän liikevaihtoa kuin toisi viiden euron pienitölkki. Itse en ole yhtään vakuuttunut siitä. Yhä useampi voisi ostaa juoman, jos se ei olisi liian iso. Voisi ostaa vaikka yhden ennen peliä ja yhden väliajalla. No nyt tein niin, että join yhden stadionin ulkopuolella ennen peliä ja sitten tuon liian ison tauolla.

Joka tapauksessa palvelut eivät ole kehittyneet vuosien varrella lainkaan. Myyntipisteitä on aina liian vähän auki ja palvelu on todella hidasta. Poikkeuksena on ollut päätykatsomossa Klackenissa joskus ollut myyntipiste, jossa on myyty hanaolutta suoraan tynnyristä laskettuna. Sinne ei ole ollut niin paljon jonoa.

Pelin jälkeen stadikan ulkopuolella jaettiin ilmaisia Classic-jäätelöitä, mikä oli ihan kiva juttu kyllä. Samalla toki mietti: minne ovat hävinneet entisaikojen katsomoissa kiertävät jäätelö- ja limumyyjät.

  • joukkueen taso

2015 kaudella, jolloin HIFK oli ekan kerran Veikkausliigassa, kävin katsomassa joku 12-13 ottelua. Se oli hyvä kausi. Yritteliäs joukkue pelasi hyvin ja joka ottelussa taisteltiin voitosta. Ajatus oli, että tuo loisi buumin ja joukkuetta vahvistettaisiin. 2016 joukkue oli hieman huonompi ja tuli se perinteinen vaikea toinen kausi. Alisuorittivat, mtuta säilyttivät lopulta sarjapaikkansa. Toimisto ei kuitenkaan onnistunut hankkimaan yhteistyökumppaneita, eikä yritysvieraita otteluihin. Tuli rajut tappiot, jonka seurauksena tämän vuoden joukkue on vaatimaton. Kun katsoo tuollaista peliä kuten eilinen, niin keskikenttä on vain yksinkertaisesti liian huono (okei Väyrynen ja Lassas puuttuivat), mutta silti. Hyökkääjät ovat ihan hyviä, mutta he eivät saa palloja. Minusta brändillä pitäisi olla paljon suuremmat mahdollisuudet rakentaa ammattimainen organisaatio, jossa on rahaa ja jolla on hyvä edustusjoukkue. Nyt niin ei ole, puuttuu sellainen tekemisen meininki, joten ei mua oikeasti nappaa niissä peleissä sillä tavalla käydä, jos mikään ei muutu.

IMG_20170615_075018_031.jpg

Onneksi pelin jälkeen oli upea sää ajaa kotiin. Tyyni kesäilta. Olisin itseasiassa voinut käydä vielä lenkillä, mutten viitsinyt kun olin ottanut pari olutta ja oli nälkä.

 

Puolikkaasta palautuminen ja jatko

Nyt kun HHM:stä on muutama päivä, voin käydä läpi sitä, mitä olen tehnyt kisan jälkeen. Vanhoista virheistä on opittu, joten tällä kertaa otin todella relasti. Aikanaan maratontreenin keskellä suoritettuihin puolikkaisiin en kevennellyt, enkä niistä palautellut. 2013 kesällä juoksin 1.26 ja 2014 keväällä 1.23. Ensimmäisellä kerralla kaikki meni hyvin, toisella kerralla tuli joku mystinen sairastuminen, jonka jälkeen jalat olivat poissa pelistä 1,5 vuotta. Nyt ei ollut tarkoitus ottaa mitään riskiä, koska kunto ei vaikuta siltä, että muutenkaan olisi edellytyksiä kilpailla lähiaikoina varsinkaan maratonilla.

VESIJUOKSU JA LEPO

En tehnyt mitään verraa lauantaina kisan jälkeen. En ikinä tee. En ole myöskään venytellyt ollenkaan. Sen sijaan sunnuntaina kävin tekemässä todella kevyttä vesijuoksua Uimastadikalla 64 minuuttia. Sen pitäisi vetreyttää jalat. Tämän jälkeen pidin ma ja ti täydellistä lepoa treenistä. Kevyt lenkki olisi tistaina periaatteessa voinut olla mahdollista, mutta kun satoi niin en viitsinyt.

KUNTOTESTI

Tein sunnuntaina myöskin Polarin kuntotestin. En ole ikinä ennen sellaista tehnyt, mutta olin vähän huolissani tilanteestani. Toukokuussa oli kipeänä ja vielä pari viikkoa ennen tätä kisaa ajattelin, että on joku jälkitauti, kun keuhkoihin sattuu niin paljon. Pelkäsin sydänlihastulehdusta ja vaikka mitä, mutta hölkkäsin kuitenkin hiljaa, kun en varsinaisesti ollut enää kipeänä. Seuraavalla viikolla tein kunnon treenit, jotka menivät ihan hyvin, mutta sitten viime viikolla eli kisaviikolla kunto romahti. Halusin tietää miksi. Ajattelin, että jos sykkeet ja arvot ovat jotenkin päinhonkia niin ehkä tuo mittarin kuntotesti kertoo jotain.

Luin kuinka se testi pitää tehdä. Samoin varmistin, että asetukset vastaavat treenimääriäni. Sitten asetuin makuulle ja käynnistin testin. Samalla muistin, että siinä olisi pitänyt rauhoittua ja levätä vähän aikaa makuulla jo ennen kuin käynnistää. Ajattelin, että katinkortit, en käynnistä uudelleen. En meinannut millään malttaa odottaa, kun en tiennyt, koska testi on valmis. Heilutin muutaman kerran kättäni, jotta nähdään missä vaiheessa ollaan. Olo oli muutenkin rauhaton, eikä levollinen, mutta halusin jonkun lukeman. Lopulta testi oli valmis ja tulokseksi tuli vomax2 66, huippu! Juoksufoorumilta löytäväni linkin avulla sain iän ja muut speksit asetettuani tulokseksi puolikkaalle 1.11 ja maralle 2.30. No jokainen tietää, että ne ovat ihan fuulaa, mutta toisaalta: kunnossani ei pitäisi nyt olla mitään isompaa vikaa. Joku muu petti kuin kunto.

KEVYT LENKKI KE

Tänä aamuna n. 4vrk kisan jälkeen kävin juoksemassa kevyen 6,6km lenkin. Se oli todella vaikeata. Aamulenkit eivät yleensäkään sovi minulle, vaan olen useimmiten silloin väsynyt ja tekisi mieli oksentaa.  Nyt oli vielä tavallistakin heikompi tunne. Vauhti oli varmaan lähempänä 6 min/km kuin 5 min/km, mutta silti jossain 3,5km kohdalla tuli tunne, että tekisi mieli laittaa kävelyksi. Alunperin olin ajatellut jotain 8-10km lenkkiä, mutta teinkin käännöksen ja oikaisin Larun poikki, joten lenkin pituudeksi tulikin ainoastaan tuo 6,6km. Se loppumatka meni paremmin, kun tiesin olevani matkalla kotiin. Toki etenin hitaasti, mutta fiilis oli parempi. Tästä se kuitenkin pikkuhiljaa taas lähtee.

HENKINEN PALAUTUMINEN

Ihanteellisessa tlanteessa juoksisisn maratonin kahdesti vuodessa, jonka jälkeen olisi kuukauden ylimenokausi, jolloin palautuisin paitsi fyysisesti niin henkisestikin. Näin ei ole kuitenkaan ollut mahdollista. 2011 kevään onnistuneella maratonilla hajosi jalkapohja, josta toipuminen vei 5kk. Sen seurauksena sain akillesjänneongelmiakin, kun olin liikkumatta (tuli kiinnikkeitä). Sama akillesvamma vaivasi kesällä 2012. Syksyn Pirkan Hölkässä tuli pakaravamma, joka esti keväälle maratontreenin, mutta tein paljon PK:ta, mikä loi hyvän pohjan. Keväästä 2013 sain hyvin treenattua vauhtiakin ja HCM elokuussa meni ihan hyvin. En ihan kestänyt koko matkaa, mutta 3.03 oli kuitenkin ennätys. Tuon jälkeen oli erinomainen talvi ja keväällä aloin olla huippukunnossa kunnes puolikkaan ennätysjuoksun jälkeen alkoivat jalkavaivat, jotka pilasivat sekä 2014 että 2015 kaudet ja 2016 meni puolestaan pakaravaivan takia mönkään. Niinpä tämä pitkä ajanjakso, jolloin en ole voinut tavallaan normaalisti harjoitella, kilpailla ja palautua, rassaa henkisesti.

Nyt on vähän sellainen tilanne kuin syksyllä 2009, jolloin tuli maratonilla totaalinen seinä vastaan ja se talvi oli henkisesti todella rankkaa aikaa, kun en oikein tiennyt, mitä oli tapahtunut tai miten siitä noustaan. Nyt on toki siinä mielessä parempi tilanne, että kokeneena tiedän mitä olen tehnyt silloin, kun on mennyt hyvin ja tulokset ovat parantuneet ja ykkösasia on ollut se, että olen ollut terveenä ilman loukkaantumisia, jolloin olen voinut kilpailla ja harjoitella hyvin, minkä seurauksena kilpailukunto on parantunut. Nykyinen tilanteeni on kuin Nooralotta Nezirillä eilisiltana. Omaan tasoon nähden kulkee surkeasti.

MITEN ETEENPÄIN?

Vaikka tiedän, mitä pitäisi tehdä, niin en jotenkin jaksa nyt tehdä. Minulla oli ajatus mennä kuunvaihteessa Turkuun puolikkaalle, muttei nyt houkuttelekaan se, että kävisi samalla tavalla ja juoksisin huonosti. Parempi vaihtoehto on alkaa harjoitella, mutten aloita vielä. Pidän nyt vähän henkistä lepolomaa. En tiedä, miksi juoksu on tuntunut viime aikoina niin tahmealta ja väkisin ei voi pyrkiä tekemään hyvää tulosta. Se helppous täytyy saada takaisin.

Olen myöskin päättänyt jättää salin ja juoksumaton nyt pois. Pyrin nauttimaan kesästä, juoksemaan ulkona ja käymään Eltsussa tekemässä harjoituksia. Tilanne ei ole nyt tyydyttävä, muttei toivotonkaan. Täytyy kasata palikat, jotta jaksaisi taas lähteä uuteen nousuun.

Valtiomies Timo Soini heitettiin bussin alle

Mauno Koiviston hautajaisten yhteydessä käytiin paljon hänen uraansa läpi painottaen miehen ansioita isänmaan eteen. Monessa yhteydessä Manu toimi nimenomaan Suomen etua ajatellen, eikä puoluepoliittisesti. Hän ei ollut edes niin suosittu demareissa kuin mitä hänen kansansuosionsa muuten oli. Hän oli valtiomies.

Asia tuli näiden viime päivien tapahtumien yhteydessä mieleen. Parin viime vuoden aikana Timo Soinista on tullut valtiomies. Jokainen tietää, mikä on ennuste populistiselle kansanliikkeelle, kun se pääsee tai joutuu hallitusvastuuseen. Kompromissit vievät sen kannatuksen, joten ko. puolue joko loppuu tai hiipuu. SMP on hyvä esimerkki tästä. 2011 jytkyn jälkeen Soini ei ollut tästä syystä halukas viemään puoluettaan hallitukseen. Kun tuli toinen hyvä tulos 2015, niin hänen oli pakko niin tehdä. Kaiken lisäksi hän sai unelmaviran, ulkoministerin tontin ja sysättyä inhoamansa pienet takiaispuolueet kuten rkp:n oppositioon. Olin melko varma, että ongelmia tulee ja persut hajoaisivat. Ajattelin myös, että ministerit eivät selviäisi tehtävistään kokemattomuuden vuoksi. Olin väärässä. Soini on pitänyt joukkonsa erinomaisesti kurissa ja perussuomalaiset ovat tehneet hallituksessa työtä Suomen hyväksi. Ministerit Soini, Lindström, Niinistö, Terho ja Mattila ovat onnistuneet tehtävissään vähintäänkin kelvollisesti, osa jopa hyvin. Varsinkin työministeri on ollut minulle positiivinen yllätys, puolustusministeri on ollut jämäkkä alansa osaaja ja Soini itse pitkäaikaisena ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana on ollut hyvä, asianosaava ulkoministeri, joka ei ole sortunut mihinkään populismiin tuossa hommassaan, vaan tehnyt työtä Suomen eduksi ja tullut hyvin toimeen presidentin kanssa. Se on vaatinut myös vaikeita ratkaisuja, joka on näkynyt puolueen kannatuksessa. Soinista on siis tullut valtiomies, jonka prioriteettina on ollut Suomen etu.

Nyt viikonloppuna Jyväskylässä tapahtui vallankaappaus. Siellä masinoitiin operaatio, jossa koko puoluejohto eli puheenjohtaja ja kolme varapuheenjohtajaa menivät uusiksi. Kyse ei ollut pelkästään uudesta johdosta, vaan sellaisesta linjanmuutoksesta, joka muutti koko puolueen toiseksi. Perussuomalaiset eivät ole enää ns. unohdetun joukon puolue, vaan maahanmuuttokriittinen äärikansallinen puolue. Siinä on iso muutos tapahtunut ja se Soinin perintö on tietoisesti haluttu murskata ja tuhota.

Tässä yhteydessä täytyy kiittää Soinia siitä työstä, minkä hän on tehnyt hallituksessa. Paljon oli epäilijöitä, minä mukaanlukien, jotka olimme sitä mieltä, ettei se tule onnistumaan. Se onnistui niin kauan kunnes omat pettivät. Eilen sekä Sipilän ja Orpon järjestämässä tiedotustilaisuudessa Kesärannassa että A-Studiossa tulivat hyvin ne syyt esille, miksi hallitustaival nyt päättyy. Minusta keskeisintä on se, että Sipilä pääministerinä ja entisenä yritysjohtajana kokee, ettei ole varmuutta, että perussuomalaisten sanaan voi jatkossa luottaa ja asiat pätevät, mitkä on sovittu kuten nykyisen johtotroikan aikana pääasiassa on tapahtunut. Soinin sanaan on voinut luottaa. Toiseksi voidaanko jatkossa luottaa, että venettä soudetaan samaan suuntaan vai tuleeko esim. EU:n kehittämisen suhteen perussuomalaisilta vastustusta. Tämäkin painoi vaa’assa ja sitten oli vielä se kestämätön tilanne, jossa Halla-aho olisi Brysselissä ja hänen edusmiehinään täällä toimisivat tomppelikolmikko Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola sekä puoluetoimisto, olisi kyllä katastrofaalinen tilanne hallituksen toimintakyvylle.

Minulla on samanlainen johtamisfilosofia kuin Sipilällä tässä tapauksessa. Johtoryhmän muihin jäseniin pitää voida luottaa. Pitää olla varmuus siitä, että puhalletaan yhteen hiileen, pyritään kehittämään kokonaisuutta samaan suuntaan ja toteuttamaan vaadittavat uudistukset. Sanaankin pitää voida luottaa. Viikonlopun tapahtumat olivat osoitus siitä, että yksi hallituspuolue ei varsinaisesti kannata hallituksen toimintaa. Se antoi epäluottamuslauseen halltukselle, vaikka on itse ollut päätöksiä tekemässä. Niinpä sellaista ”uutta puoluetta” on täysin turha roikottaa mukana. Se on jo pelkästään solidaarisuudesta Soinia kohtaan väärin. Soini teki erinomaiset kaksi vuotta hallituksessa vaikeina aikoina ja hän sai siitä pahimman mahdollisen palkinnon. Hän ei pelkästään menettänyt johtopaikkaansa, vaan hän menetti koko puolueen. Sitä perussuomalaista puoluetta ei ole enää olemassa, mikä oli vielä viime perjantaina toiseksi suurin eduskuntapuolue.

Sipilä ja Orpo tekivät siis täysin oikein ja nyt on edessä uudet hallitusneuvottelut. Uskon kyllä, että KD ja rkp saadaan melko kivuttomasti tukemaan nykyistä hallituslinjaa. Ikävää on toki se, että alkoholilain vapautuminen taitaa nyt tulla mahdottomaksi. Alkiolaisten lisäksi nyt tulee kristillisdemokraatit, joiden mielestä alkoholin käyttäminen on jotenkin syntiä, vaikka jo Jeesus aikanaan joi viiniä, sitä tarjotaan kirkoissa ehtoollisella ja munkit ovat vuosisatojen ajan panneet olutta luostareissa. Huvittavaa kokonaisuudessa on se, että Paavo Väyrynen voi saada taas jonkun salkun. Siinä ei montaa persua tarvitsisi loikata Paavon kansalaispuolueeseen, kun hänellä olisi jo sananvaltaa. En yllättyisi yhtään, jos hän olisi tälläkin hetkellä soittamassa niitä soinilaisia persuja läpi ja houkuttelemassa hänen riveihinsä.

Summa summarum, Timo Soinista tuli valtiomies, joka teki työtä isänmaan eteen ja se ei omille kelvannut. Hänen ministerinuransa sai nyt todella ikävän lopun, mutta eiköhän jotain hommia jatkossakin riitä. Esim. suurlähettilään paikka Lontoossa luultavasti voisi kiinnostaa.

Suunnolta parhaimman näköinen GPS-kello ikinä!

spartanwrist2

Käytin ensimmäistä kertaa sykemittaria joskus vuonna 1985 kun faija osti Polar Electron sykemittarin. Se oli suoraan sanottuna ruma. Aluksi ideana oli lähinnä syksyn ensilumilla hiihtää tarpeeksi alhaisilla sykkeillä, jotta tulisi pk-treeniä. Se tuon mittarin tarkoitus oli, mutta Saariselällä oli kiva hiihtää kovaa, joten ei me niitä sykkeitä noudatettu. Lopulta kukaan ei käyttänyt tuota mittaria ja faija lainasi sen vanhemmalle veljelleen. Tämän jälkeen menikin vuoteen 1999 saakka, jolloin varsinaisesti aloin käyttää sykemittaria ja siitä lähtien minulla on ollut yhtäjaksoisesti mittareita. Olen ostanut Polarin, Suunnon ja Garminin mittareita ja yhteistä niille kaikille on ollut jonkinlainen rumuus. Juoksufoorumilla nipotin takavuosina siitä, miksi mittarit ovat aina mustia, eivätkä värikkäitä. Ehdotin mm. Ferrarin punaista.

garminfenix

Muutama vuosi sitten mittareihin saatiin värejä, niistä alkoi tulla yhä enemmän kelloja, joita käytetään muutenkin kuin treenatessa ja jotkut alkoivat olla aika hyvännäköisiä. Niitä alkoi näkyä yhä enemmän myöskin sosiaalisessa mediassa, Instagram-kuvissa ja joistain kelloista tuli jopa jonkinlaisia must have -tuotteita. Esim. Garmin Fenix 3 Rose Gold White oli kello, joka oli naisille viime vuonna todella suosittu jonkinlainen statustuote. Miehille sen sijaan ei ole ollut ihan sellaista tuotetta, joka saisi sellaisen fiiliksen aikaan, että tuo on aivan supermakea kello. No nyt on!

Joku aika sitten kun Garmin temppuili niin kävin kiertämässä liikkeitä. Kokeilin jopa muutamia kelloja käteen. Aloin miettiä, että Suunto Spartan Ultra tai Spartan Sport valkoisena voisi olla jees, mutta kumpikaan ei tuntunut kuitenkaan ihan hyvältä ja mikä ero niissä nyt sitten on toisiinsa nähden. Lisäksi DC Rainmaker lyttäsi kellon reviewssaan. Ei kannata ostaa oli tuomio. Myöhemmin alettiin puhua rannemittauksesta yhä voimakkaammin. Mietin, että pitäisikö ostaa sellainen, mutta sitten monissa arvioissa oli se, että rannemittaus ei ehkä toimi vielä luotettavasti, vaan kannattaa odottaa. Suunto Spartan Sport Wrist olisi muuten kyllä kiinnostanut, mutta siinä oli toinenkin vika eli puuttui valkoinen väri, jonka halusin. Sininen ei ollut sillai elegantti. Sitten tuli Polar M430, josta sanottiin, että edullisessa mittarissa on kaikki tarvittava ja parempi rannemittaus kuin mitä on ollut aiemmin, mutta siinä taas hintapreemio verrattuna aiempaan M400 -malliin oli joku 100%, joten sitä mietti, että mitä hiton järkeä siitä on maksaa. Kevät alkoi lähestyä ja kisakausi, oli pakko saada mittari. Garminista ei vastattu takuuasioissa sähköpostiin ja kun yritin soittaa pääsiäistä ennen heille, niin eivät vastanneet puhelimeenkaan. Liekö olleet koko viikolla töissä maahantuojalla. Oli vain nauhoite, että olemme avoinna klo 8-16 tms. ja kello ei ollut vielä edes 15. Päätin, että heitän kirveen kaivoon, enkä käytä enää ikinä sitä Garminia, enkä osta jatkossa enää Garminin mittareita, sillä sen verran huonoja kokemuksia kahdesta mittarista oli ollut. Näin netissä tarjouksen Polarin M400:sta ja kävin sellaisen ostamassa. Väliaikaisratkaisu kunnes löytäisin täysin killerituotteen, rannesykemittarin, josta todella diggaisin.

spartanwrist4

Viime viikolla niin tapahtui. Näin Suunnon esitelleen mallin nimeltään Spartan Sport Wrist HR Gold. Onpas muuten monimutkainen nimi. Mihin menivät helpot nimet kuten Suunto T6? Joka tapauksessa kello on juuri sellainen mitä sen pitää olla eli elegantti. Kliininen valkoinen ranneke ja kullanvärinen kehä. Olin ihmetellyt, miksei valkoista oltu esitelty silloin kun wrist-malli tuli, mutta Suunto pitikin sitä jemmassa. Muutamia viikkoja aiemmin oli nyt esitelty vihreä, kuparinvärinen etc. premiummallit, jotka eivät olisi voineet minua vähempää kiinnostaa, mutta tämä Gold kiinnostaa kybällä. Voin jo nyt sanoa, että siitä tulee Instagramissa ns. trendimittari. Jengi tulee kysymään: onko kello hyvin?

spartanwrist

Ulkonäön perusteella tämä Suunto on nyt siis täydellinen mittari ja kysymysmerkit ovatkin muualla. Väliaikaismittari Polar on 1,5kk vanha, joten voin katsoa rauhassa asiaa. DC Rainmaker on tehnyt review:n wrist-mallista ja sen perusteella paino on ihan jees, 75g eli kevyempi kuin Garminit uudet Fenixit. Koko on aika iso, mutta niinhän ne tuppaavat olemaan. Suurin kysymys on kuitenkin rannemittauksen luotettavuus. Se on kysymysmerkki. Hänen mukaansa se toimi alussa huonosti, mutta parin viikon käytön jälkeen paremmin, eikä Suunnolta osata sanoa, miksi näin on. Parasta taitaa siis olla ja odottaa. Katsoa, että se on luotettava. Spartan-sarjahan on muuten parantunut päivitysten myötä. Rannemittaus tulee olemaan vahvasti tulevaisuuden juttu, kohta kaikki gps-kellot ovat sellaisia, mutta ei sellaista ole mieltä ostaa, jos sykemittaus ei ole luotettava.

spartanwrist3

Ulkonäöltään kyseessä on siis täydellisin mittari, mitä olen ikinä vuodesta 1985 lähtien nähnyt. Jos se osoittautuu toiminnallisuudeltaankin päteväksi laitteeksi, niin siinä tapauksessa tuo Suunto Spartan Sport Wrist HR Gold on mitä suurimmalla todennäköisyydellä seuraava mittarini. Ei huvita tässä vaiheessa maksaa kellosta paljon tietämättä, miten se pelaa. Joku muu saa olla koekaniinina ja Instagram-kuvissakin saa esiintyä siihen saakka väliaikais-halpis-Polar.

Lisätietoja tästä ulkonäöllisesti Baltsulta 10+ arvosanan ansainneesta mittarista Suunnon nettisivuilta ja DC Rainmakerin raportista.